Täysin stressittömät ja osallistujalähtöiset lastenjuhlat

Lastenjuhlat, siinäpä on aihe, josta löytyy tästä maailmasta miljoonia variaatioita. Ei yhtään oikeaa, ei yhtään väärää tapaa järjestää lapsille mukavia tuokioita. Tänäkin vuonna menin omalla linjallani: Ihan tavallinen riittää. Tänä vuonna annoin lähes kaiken vastuun järjestelyistä niille tärkeimmille eli juhliin osallistuville ”asiakkaille”. He ovat jo sen ikäisiä, että osaavat kyllä toimintaa keskenään keksiä. 

Tarjoilut olivat täysin sankarin valitsemia ja kakun hän suunnitteli itse ystävänsä avustuksella. Persoonallisen hieno, mielikuvituksellinen toteutus siitä pakastealtaiden timantista, Dajm-kakusta. Hienoa, hyvä lapset! Ohjelmaa ei organisoitu millään tavalla. Siinäpä osallistujat kokoontuivat sängylleni suunnittelupalaveriin ja viiden minuutin kokouksen jälkeen alkoi todellinen klassikkoleikki, Kyrö. Kyrö on kyllä ohjelmanumero, joka toimii ihan aina. 

Edes 31 (kolmekymmentäyksi) neliötä ei muodostunut ongelmaksi. Avasin oveni ja alueeksi rajautui koko pienkerrostalomme alakerta sekä rappukäytävä. Kenenkään ovikelloa ei saanut soittaa, vaikka tuskinpa mukavat naapurini olisivat tästäkään pahastuneet. Kyröön tuotiin hieman digiloikkaa mukaan ja B(ring)Y(our)O(wn)D(evice)- ajattelu tämän mahdollisti. Valot täytyi sammuttaa ja etsijöillä oli apuvälineenä matkapuhelimen taskulamput. Hienosti toteutettu ja suunniteltu ohjelmanumero, hyvä lapset!

Piilojen loputtua oli aika siirtyä tanssihommiin. Tästä ideasta olen täällä jo aiemminkin vinkannut ja toimi muuten hyvin myös näissä pileissä. Just Dance Now on kyllä melkoisen onnistunut innovaatio. Hienosti tanssittu ja hienosti lainattu puhelinta myös niille pikkusankareille, joiden applikaatio ei toiminut, hyvä lapset! Liikuntatuokion jälkeen oli hyvä rauhoittua ja leikit lähtivät käyntiin. Kuuntelin siinä sivukorvalla, sohvalla makoillessani lasten juttuja. ”Tää vois olla tutkija, joka tutkii ilmastonmuutosta.” ”Mie haluun olla Seppo Räty, Suomen Tohmajärveltä.” Näin on oletettavasti kuulunut minun suustani ollessani heidän ikäisensä osallistuja lastenjuhlissa.

Ei ollut näissä juhlissa Taika-Pasia, ei ollut puoli metriä korkeaa Instagram-ystävällistä kakkua, ei ollut pomppulinnaa. Nämä olivat ihan tavalliset lapsilähtöiset lastenjuhlat.

Mukavaa alkavaa viikkoa! Se on joulu kohta.

-Esko-

Mitä musiikkia kuuntelin eniten vuonna 2018?

Se alkaa olemaan pikkuhiljaa myös musiikkivuosi 2018 paketissa. Kävin tarkastamassa Spotifysta miten minä olin oman musavuoteni paketoinut. Suosikkiartistina Jenni Vartiainen. Tässä on kyllä oivana apurina toiminut toinen hieman pienempi Jenni-fani, joka laittaa autossa aina biitit “paukkumaan” ja taitaa olla kolme eri Jenni-listaa tehtynä. Eikä siinä mitään. Hyviä biisejä, hyviä biisejä.

Se on muuten tämä musiikin suoratoistopalvelu Spotify mullistanut melkoisen tehokkaasti nämä musiikinkulutustottumukset. CD-levyjen ostot ovat oletettavasti laskeneet menneinä vuosina melkoisesti ja liekö on VHS:n kohtalo edessä? Minidiscejä eivät nämä nykynuoret ole varmasti kuluttaneet ollenkaan. Niiden kultakausi oli kyllä melkoisen lyhyt, jos sitä nyt voi kultakaudeksi kutsuakaan.

En ole itsekään enää levyjä, minkäänlaisia ostanut enää aikoihin. Ennen pyrin aina suosikkiyhtyeeni levyn hankkimaan, mutta nyt joudun myöntämään, että vähille on jäänyt. Todella vähille. Ei ole enää Mega Epesiä Lahen Trion alakerrassa. Tai Spinefarmia Helsingin Fredrikinkadulla, johon usein matkustimme Lahdesta levyostoksille.

Musiikkia tulee kuitenkin kuunneltua varmasti enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vuonna 2018 sitä tuli kuunneltua 33 756 minuuttia eli noin 562, 6 tuntia. Autossa ja urheillessa musiikki pauhaa lähes taukoamatta ja kotonakin Spotify on kovassa käytössä. Ja onhan se sanottava, että hyvin on kätevä palvelu. Uusia tuttavuuksia on helppo löytää ja vanhoihin tuttuihin on aina turvallista palata, kuten nuo suosikkini sen myös paljastavat.

Huomioitavaa myös se, että kotimaisten elokuvien kuluttaja on myös kotimaisen musiikin kuluttaja. Jenniä, Pyhimystä, Paperi T:tä, Apulantaa ja ehkä vähän yllättäen Keko Salataa on tullut kuunneltua. Tämä oli mielenkiintoinen katsoa ja vilahtelihan siellä myös yksi Spotifyn kautta tekemäni löytö, jota kuuntelin ihan älyttömästi. Neljänsuoran, Mansikkaa ja valkoapilankukkaa. Ruisrockin kämppikset eivät tätä valintaa ihan aina ymmärtäneet.

Miltä teidän listanne näyttää?

-Esko-