Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, ,

Maailman paras parisuhteen päättymistä käsittelevä kirjoitus

13.1.2019

Siivoilin eilen asuntoani ja löysin yhden pussukan, joka oli jäänyt pyörimään nurkkiin joululta. Siellä oli puhtaita boksereita, t-paita ja lehtileike maailman parhaasta parisuhteen päättymisestä tehdystä kirjoituksesta. Juttu oli julkaistu Hesarissa jouluaattona 2018. Kirjoituksessa näyttelijä Laura Malmivaara kertoo omia kokemuksiaan ja tuntojaan kahdeksan vuotta sitten tapahtuneesta erostaan. Tunteista ja tunnelmista, joita hän on kokenut vuosien kuluessa. Harvoihin kirjoituksiin olen pystynyt samaistumaan tällä intensiteetillä ja siksi kirjoituksen lehdestä irti saksinkin ja boksereiden sekaan pakkasin.

Ikävän tilalle tuli taas ilo, luki suurella fontilla kuvatekstissä. Ikävä omaa lastaan kohtaan on jotain todella erityislaatuista. Sitä on todella vaikea edes selittää ihmiselle, joka ei samanlaista tilannetta ole kokenut. Se on varmasti tunne, joka ei koskaan poistu kokonaan. Se muuttaa muotoaan. Se auton takapenkin tyhjä istuin ei enää aiheuta samanlaista kaaosta ja sekavuutta päässäni kuin aiemmin. Suuret elämänmuutokset tuovat mukanaan tuntoja, joita ei vaan aluksi yksinkertaisesti osaa käsitellä. Ajan kuluessa osaa rakentaa itselleen juuri niitä oikeita mekanismeja ja toimintamalleja, joilla ikävän tilalle tosiaan hiipiikin se ilo. Helppoa se ei ole ja aikaa se vaatii. Jotenkin juuri tällä hetkellä tuntuu, että olen ihan oikealla tiellä. 

”Melkein jollain tavalla liikuttuu, että ihmiset pääsevät omien katkeruuksiena yli ja sitä vihaa ei kannettu mukana, koska se on tosi haitallista lapsillekin.” Todella hyvin kiteytetty asia. Olen jo usein kirjoittanut siitä omasta häpeästä ja vihasta, jota koin elämäntilanteestani. Viha kohdistui  minuun, omaan itseeni. En voinut hyväksyä tapahtunutta. En halunnut uskoa, että minä olen epäonnistunut enkä ole voinut tarjota lapselleni semmoista isyyttä, jota olin suunnitellut. Kannoin sitä mukanani. En vain osannut päästää irti.

”Jokainen tekee tahollaan sitä itsetutkiskelua, jota se vaatii, jotta pääsee omista möykyistään eroon. Se vaatii luopumista siitä mitä oli. Se vaatii olemista tässä hetkessä eikä menneessä. Eipä muuta. Se onkin sitten pitkä tie.” Tämän kohdan luettuani tuli kylmät väreet. Tie on pitkä ja aluksi hyvin kivinen. Pikkuhiljaa se tasoittuu ja lopuksi sitä voi tallustella jo hymy huulilla. Se on lohdullista, hyvin lohdullista.

Miksi näistä eroon liittyvistä asioita täällä vielä vuosien jälkeen kirjoittelen? Tämä on tilanne, joka tulee vaikuttamaan minuun koko loppuelämäni. Kalenterissani on joka kuukausi niitä sydämellä ympyröityjä F-kirjaimia. Niitä on siellä nyt ja niitä tulee siellä aina olemaan. Malmivaara vastaa tuohon kappaleen alussa esitettyyn kysymykseen juuri, kuin siihen itsekin voisin vastata. ”Kirjoittaminen on tullut eron jälkeen vahvemmin tapana purkaa ajatuksia. Luulen, että se on aika tyypillistä, että ulkoistaa ne tunteet.” Ulkoistaa ne tunteet ja antaa toivottavasti samassa tilanteessa oleville ihmisille vertaistukea ja ymmärrystä. Aivan, kuten tämä hieno Laura Malmivaaran haastattelu antoi minulle.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-

// Lähde: Helsingin Sanomat 24.12.2018 Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (4)

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Elisa 13.1.2019 at 22:50

    Palaan vielä kolme vuotta eron jälkeenkin tähän kirjoitukseen: https://hidastaelamaa.fi/2016/03/rakkauden-haudalla/

    Jotenkin se uhmaikäinen ja hissin napin painaminen- niin paras kuvaus miten sitä aluksi jäi kiinni menneeseen! Vieläkin sydämestä ottaa lasten tyhjä huone silloin kun ovat isällään, mutta niin helpottavaa että ei ole enää siinä hissin napissa itkemässä 🙂

    Mukavaa tulevaa viikkoa!

    • Reply Esko 14.1.2019 at 22:16

      Heippa Elisa!
      Täytyypä itsekin käydä tutustumassa. Te lukijat olette niin huippuja, kun näitä vinkkailette. Tulee oikein hyvä mieli. Kiitos sinulle ja kaikille! 🙂

  • Reply Sanna 14.1.2019 at 09:49

    Moi,
    Jutta Larm kiteytti mielestäni hyvin myös toisen näkökulman erosta kirjassaan Tsemppikirja. Siinä hän kertoi omista parisuhteistaan, mitkä ovat päättyneet mistäkin syystä. Hän sanoi suunnilleen näin, että jokaisella parisuhteella on ollut tarkoituksensa, jokainen suhde on kasvattanut häntä ihmisenä ja jokaisesta on oppinut jotain. Eli parisuhteen päättymistä ei tarvitse kokea epäonnistumisena. Siitä voidaan käydä sitten pitkätkin väittelyt, erotaanko nykyään helposti. Mutta jos ajattelee noin kuin Jutta, auttaa se varmaan pääsemään erosta paremmin yli eikä siitä jää katkeruuksia ja toivottavasti se auttaa myös sopimista lasten asioista.
    Kannattaa lukea tuo Jutan kirja, siinä on muitakin hyviä vinkkejä onnellisuuteen.

    -sanna

    • Reply Esko 14.1.2019 at 22:15

      Heippa Sanna!
      Kiitos oikein hyvästä vinkistä. Täytyy ehdottomasti tutustua kirjaan. Mukavaa viikkoa!!

    Leave a Reply

    Categories

    Archives