Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

työelämä

, , , , , ,

Tämä se on aina jännittävä tilanne

4.2.2020

Vuosi 2013. Lunta sataa aivan älyttömästi. Liikenne matelee ymmärrettävistä syistä Lahti-Helsinki moottoritiellä. Hikikarpalot alkavat nousta otsalle. Kerkeänkö ajoissa? Olen matkalla virkahaastatteluun. Jätän auton koulun läheisen Alepan parkkipaikalle ja lampsin lumihangessa kohti pääkallopaikkaa. Pyyhkäisen silmälasit kuivaksi paitani helmaan ja astun sisälle haastatteluraadin eteen. Haastattelusta en muista juuri mitään. Rento siellä oli tunnelma ja työpaikan sain, joten siinäpä ehkä ne tärkeimmät.

Olin sopinut samalle päivälle myös toisen haastattelun, jonka muistan oikein hyvin. Ja en kovinkaan hyvällä. Puolessa välissä keskustelua sitä alkoi jo päässään miettimään, että tämä ei ehkäpä tule olemaan se minun tuleva työpaikkani. Yhtään hymyä en muista nähneeni. Ensimmäinen oli omalla naamallani, kun pääsin pois kyseisestä tilanteesta. Työhaastattelu on hetki, jonka fiilis kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Verrattavissa ensivaikutelmaan. Syntyy sekunneissa, mutta on hyvin vaikeasti muutettavissa.

Eipä sitä tuolloin lumisateen keskellä voinut aavistella, että jonain päivänä sitä itse pääsee tekemään työhaastattelua. Nyt voi senkin rastia yli siitä Levottomat ykkösestä tutusta en ole koskaan-pelistä. Itse asiassa olen jotenkin aina salaisesti haaveillut, että olisipa kiva päästä joskus mukaan kyseiseen prosessiin.

Meidän työtiimissämme tapahtui hieman muutoksia ja minä pääsin mukaan haastattelemaan mahdollista uusinta tärkeää lenkkiämme. Olipa muuten kivaa ja opettavaista hommaa. Toivottavasti pääsen useamminkin. Mielestäni suoriuduin kiitettävästi ja onnistuimme rehtorimme kanssa luomaan haastattelutilanteeseen rennon ja “helpon” ilmapiirin.

Nyt on taas yksi virstanpylväs opeuralla saavutettu. On tehty työhaastattelu, on saatu aforismi opekalenteriin. Ehkä vielä joskus ne linnanjuhlat vuoden luokanopettajana, ehkä. Työhaastattelu on muuten yksi niistä tilanteista, jonka varmasti lähes jokainen ihminen elämässään tulee kohtaamaan. Itselleni hyvänä jännityksenpoistajana toimi se järjetön lumimyrsky, joka sai ajatukset siirtymään ihan muualle. Lumimyrsky 2013 nevö foget ja kiitos!

Minkälaisia muistoja työhaastatteluista teillä? Hyviä, huonoja, hyvin huonoja, superhyviä?

-Esko-

Comments (4)
, , , , ,

Missä sinä olit tetissä? Jaa missä?

16.10.2019

Juuri ennen syyslomaa oli koulullamme kaksi reipasta tettiläistä tutustumassa työelämän kiemurohin. Siinäpä ahkeran kaverin touhutessa luokassani aloinkin muistelemaan omia tet-aikoja. Niin, siis tet-lyhenne tulee sanoista työelämään tutustuminen ja tietääkseni kuuluu ehkä hieman kunnasta riippuen jokaisen oppilaan yläkoulutaipaleelle. Niin se kuului minullakin, Lahden Yhteiskoulua poikaluokalla käyneelle Esko Sakarille. Edelleen ihmettelen tämän poikaluokan pedagogista tarkoitusta. Keneltä lie voisi tarkastaa?

Tässä on vuosien saatossa saattanut tulla hieman värikynää tähän tet-muistooni, mutta jotenkin näin se meni. Menimme ystäväni kanssa tutustumaan Lahdessa toimivaan Oululaisen tehtaaseen. Sinne peltikaappeihin jätimme ulkovaatteet ja yhtäkkiä näytimmekin hyvin kokeneilta leipureilta hatut päässämme. Työkuvaan kuului pullapitkojen letitys. Kyllä, siellä istuimme rivissä ja letitimme pullapitkoja. Taikinakoneesta tuli kolme pötkylää, jotka sitten oli tarkoitus letittää paistovalmiiksi.

Tämä saattaa olla legendaa, mutta muistaakseni linjaston päässä istui pitkomestari, joka tarkasti lettien täydellisyyden. Minun ja kaverini pitkoja ei uskoakseni lähtenyt kenenkään suomalaisen kahvipöytiin. No, tulipa ainakin harjoiteltua. Jouduin kyllä opettelemaan uudestaan, kun tyttäreni hiuksia yritin letitellä noin 25-vuoden tauon jälkeen.

Toisena hommana muistan taitelleeni valkoisia leivoslaatikoita. Juuri niitä, joihin esimerkiksi ne herkulliset bebe-leivokset pakataan. Parhaat muuten saa juuri tuolta myymälästä, jonka portailla kuvassa istun. Noita samoja portaita pitkin talsin silloin finninaamaisena teinipoikana leipurihommiin.

Aloittelevaa ysiluokkalaista leipuria kiinnosti kyllä tuossa ikävaiheessa huomattavasti enemmän ihan muut pullat ja taikinan vaivaamiset. Ei osunut tämä ammatti uravalintaani, mutta hyvä, että on tullut tuommoinenkin asia tässä elämässä koettua. Ja aina Lahdessa nykyisen Fazerin ohi ajaessa nämä muistot palailevat mieleen. Vieläköhän on lettilinjasto pystyssä vai onko automaatio ajanut tämänkin asian ohitse?

Olisi kiva kuulla teidän tet-kokemuksia ja onko joku löytänyt tuolta jaksolta kipinän nykyiseen ammattiinsa? Vai, onkohan niin käynyt koskaan?

Loma on hyvä!!

-Esko-

Comments (14)

Categories

Archives