Ulkona tuiskuttaa lunta, joten on hyvin sallittua viettää ilta peiton alla televisiota katsellen. Silmäilin Telkku.comista illan tarjontaa ja sieltähän iski kakkoselta silmääni hyvinkin tuttu ohjelma. Marja Hintikka Liven uusinta jaksolla, Ero pelastaa perheen. Ei helvata! Minähän olen/olin siellä itse vieraana loppusyksystä 2016. Erokakkua söin ja drinkkiä lipittelin. Eksätikkaa en suostunut heittämään, koska en nähnyt sitä itselleni millään tapaa tarpeellisena. Niin ja pari lausettakin suorassa lähetyksessä höpöttelin ja sain studioyleisön taputtamaan. Meni siis ihan hyvin, muistaakseni.
Menikö minulla tuota jaksoa kuvatessa hyvin? No, ainakin yritin todistella itselleni, että meni, vaikka tämän ukon elämänhallintaprosessi oli vielä pahasti kesken ja tapahtuihan siinä vielä kuukausien kuluessa vielä vaikka ja mitä. Surullisia, opettavaisia ja kasvattavia kokemuksia, todella. Nyt, talvella 2019 voi sanoa, että elämänhallintaprosessi alkaa olla jo pääpiirteittäin valmis. Elämä tuntuu ihan normaalilta elämältä kaikkine vivahteineen.
Kirjoitin Marja Hintikan jaksoa varten ennakkotekstin otsikolla Ero oli helvetti, ahdistuslääkkeistä aurinkoon, jonka äsken luin läpi. Huh, onhan se sanottava, että tämä mies oli kyllä melkoisen huonossa kunnossa. Juuri nyt tuntuu aika kaukaiselta ajatella, että minä Esko Sakari olen kävellyt äitini kanssa käsi kädessä viereiselle lääkäriasemalle hakemaan ahdistuslääkkeitä. Napsinut niitä saadakseni arkeeni tasapainoa. Istunut samaisella lääkäriasemalla psykiatrin punaisen oven takana silmät itkusta turvonneena. Asioita, joita en osannut yhtään käsitellä, en yhtään. Asioita jotka tulivat elämässäni eteen ensimmäistä ja toivottavasti myös viimeistä kertaa.
Tasaisin väliajoin minulle tulee edelleen viestejä täysin tuntemattomilta ihmisiltä. Miten selvisit erosta? Miten pääsen eteenpäin? En minä niihin osaa oikeita vastauksia antaa. En, vaikka kovin tahtoisin. Ero on jokaiselle ihmiselle niin kovin subjektiivinen kokemus. ”Aika parantaa” on akuuttivaiheessa se kaikista huonoimmalta tuntuva vastaus, mutta sehän se kuitenkin taitaa olla. Onko se viikkoja, kuukausia, vuosia? Hyvin henkilökohtaista varmasti tämäkin.
Jos eroihin liittyy paljon negatiivista, niin itse näen joitain asioita myös hyvin positiivisena. Ero ajoi minut niin selkä seinää vasten, että oli pakko herätä tutkiskelemaan itseään ja omia käyttäytymismallejaan. Aikoinaan minussa tasaisin väliajoin nousi (kirjaimellisesti) esiin kunnon egoistinen m####u, jonka omat tarpeet jyräsivät ympäriltään kaiken. Nykypäivänä tuon piirteen yrittäessä saapua tilanteisiin, tunnistan sen jo ajoissa ja osaan katsoa ympärilleni huomattavasti laajemmin. Hyvä Esko!
Tänään tuo jakso tulee niin myöhään, että taidan olla jo nukkumassa oman varakainaloni syleilyssä. Elämä on just hyvä paketti. Sisältä voi tulla ihan mitä vaan.
-Esko-
// Kuvat: Olli Laine //
