Heräteostos, tuo Konmarin suurin vihollinen. Niitä tulee ajoittain napsittua mukaan. Usein ne tuntuvat sen yhden hetken niin hyvältä valinnalta. Juuri tuollaista olen aina tarvinnut. Siis miten se voikaan löytyä näin yhtäkkiä ja yllättäen? Niin ja yhtä usein ne hetken huumassa ostetut maailman ”tarpeellisimmat” tuotteet päätyvät niiden vähän kaukaisempien sukulaisten joulu- tai tupaantuliaislahjoiksi. Pitkästä aikaa hankin viime sunnuntaina Itäkeskuksen Stockmanilta aivan pesunkestävän heräteostoksen, ruusukultaisen ranskanbulldogin. Ostosta maksaessani mietin mielessäni kuinka moni ikäiseni mies kokee palavaa tarvetta kyseisen koiran hankintaan?
Tämä täytttää vihdoin tyhjiön, joka on elämässäni aina minua seurannut. Koskaan en ole mitään karvaista lemmikkiä omistanut. Akvaario oli hetken, mutta eläinkaupan myyjä möi tietämättömälle kaloja, jotka alkoivat pyydystää toisiaan. Näin paremmaksi luopua siitä. Pikkupoikana halusin aina luppakorvakania. Isäni ja veljeni ovat allergisia. Olin sanonut äidilleni, että isä ja velipoika voivat muuttaa pois, jotta saisin hankkia kanin tilalle. Ihan hyvä, että äiti pysyi tiukkana. Säästyi perhesuhteet ja sähköjohdot.
Uudessa sisustuselementissäni yhdistyy kaksi asiaa, joista pidän. Ruusukulta on värinä kiehtova. Timantti minulla jo löytyykin ja tämä toimii samalla myös säästöpossuna. Olen mies, joka edelleen vaalii käteistä rahaa, joten kukkaro täyttyy usein kolikoista. No, nyt on paikka minne niitä tiputella. Ties minkälaisen summan tuonne saa kerättyä. Sitten voi kaikkien takanajonottajien kauhuksi mennä niitä pudottelemaan sinne pankkitoimihenkilöitä todennäköisesti lomauttaneisiin talletusautomaatteihin.
Nimeä olen nyt päässäni pyöritellyt. Lennu minulla kävi mielessä. Ei, ei annetaan se kunnia tänään harmittavasti koiraflunssaa sairastaneelle tasavallan kuuluisimmalle koiralle. No, ehkä tuo on vain säästöpossu. Saa nähdä kääräisenkö tasavallan kakkoskoiran ensi vuonna pikkuserkkuni joulupakettiin vai seuraako tämä mukanani useampia vuosia?
Ja asiasta ihan toiseen. Ammatissani on muuten sekin hyvä puoli, että alkaa väkisinkin hieman virittäytyä joulutunnelmaan. Tänään oppilaskuoron esittäessä mielestäni yhden kauneimmista joululauluista, Tulkoon joulu. Alkoi jouluviikonlopun läheisyys puskemaan päähäni. Vaikka ulkona näyttää samalta kuin juhannuksena, niin kyllä. Tulkoon joulu!
Mikä on mielestänne kaunein joululaulu?
-Esko-
No, johan löyty taas aikamoinen helmi. Tämä helmi oli ollut kymmeniä ja kymmeniä vuosia isoäitini olohuoneessa. Olohuoneessa, jossa minä olen puhallellut jo yksivuotis-synttärikakkuni kynttilöitä. Äitini ehdotti, että sopisikohan tuo tuoli keittiönpöytäni toiseksi tuoliksi. Hiihtolomatuliaisena toin tuolin kotiini ja siihenhän se sopii kuin nakutettu. Valkoinen värimaailma ja puutuoli. Toimiva yhdistelmä.