WE LOVE LOMALOMA!

Oliskohan ollut jo neljäs jouluinen tai siis joulunjälkeinen matka Tukholmaan? Tällä kertaa mummo/äiti oli varannut meille oikein kunnon luksushytin. Parisänky ja limpparit kylmässä. Ja niitä sai juoda ihan ilmaiseksi. Ikkunasta aukeni näkymät suoraan kävelykadulle. Ainakin Muumipeikko, satayhdeksänkymmentäsenttimetriä pitkä kävelevä hylje sekä kiukkuinen punamekkoinen nutturapää sieltä bongattiin. Vuosi vuodelta nämä reissut ovat vain entistä mukavampia. Ei ole tarvinnut enää aikoihin miettiä mistä löytyy mikro ruokien lämmittämiseen tai mihin väliin ne päiväunet mahdutetaan. Niin, siis pienemmälle.

Lähes aina ollaan matka tehty saman hyväksihavaitun kaavan mukaisesti. Hyttikarkit, lehtipihvit hienossa ravintolassa, disco ja nukahtaminen Disney Channelin ääreen. Pyörähdys Tukholmassa ja laivan kylpylään lilluttelemaan. Tällä kertaa kylpylästä löytyi myös “laivakavereita” ja poreissa vierähti hieman yli sallitun puolentoistatunnin uintiajan, pahoittelut. Lasten rohkeutta tutustua uusiin kamuihin on mukava seurata vierestä. Ilman turhia jännityksiä ja ennakkoluuloja. Aikuisilla samantyyppinen kaava tapahtunee siellä ylimmässä kerroksessa värivalojen vilkkuessa puolen yön jälkeen. Siihen aikaan olimme olleet jo tunteja untenmailla.

Olen huomannut itsessäni uuden epämiellyttävän piirteen. Iän karttuessa tasapainoelimissäni on tapahtunut joku otoliittien ja alasimen välinen ristiriita. Vaikka laiva ei edes juurikaan keinunut, keinuu tämä ukkeli kuin pingviini vielä pari päivää tasaiselle maalle saapumisen jälkeen. Eikä varmasti johdu Ville Vallattomista tai Sinisistä enkeleistä, kirsikalla. Noh, onneksi nämä ovat vain pieniä juttuja. Pieniä juttuja tarttui toki taas mukaan Tukholman pyörähdykseltä. Matkalaukusta purin äsken Jojo Shiwa- rusetin, Astrid Lindgren- paidan, Niken kevätlenkkarit, Tove Jansson- paidan ja tietysti vähän herkkuja.

Herkkuja taidetaan tänään vähän popsia, kun pikkumimmin kaveri saapuu yökyläilemään. Kivaa ja edelleen niin lomaa!!

-Esko-

Ja mehän lovetetaan LASTENJUHLAT, SYYSLOMA, MUMMOLA, KESÄHESA ja vaikka sun mitä…

Juuri nyt minulle kiitollisuutta tuottaa…

Kiitoskirjoituksia on kiitelty, joten kiitelläänpäs siis hienoisen tauon jälkeen. Kiitos on muuten hieno sana. Ei sitä oikeastaan voi koskaan liikaa käyttää. Kiitollisuutta näin vuoden alkuun minulle tuottavat:

  • Siipiweikkojen rantautuminen Helsinkiin. Täsmää hyvin ruokaideologiani kanssa. Aina pitää olla riittävästi. Pieni annos ravintolassa aiheuttaa välittömän annoskateuden ja harmituksen. Weikoissa ei tätä ongelmaa ole, todellakaan. Rehellistä ruokaa, joka nyt ei ehkä ihan viikottaiseen ruokaympyrään voi sijoittaa.
  • Joululoma. On päässyt jotenkin todella lomalle. Toivottavasti muistaa vielä ensi maanantaina minnepäin pitää ajaa.
  • Paljon parjaamani Tinder. Jojoilija kiittää ja kuittaa.
  • Ollin ja hänen ystäviensä järjestämät uuden vuoden juhlat. Oli mukava päästä piipahtamaan ihan vanhan kunnon kotibileissä. Enpäs ollut aikoihin käynytkään.
  • Kauppakeskus Kaari. Rauhallinen paikka ostoksille. Auton saa aina kattotasanteen parkkiin. Siihen samaan vakioruutuun.
  • Ystäväni aikoinaan vinkkaamat Maltofer-rautatabletit. Minulla on ollut ongelmia hemoglobiini-arvojen kanssa. Rauta ei ole oikein tähän vartaloon imeytynyt, mutta nuo pureskelutabletit ovat auttaneet asiaa.
  • Inkivääri kaikissa muodoissaan.
  • Flunssavapaa alkutalvi. (Koputan puuta.)
  • Äiti, joka antoi meille joululahjaksi vuosittaisen Tukholman matkamme. Ja meillä on varattuna niin hieno hytti. On parisänkyä, on pikkumimmin toiveesta näkymää kävelykadulle, on seisovaa pöytää ja tietysti Tukholman pyörähdys…

…eli nyt läppäri kiinni pariksi päiväksi ja minireissulle Ruotsiin. Niin kivaa!!

Kiitos!

-Esko-

// Kuvat: Markus Suntila //