Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

tulevaisuus

, , , , ,

Opettajan höpinöitä…

16.5.2018

On taas se aika vuodesta, kun niin monet ja monet hakevat suuntaa elämälleen mahdollisen koulutuspaikan muodossa. Pääsykoeaika. Mahdollisesti tuntien ja tuntien työ, sadat Post it-lappuset, kuluneet yliviivaustussit huipentuvat siihen yhteen kokeeseen. Siinä olisi sitten onnistuttava, jotta postilaatikosta putoaisi myöhemmin se paksu ja iso kirjekuori. Kirje, jota tuhannet ja tuhannet tänäkin kesänä odottavat. Pienempi kuori tarkoittaa useimmiten vain pettymystä ja haaveiden ajoittaista kaatumista. Päätä pystyyn ja aina voi yrittää uudestaan. Itselleni putosi kesällä 2006 se suurempi kuori Kajaanin opettajankoulutusyksiköstä.

Monelle tulevalle opettajalle se suuri kuori on tänäkin kesänä putoamassa. Vakava- koe suoritettu onnistuneesti ja nyt vielä kakkosvaiheen klaaraus ja opettajaopinnot ovat valmiina alkamaan. Moni valmistunut opettaja saa varmasti myös näihin aikoihin soittoja rehtoreilta ja ensi syksynä on aika aloittaa ne ihan oikeat opehommat. Ajattelinpas tähän hieman kerätä asioita, jotka itse näen työssäni erittäin arvokkaina. En tiedä kannattaako tämmöisen oudon opettajan höpinöitä sen vakavammin ottaa, mutta annetaanpas mennä:

  • VUOROVAIKUTUS. Työ perustuu vuorovaikutustilanteisiin. Keskustelet päivittäin lasten, kollegoiden, keittäjien, kouluisännän ehkäpä vanhempien kanssa. Vuorovaikutustaitoihin kannattaa kiinnittää huomiota.
  • MOTIVAATION HERÄTTÄMINEN. Ilman motivaatiokipinää on uuden oppiminen hyvin haastavaa. Keksi omia kikkoja ja erikoisuuksia, joilla pyrit herättämään oppilaissa aitoa kiinnostusta. Itse aloitan tunnit uusien ryhmien kanssa aina ”Eskon pähkinöillä…” Hauskoja ongelmanratkaisutehtäviä, joilla on menty kohta kymmenisen vuotta. Alkaa kyllä olemaan jo kikkapussi käytetty. Täytyy uudistua, täytyy uudistua…
  • HUUMORI. Omassa työssäni yksi ykkösasioista. Jos suunnittelemasi tunti menee niinsanotusti päin prinkkalaa, niin heitä vaikka däbbi tai kärrynpyörä, niin siitä se taas lähtee.
  • RYHMÄYTÄ. Syksyllä eteesi marssii aivan uusi luokka. Pyri rakentamaan heistä yhteen hiileen puhaltava porukka. Aina se ei onnistu, mutta tämän asian eteen teen aina niin paljon töitä kuin mahdollista. Kehu ja kannusta. Kehu ja kannusta aina, kun siihen on mahdollisuus.
  • TUNNE OPPILAASI. Päivät ovat ajoittain todella hektisiä, mutta aina täytyisi yrittää etsiä aikaa oppilaiden aitoon kohtaamiseen. Itse seuraan aktiivisesti myös lasten ja nuorten kiinnostuksenkohteita. Tubettajat, spinnerit, Musical.lyt ovat nykyään hyvinkin tuttuja.
  • OLE AITO OMA ITSESI. Aito ja ammatillinen. Olen semmoinen erikoinen höpöttelijä ja usein käytän opetuksessani oman elämäni esimerkkejä. Opettaja on inhimillinen ihminen, joka elää ihan normaalia elämää.
  • ÄLÄ SEURAA MEDIAA LIIAN KIRJAIMELLISESTI. Ihan hirveän usein ei ammattiamme kovinkaan kirkkaissa valoissa esitellä.
  • KESKUSTELE KOLLEGOIDEN KANSSA. Samassa koulurakennuksessa on osaamista ihan mielettömästi.
  • WILMA. Voi olla myös positiivisen viestinnän kanava.
  • NAUTI LOMISTA. Erota työ ja vapaa-aika toisistaan. Tässä olen mielestäni todella hyvä.

No, johan tuli pitkä listaus ja paljon jäi vielä kirjoittamatta. Täytynee tehdä myöhemmin osa kaksi. Tänään tutkailin opettajan kalenteria ja vähiin se käy ennenkuin loppuu. Tsemppiä kaikille pääsykokeisiin ja tsemppiä myös ensi vuonna opehommia aloittaville kollegoille.

