Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

urheilu

, , ,

Paras asia, jota voi tehdä lenkkitossut ja sukat jalassa

3.4.2019

Ai, että olen odottanut tätä juoksuaikaa. Hiekat putsattu baanoilta ja puhdas asfaltti suorastaan kutsuu hölköttelemään. Nyt alkoi tämän pojan juoksut, työmatkajuoksut. Viime vuonna koulumme ekotekokilpailun pääteemana oli kyyditön koulumatka. Itsekin tartuin haasteeseen ja aloin juoksemaan töihin pari-, kolme kertaa viikossa. Nyt on reilut kaksi kuukautta aikaa ennen lomaa, joten hyvin kerkiää vielä antaa oman pienenpienen panoksen maapallomme hyväksi.

Eilen kirjoittelin alkuviikosta järjestetystä seminaarista. On aina mukava saada tieteellistä faktaa omien ajatusten tueksi. Liikunnan merkityksestä olen täällä kirjoitellut paljon. Matalan kynnyksen lenkkikerhoja olen pyrkinyt järjestämään, jotta saisi innostettua ihmisiä liikunnan pariin. En tykkää yhtään paasamisesta ja sormella osoittelun kulttuurista. Minun on täällä hyvin helppo huudella säännöllisen liikunnan tärkeydestä. Pienestä pojasta asti olen urheillut lähes joka päivä. Entäs ne kenelle liikunta ei ole koskaan kuulunut arkisiin askareisiin?

Ei varmasti ole helppoa aloittaa asiaa, joka tuntuu ensimmäisestä askeleesta lähtien todella pahalta. Uskon vahvasti, että rauhallisella, maltillisella sekä järkevällä startilla jokainen ihminen onnistuu lisäämään liikuntatuokiot elämäänsä. Seminaarissa ajatukset pyörivät vahvasti lasten ja nuorten liikunnassa, hyvä niin. Heistähän kasvaa niitä tulevaisuuden tekijöitä. Entäs ne nykyiset tekijät?

Nappasin yhdeltä standilta mukaani lappusen, jossa oli kerrottu liikunnan merkityksestä työpaikkojen työterveyskustannuksiin. Katselin niitä lukuja ja katselin uudestaan niitä lukuja. “2-3 kertaa liikkuvalla työntekijällä on 4,5 sairauspäivää vähemmän kuin enintään kerran viikossa liikkuvalla.” Jos puolet esimerkiksi 50 työntekijän yksiköstä liikkuu riittävästi, saattavat mahdoliset kustannussäästöt olla rapiat 39 000 euroa. Ihan merkittävä summa siis.

Jos minä istuisin joskus jonkun työyhteisön rahakirstun päällä. (Tätä epäilen kyllä suuresti.) Sijoittaisin mahdollisuuksien mukaan jokaisen kahvitteluhetkien voileipä- sekä mansikkakermakakkujen kustannuksen suoraan henkilökunnan liikuntakannusteisiin. Pidemmällä aikavälillä tuottaisi varmasti melkoisia säästöjä ja esimerkiksi 39 000 eurolla saisi sitten jo aika hienot tarjoilut seuraaville yhteisille kahvihetkille.

Nämä aurinkoiset kevätpäivät ovat optimaalista aikaa liikuntakärpäsen puremille. Antakaa purra vaan!

-Esko-

/// Lähde: KKI:n (Kunnossa kaiken ikää-esite) ///

Comments (4)
, , , , ,

Tunne lukkosi, kyllä todellakin tunsin lukkoni

14.3.2019

Unisatukirjana minulla on meneillään Kimmo Takasen kirjoittama teos, Tunne lukkosi. Kirja auttaa tunnistamaan omia tunne-elämän lukkojaan. Teos saattaa olla ajoittain jopa kivuliasta kuunneltavaa, noin niinkuin henkisellä tasolla. Tänään kävin avaamassa elämäni ensimmäistä kertaa lihaskalvojeni lukkoja fysioterapeutilla. Tämä ei vain saattanut olla kivuliasta homma, vaan sitä se todellakin oli. Ihan fyysisellä tasolla.

Yksi asia, jossa huomaa oman ikänsä niiden numeroiden lisäksi on urheilusuoritusten jälkeiset kiputilat. Salibandya en ole pitkään aikaan edes pystynyt pelaamaan, koska selkä oli niin kipeä jokaisen treenin jälkeen. Korista pystyy pelaamaan, mutta kyllä silloinkin aamulla huomaa pelanneensa. Alkaa kostautumaan ne juniorivalmentajan selän takana tehdyt ”näennäisvenyttelyt”. Rautakangesta ei vetreää joogaajaa ihan noin vain tehdä. 

Sain siis ystävältäni syntymäpäivälahjaksi ajan lihaskalvojen avaukseen. Hymy huulilla hän sen minulle antoi. Nyt ymmärrän sen hymyn taustan. Jokainen kenen kanssa asiasta ennen hoitoa keskustelin sanoi, että sattuu muuten aivan älyttömästi. Olihan se kyllä melkoista meininkiä. Todella ammattitaitoinen fysioterapeutti aloitti käsittelyn ja minä vaikeroin hierotapöydällä minkä kerkesin. Plumpsahteluja kerta toisensa jälkeen eri puolilta kehoa ja sieltä niitä lihaskalvojen lukkoja aukeni.

Hieronnassa olen käynyt useasti, omt-fysioterapiassa olen käynyt useasti. Tämmöisessä hoidossa en ollut koskaan käynyt, mutta tulen kyllä menemään uudestaankin. Kyllähän se sattui, mutta olo käsittelyn jälkeen oli vähintäänkin erikoinen. Päässä humisi ja kroppa oli selvästi vetreytynyt. Alkuunhan tuossa vasta päästiin, mutta muutaman hoitokerran jälkeen uskoisin, että ihan hyvää tekee tälle koko ikänsä huonosti venytelleelle vartalolle.

36-vuotiaana availin ensimmäistä kertaa henkisen puolen lukkojani ammattilaisen avustuksella. 39-vuotiaana availin ensimmäistä kertaa lihaskalvojeni lukkoja ammattilaisen avustuksella. Kivuliaita operaatioita molemmat, mutta tulevaisuuden hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeitä.

Kiitos vaan lahjasta. Laitan tämän lahjaidean varmasti tuonne korvan taakse.

Plumps ja auki!

-Esko-

Comments (0)