Olen aloittanut kirjoittamaan ja pyyhkinyt kaiken pois. Aloittanut taas uudelleen ja pyyhkinyt kaiken pois. Lukenut puhelimen muistiosta erinäisiä kirjoitusaihioita: Sydän ei toimi enää niinkuin ennen, Lapsi ei ole shakkinappula, Eskoko on uusi Bachelor? Miehen haluttomuus, Aloittelevan opettajan työkalupakki -> julkaise maailman opettajien päivänä. En julkaissut (oli eilen), enkä ole julkaissut mitään muutakaan vähään aikaan. Aiheita on ja ideoita, muttei ole vaan oikein lähtenyt, eikä toisaalta ole ollut motivaatiota kirjoitella yhtään mistään vähääkään negatiivisista asioista.
Syksy on tarjonnut aivan upeaa ruskanpunaista väriloistoa, onneksi. Myös Suomen koronakartta tarjoaa juuri tällä hetkellä vähän turhankin ruskanpunaista väriloistoa. Ei niinkään onneksi. Jokainen media on edelleenkin täynnä lähes pelkästään negatiivista uutisointia. Kiihtyminen, kiihdytys ja hyvinkin jyrkästi nousevat käppyrät alkavat jo pikkuhiljaa jälleen luomaan pään ympärille jonkinlaista epävarmuutta. Ei ainakaan haluaisi enää yhtään omien kirjoittelun kautta luoda itselleen, eikä varsinkaan kenellekään muulle yhtään lisää kurjaa fiilistä. Tosin tuosta Eskoko on uusi Bachelor saisi varmasti ihan hauskan jutun. Sitä tässä nyt itsekin hieman kaipailisi. Hymyä ja hauskuutta.
Itsekin olen tässä lähiaikoina huomannut elämässäni jonkinmoisia mollisointuja. Arki toistaa itseään lähes täysin samanlaisen struktuurin sisältävillä päivillä. Aamulla juosten töihin. Oppilaiden ja vanhempien kanssa käytävät arviointikeskustelut (ne ovat kyllä ihan mukavia). Siitä kotiin ja päiväunet. Sitten onkin jo semmoinen pöhnä päällä, ettei jaksa oikein tehdä muuta, kun makailla sängyllä ja katsella televisiota. Niin ja tietysti selailla puhelimesta juuri niitä negatiivisia uutisointeja. Ja seuraavana päivänä taas sama kaava toistaa itseään.
Nyt, kun nämä asiat tähän ylös naputteli, niin koinpas samalla nyt jonkinmoisen herätyksen. Kuka tuon mollikierteen voisi katkaista? Noh, sehän löytyy tästä hyvinkin läheltä. Itsestähän se kaikki lähtee. Nyt täytyy jälleen kaivaa se hyvä meininki esille. Ottaa ympärillä vellova uutisointi tosissaan ja noudattaa niin hyvin viranomaisohjeistuksia, kuin mahdollista. Kuitenkaan liikaa siihen negatiivisuuteen uppoutumatta.
Ensi viikolla onkin muuten jo syysloma. Jotenkin se jälleen kerran osuu niin oikeaan paikkaan. Pieni energiavarasto saapuu perjantaina ja siitä se sitten lähtee taas omatkin energiat kohoamaan sinne vihreälle. Nyt siis kaikkea muuta paitsi päiväunia nukkuvaa, puolikuollutta luokanopettajaa.
Lenkille mars ja juttuaihiot kehittymään!
Millaisilla fiiliksillä te lähdette kohti pimeneviä syysiltoja?
-Esko-
