Miten elämäni muuttui gaalavoiton jälkeen?

Viikko on vierähtänyt vuoden tulokkaan palkinnon voittamisesta somemaailman Oscar-gaalassa. Itse olen ollut pikkupojasta asti todellinen gaalojen suurkuluttaja. Ihaillen olen katsonut niitä kiitospuheita mikrofoniin puhuneita voittajia. Onkohan se voittajan elämä yhtä glamouria, samppanjasuihkuja, helikopterikyytejä sekä suihkuseurapiirejä? Mikä muuten on suihkuseurapiiri tai siis mistä tuommoinen sana on peräisin? Suihku, seura ja piiri. Aikamoinen kombo.

Noniin käydäänpäs läpi hieman voittajan viikkoa:

Maanantaiaamu varmaankin alkoi herätyksellä satiinilakanoista, aamiaisen ollessa katettuna vuoteeseen ihan siihen tyynyn viereen. Tuorepuuroa, vihersmoothieta ja energiaa tuomassa kuusenkerkkäpatukka.
EI ja EI…Berocca kuppiin ja pitämään suomen kielen ja kirjallisuuden oppituntia aiheesta: juoni ja tapahtumapaikka.

Aijaa. Omalla autolla menit työpaikallesi. Ja jatkat siis vielä päivätöitäsi?
Kyllä, itse ajoin, omalla autolla. Ei ollut kuskia koputtelemassa alaovelle. Luokanopettajana työskentelen.

Noh, oletko vielä saanut kulkea rauhassa kaduilla vai onko median kiinnostus kasvanut räjähdysmäisesti?
NettiSeiskassa nimeni mainittiin viikolla kolmessa eri asiayhteydessä. Jotain romanssihuhuja. Lumikki vetää edelleen mykkäkoulua. Ei auttanut vaikka vein Pirkan reilun kaupan ruusuja ja raakasuklaata.

Kuinkas Lumikki muuten on suhtautunut voittoosi?
Käytiin me yhdessä karaokessa laulamassa Pojun Poika saunoo. Minä vähän myötäilin ja Lumikki naulasi kertosäkeet aivan nuotilleen. Kuivuneet kurkut huuhtelimme ampiaisilla. Ei osaa Lumikki arvostaa pokaalin visuualista muotokieltä. Eilen katselin ikkunasta, kun raappasi sillä automme pintajäätyneitä ikkunoita.

Eli elämäsi on muuttunut siis melkoisesti?
Eipä juuri. Luovasta kirjoittamisesta pidän edelleen ja mielikuvitus juoksee. Niin ja ihan oikeasti voittaminen on ihan älyttömän siistiä.

Mukavaa iltaa!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Elämä kantaa!

Hyvä saa ympärilleen hyvää. Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Tähän minäkin haluan uskoa. Kirjoittelin viime viikolla otsikolla, Hyvä ja empaattinen ihminen. Kirjoituksessani viittasin lahtelaiseen farkkukauppiaaseen Aleksiin. Aleksille kirjoitus tuli aivan puskista ja tuotti hänelle näemmä hyvää mieltä. Illalla Facebookista pompsahti ilmoitus jaetusta blogitekstistäni seuraavilla saatesanoilla:

“Mun yks vanha esimies sanoi aikoinaan; “sun pitää olla enemmän kus*pää , kiltit ihmiset ei menesty”. En lähde analysoimaan omaa menestystäni, enkä tiedä olenko missannut jotain koska en halua olla kusi*ää. Moni mun lähellä työskennellyt tietää , että haluan ihmisille hyvää. Mä uskon että mun perhe tietää että haluan kaikille aina vain hyvää. Mä uskon että mun ystävät tietää että haluan kaikille hyvää. Oli aika makee fiilis lukea Eskon teksti ja huomata , että joku oikeesti on nähnyt sen ja tuntenut sen mitä ajattelen. Tää oli todella suuri ja yllättävä kunnia. Roskia meni silmiin ja nuha alkoi täysin yllättäen. Tää tuli mulle tärkeeseen kohtaan ja tän tekstin merkitys on valtava. Ellette oo ennen lukenut Eskon tekstejä,niin käykää lukemassa, mä saan niistä paljon irti. Olipa positiivinen päätös tälle päivälle.”

Luettuani tuon tekstin tuli minullekin todella hyvä mieli. Hyvä lähti kiertämään ja kyllähän kirjoitusten ja tekstien voima voi olla todella suuri. Niin hyvässä kuin pahassa. Nopea pikakelaus ja palaaminen vielä voitokkaan perjantain tunnelmiin. Ensimmäistä kertaa samassa gaalassa oli ehdolla suomalaisia vaikuttajia kaikilta eri alustoilta. Oli tubettajia, instagrammaajia, bloggaajia, snäppääjiä. Vuoden tulokkaan kategoriassa oli upeat “kanssakisaajat” ja voitto olisi voinut mennä ihan kenelle tahansa. Nyt se sattui osumaan kohdalleni ja oli hienoa huomata, että avointa ja rehellistä kirjoitettua tekstiä arvostetaan. Se tuntui niin hyvältä.

E2O-blogi on seurannut minua tuolta alun kaaoksesta tänne jo tasaisesti rullaavaan arkeen. Ystäväni Jukka sanoi minulle ensimmäisessä #faijakornerissa, että aika parantaa. Aika parantaa ja elämä kantaa. Näinhän se menee ja kyllähän tuohon voitettuun mustaan muoviplakaattiin kiteytyy todella paljon. Sieltä lähdettiin juuri menehtyneen isoäitini olohuoneen lattialta. Oksennettiin yksinäisyyttä ja psykiatrin punaisen oven takaa haettiin kantavuutta ja varmuutta niihin todella hapuileviin askeliin. Tapahtui ja tapahtui ja tapahtui. Pää on ollut niin pyörällä, ettei edes Linnanmäen pahimmat laitteet olisi pysyneet mukana. Usko hyvään ja usko siihen, että kaikki järjestyy on ollut todella vahva. Kyllähän siihen voittohetken jälkeiseen karjaisuun purkautui niin paljon. Kuului varmasti Herttoniemeen asti.

Hyviä asioita alkaa tapahtumaan, kun jaksaa uskoa ja olkoon tuo pysti yksi niistä. Eihän tuommoinen palkinto ole mikään maailman tärkein asia, mutta minulle se tulee aina symboloimaan yhtä merkittävää etappia elämässäni. Kaikesta selviää ja monta asiaa olisin voinut tuohon pystiin vaihtaa jos olisi ollut vaihdettavissa. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja tallentukoon nekin vaiheet tänne minulle niin tärkeälle alustalle. Onneksi olkoon E2o-blogi. Sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet, jatka samaan malliin!

Wau ja mustavalkoisen ankkurin kautta valoisampaan ankkuriin. Tärkein ankkuri minulla on tatuoituna oikeaan käteeni. Ankkuri ja musta muovinen palkinto. Hienoja ja merkityksellisiä asioita. Niin ja kirjoittaminen on mukavaa hommaa.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen, Pasi Salervo //