Ottaisitko pillerin?

Ottaisitko pillerin? Pillerin, joka parantaisi keskittymiskykyä ja unenlaatua, vähentää stressiä ja listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka pitkälle. Olin tänään koulutuksessa kuuntelemassa mielenkiintoista luentoa liikkeen ja oppimisen yhteydestä, sekä kännykän käytön yhteydestä lasten keskittymiskykyyn. Ja toki myös aikuistenkin. Niin, ei semmoista pilleriä ole olemassakaan. Hyvä ja ehkä hieman raflaava vertauskuva luennoitsijalta. Se pillerihän on liikunta ja liikkuminen, jonka oheisvaikutuksia ovat kaikki alussa luettelemani. Itsekin olen useasti kirjoitellut, että yksi asia mistä en kertakaikkiaan löydä yhtään yhtään negatiivista asiaa on liikunta. Liike on lääke, vai miten se meni?

Yksi suuri asia, joka vaikuttaa ihmisten aivotoimintaan löytyy lähes jokaisen suomalaisen taskusta. No, sehän tietysti matkapuhelin. Matkapuhelin ja sen mukanaan tuoma ärsyketulva lataa aivot helposti ylivirittyneeseen tilaan ja tällä on suora vaikutus keskittymiskykyyn. Tutkimuksen mukaan ihmiset avaavat kännykän keskimäärin 28 kertaa päivässä ja ”milleniaalit” noin yhdeksän kertaa tunnissa. Osa tästä availusta on ”pakonomaista”. Täytyy tarkastaa, onko tullut viestejä, tykkäyksiä ym.

Luvut kuulostavat minun korvaani vielä jopa hieman alimitoitetuilta. Ja se hetki on varmasti jokaiselle tuttu, kun se kännykkä unohtuu kotiin tai akku pääsee loppumaan. Olo on koko ajan vähän ”ontto” ja silloin on vaikea keskittyä täysillä asioihin, vaikka se keskittymistä heikentävä tekijä onkin kotona. Aika erikoinen laite.

Takaisin liikuntaan. Väistämättä elämässä tulee vastaan hetkiä, kun elämä hieman potkii päähän ja asiat jyskyttävät siellä takaraivossa negatiivisessa valossa. Tuntuu, että kaikki kasaantuu ja alat maalailemaan jo niitä kaikista pahimpia uhkakuvia. Nyt tulee täydellinen epäonnistuminen. En selviä tästä. Ja juuri noissa tilanteissa ainakin itselläni paras keino on laittaa lenkkareiden nauhat kireälle ja lähteä ottamaan kunnon hiki päälle. Siinä hikoillessa asiat jotenkin loksahtelevat kohdilleen ja ne alkavat saada siedettäviä mittasuhteita.

Suihkun jälkeen sitä usein toteaa, että kaikki varmasti järjestyy. Tänään luennolla tähän ajatukseeni tuli ihan tieteellistä tukea ja ovatpa muuan Darwin ja Einsteinkin viritelleet aivojaan kävelylenkeillään. Ja olipa Socrateskin saman liiton miehiä. Ei siis ihan uusi juttu tämä liikunnan virkistävä vaikutus.

Kyllä on ajoittain todella piristävä kuunnella viisaita ihmisiä ja laajentaa omaa ajatteluaan tieteellisesti tutkitun faktan kautta. Tänään aihe oli vielä todella lähellä sydäntäni. Sain myös selitystä sille miksi minusta tulee täysin sietämätön ihminen, jos en pääse tarpeeksi urheilemaan. Eskon aivot yksinkertaisesti tarvitsevat liikuntaa.

Virkeää iltaa!!

-Esko-

// Lähde: Fysiikan lehtori, Aivot liikkeelle kirjan kirjoittaja Hannu Moilasen luento Messilässä 27.2.2019 // Kuva: Jere Lehtonen //

Sietämätön ihminen

Vanhuus ei tule yksin. Joo joo, kenen kanssa se sitten tulee? Alaselkäkipujen, naururyppyjen, elämänkokemuksen, heikentyneen ja seuraavaan, niin siis näön ja uusimpana akillesjännekivun. En ole ikinä ihan tajunnut tuon sanonnan merkitystä. Kai sen voi kaikki ihan omalla tavallaan ymmärtää. Todella rasittava vaiva on minulle iskenyt tuonne vasempaan akillesjänteeseen. En ole pystynyt pitkiä lenkkejä juoksemaan aikoihin. Ja tästä on kierre valmis. Minusta tulee aivan sietämätön ihminen, jos en pääse hikoilemaan monta ja monta kertaa viikossa. Älkää pelätkö, en ala jokaista kirjoitusta nelikympin lähestyessä aloittamaan sairaskertomuksella ja juuri sillä hetkellä vallitsevien vaivojen kertaamisella.

Onneksi tähän sietämättömän ihmisen pelastukseksi on muodostunut kuntosali. En ole koskaan juurikaan tykännyt painojen nostelusta ja punttitreenamisesta. Vähän on semmoisena pakollisena pahana elämässäni näyttäytynyt. Työpaikkani vieressä sijaitseva Fressin kuntokeidas on muuttanut käsitystäni tästä asiasta. Kylkiäisenä mukana tulevat infrapunasauna sekä uusimpana hierontatuoli ovat kyllä todellisia timantteja. Ollut äärimmäisen piristävää, kun ei pysty kaupungin katuja tallaamaan, koska jokainen askel vihlaisee kipeästi tuonne nilkan seutuville. Sitä on jo alkanut tykkäämään myös lihaskuntoharjoittelusta. Paljon se on muutakin kuin penkkimaksimia ja proteiinishakeja. Jäsenyyshän minulla on ollut jo kauemman aikaa, mutta aiemmin olen lähinnä vain juoksennellut matolla ja katsellut sarjoja.

Nyt olen lähinnä soudellut soutulaitteella ja yrittänyt löytää stepperillä oikeaa rytmiä. Perään vähän lihaskuntoa miellyttävillä liikkeillä. Akillesjänneystävällistä meininkiä siis. Joo, en minä nyt vielä suomalaisena miehenä lääkäriin mene. Odotellaan, odotellaan. Ihan niin kauaa en odottele, että poikki napsahtaa. Nimimerkillä kokemusta on. Vuonna 2011 minulla repesi oikean jalan akillesjänne lähes kokonaan poikki kesken koripallo-ottelun. Oli kyllä semmoinen vamma, että ei mielellään uusiksi ottaisi. Muistaakseni oli leikkauksen jälkeen noin kahdeksan viikkoa kipsissä.

Ja sillä sairaslomalla minusta tuli kyllä todella sietämätön ihminen. Siinä vaiheessa, kun aloin kyttäämään ikkunasta variksia, jotka sotkivat taloyhtiömme roskakatosta. Kirosin niitä yksin sohvalla ääneen ja naapureita nähdessäni käskin sulkemaan roskisten kannet kunnolla. Siinä vaiheessa sitä mietti, että ei sovi liikkumattomuus tälle sankarille kovinkaan hyvin. Nyt täytyy vain malttaa ottaa iisisti, koska variksenkyttääjäksi en halua enää ruveta. 

Ja tähän loppuun on vielä lisättävä kuntosalin pukuhuoneen kirjoittamaton sääntö. Miten se voi olla mahdollista, että lähes tyhjässä pukuhuoneessa se sisäänastuva treenaaja osuu aina siihen viereiseen kaappiin? Sama toteutuu oman empiirisen kokemuksen mukaan myös uimahalleissa.

Pirteää viikkoa!!

-Esko-

/// Kuva: Antti Sihlman ///