-Esko-

Comments (16)
, , , ,

Mitä löytyy koulurepusta tulevaisuudessa?

12.4.2018

”Olethan muistanut pakata reppusi?” ”Muista katsoa ne huomisen oppiaineet.” ”Onko läksyt varmasti tehtynä?” ”Onko sisäliikkapussi mukana?” ”Onko pakko mennä suihkuun, jos ei tullut edes hiki?” Eilen illalla katselimme televisiosta ohjelmaa, jota juonsi yksi ehdottomista suosikeistani, Henkka Hyppönen. Siinä on karismaattinen herrasmies. Hänellä oli päässään täydelliset silmälasit. Mistä lie Henkka hankkinut? Juuri semmoiset haluaisin. Tämä tyylikkäillä silmälaseilla varustettu paneelin puheenjohtaja avasi keskustelun kysymyksellä. Mitäköhän on koulurepuissa vuonna 2050? Aloinpas sitä itsekin mietiskelemään.

Ollessani itse koulussa sieltä löytyi oppikirjat, jotka oli äiti päällystänyt. Ei kuplia. Sieltä löytyi penaali, johon olin liimaillut tarroja. Penaalissa oli hajukumeja ja lyijykyniä. Niitä, jossa oli päällekkäin niitä pieniä teriä. Pystyi aina vaihtamaan entisen kuluessa. Ne ovat muuten varmasti jo kuolleet sukupuuttoon. Ja oli siellä joskus myös se sisäliikuntavarustepussi ja pyyhe. Yksi varmasti koulumaailman tutuimmista klassikoista liittyy tähän viimeiseen. Täytyykö käydä suihkussa, jos ei tullut edes hiki? Elää edelleen ja tulee varmasti kauan vielä elämään.

Vuonna 2018 koulureppujen sisältö ei hirveästi poikkea omista kouluajoistani. Edelleen siellä on koulukirjoja. Edelleen siellä on mitä erikoisempia penaaleja. Hajukumeista en ole varma. Lyijykyniä ja sisäliikuntakaudella se klassinen jumppapussi. Mitä sieltä koulurepuista voisi löytyä vuonna 2050? Eihän sitä kukaan voi tietää. Jos lähtisin näin kylmiltään arvaamaan, niin koulukirjojen määrä on ainakin vähentynyt. Sähköiseksi ovat oletettavasti silloin muuttuneet. Toivottavasti on kuitenkin edelleen koulureppuja. Tärkeä symboli ekaluokkalaiselle.

Aloittaessani opeuraani en itsekään olisi voinut ennustaa, että vuonna 2018 printtaan 3D-printterillä luokkaani eri eläinhahmopädipidikkeitä tai Vantaa-avaimenperiä. Liikuntasaliin ei mennäkään enää katsomaan siitä liikuteltavasta kärrystä kuvaputkitelevisiota. Sinne mennään ohjelmoimaan robotteja. Se itselleni niin rakas opettajan paperikalenteri on jäämässä sähköisen kalenterin jalkoihin. Hevillä en siitä kyllä luovu. Löytyyköhän vuonna 2050 sieltä luokan edestä enää edes opettajaa? Kyllä minä näin vahvasti uskon. Tekoäly ei tunnemaailmaa ja aitoa kohtaamista korvaa.

Vaikka tekniikka ympärillä kehittyy hurjaa vauhtia ja ennustaminen noinkin kauas on melkoisen haastavaa. Sitä koulua tulevat kuitenkin aina käymään lapset. Lapset, jotka tarvitsevat sinne luokkaan turvallisen aikuisen. En usko, että uutisissa parisen viikkoa sitten näkemäni robotti pärjäisi hirveän hyvin parinkymmenen murrosikäisen kutosluokkalaisen kanssa. Varmasti hän tietoa prosessoisi miljoona kertaa nopeammin kuin tämä partasuu, mutta väitän, että vuorovaikutustaidoissa jäisi kakkoseksi. Oletettavasti lukuvuoden päätteeksi olisi robotille piirretty tussilla viikset koristeeksi ja tikkiarpi otsaan.

Tänään koin töissäni taas mukavan vuorovaikutustilanteen. Eräs pikkuoppilas tuli kertomaan kuinka hän aikanaan pelasi ja harrasti jalkapalloa. Ja lopuksi kertoi vielä syyn, miksei enää harrasta. No, kun mä tein harkoissa aina hiekkakakkuja siellä kentän laidalla. Se oli paljon kivempaa. Lapset ovat aina lapsia, olipa siellä koulurepussa mitä tahansa vuonna 2050. Ai, niin. Hyppynaru sieltä varmasti silloinkin löytyy. Sen asemaa tuskin mikään tulee horjuttamaan keväisellä koulunpihalla.

-Esko-

Comments (4)