Toukokuu, on se melkoista meininkiä kuinka nämä päivät, viikot ja kuukaudet vain hurisevat eteenpäin. Tänään katselimme töissä kalenteria ja pohdimme kuinka monta torstaita on jäljellä. Ensi viikolla on helatorstai, seuraavan viikon torstaina on metsäretki, sitä seuraavan viikon torstaina luokkaretki ja sitten onkin jo viimeinen viikko ennen kesälomaa. Kiirettähän tässä on hieman tiedossa, mutta eipä haittaa. On sitten kesällä aikaa ladata akkuja oikein kunnolla. Listaillaanpas hieman juttuja, joita on tässä lähiaikoina elämäntaipaleella tapahtunut:
- Tänään alotin vihdoin ja viimein tavoitteellisen säästämisen. Olen rahankäyttäjänä mallia: Jos sitä on vähemmän, kaikki menee. Jos sitä sattuu joskus olemaan enemmän, lähes kaikki menee. Pientä puskuria olen pyrkinyt koko ajan pitämään, mutta nyt on aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää oikeasti säästää. Pienistä puroista, vai miten se meni?…
- Linnanmäki on auki ja F:n saapuu huomenna. Tämähän tarkoittaa sitä, että lauantaina on mentävä avaamaan vuoden 2018 Lintsi-kausi. Hyvää keliäkin luvattu, jes.
- Parisuhdestatus otti ja palasi takaisin nollapisteeseen. Asiaan ei liity minkäänmoista dramatiikkaa ja toisen ihmisen yksityisyyttä kunnioittaen en ala asiaa täällä sen enempää ruotimaan. Hyvässä hengessä.
- Kiva päästä mukaan tekemään hyvää tasan kahden viikon päästä järjestettävään Mannerheimin Lastensuojeluliiton Hyväntekeväisyysmuotinäytökseen.
- Talomme takapiha alkaa näyttämään jo todella keväiseltä. Viime kesänä rakensimme ikkunani alle pienoisen terassin, joka täytyy nyt taas virittää iskuun talven jäljiltä.
- Kerrankin autohuoltolasku oli positiivinen yllätys. Yleensä sana autohuolto saa jo nousemaan karvat pystyyn ja verkkokalvoille muodostuu kuva siitä siivillä varustetusta setelinippuemojista. Ei tällä kertaa.
- Blogi on kunnossa ja kirjoittelu tuntuu mukavalta. Uusia juttujakin suunnitteilla…
- Ystävien kanssa tullut vietettyä aikaa. Tämän olen varmasti jokaiseen yhteenvetooni liittänyt ja liitän myös nyt. Tärkeiden ihmisten arvoa ympärillä ei voi koskaan liikaa korostaa.
- Keväinen Hesa. Näyttää joka vuosi yhtä hienolta ja iltaiset juoksulenkit merenrannassa saavat ihan uutta puhtia.
- Kävin jo viime viikolla ottamassa vuoden ensimmäiset porrastreenit Malminkartanossa. En nyt varsinaisesti voi sanoa, että olisi ollut ikävä. Tai no, ehkä vähän…
Semmoista tähän toukokuun alkuun. Nyt siivoushommiin…
-Esko-
// Kuvat: Jere Lehtonen //
Tämä toukokuu oli vuosituhannen viilein ja kylmin. Suomen kesään liittyviin päivityksiin ei ole voinut olla törmäämättä sosiaalisessa mediassa. Kyllä minä itsekin nauroin sille Pekka Poudan säätiedotukselle. Edes kokenut meteorologi ei voinut lukea sääennustetta lupailevan monotonisella äänellä. Noh, ei säästä sen enempää. Tokihan täällä voisi olla vain sen kymmenen astetta lämpimämpää. Ehkä se vielä nyt piakkoin tulee, jos näin positiivisuuden kautta asiaa tarkastelee. Tarkastellaanpas samalla omia toukokuun positiivisia: