Ajoittain on hyvä mennä vahvasti omien tuttujen kaavojen ulkopuolelle. Esko oli viime viikolla hyvin vahvasti omalla epämukavuusalueellaan. Ajauduin erinäisten kiemuroiden kautta eräisiin koekuvauksiin. Vaikka olen aikoinaan tallentanut puoli vuotta omaa elämääni videokameran välityksellä, niin nuo kuvaukset olivat ihan omaa luokkaansa.
Astuin studioon villapaidassani ja pipo päässä. Kuvauksethan suoritettiin tietysti ilman päähinettä. Tiedätte varmasti sen hiustyylin, kun on ollut tunteja pipo päässä. Ei ole niinsanotusti kuohkeimmillaan, jos tästä minun kuontalosta enää kuohkeaa saisikaan.
Siellä oli useita muitakin henkilöitä samaisessa tilassa ja ohjeistushan tulikin sujuvasti englanniksi. Sitten selvisikin, että esittelyt ym. tulee suorittaa englannin kielellä. Puhun sitä kyllä ihan suhteellisen sujuvasti, mutta en kyllä osaa olla englanniksi ihan oma itseni. Siihen, kun laitetaan vielä mausteeksi taustakangas, kamera eteen ja muutamat silmäparit seuraamaan omaa esitystä. Yritin olla ihan hirveän hauska. Nähdäkseni ketään muuta ei kyllä naurattanut. Hikikarpalot alkoivat nousta otsalle ja mietin, että miten helvetissä pääsen äkkiä pois täältä. Käänsin pääni samalta seisomalta toiseen moodiin ja päätin, että mitä väliä? Tämmöinen minä olen ja nyt annetaan mennä rennolla otteella.
Kuvausten päätyttyä kävelin autolleni ja mietin päässäni, että nyt meni kyllä hommat aivan päin seiniä. Uskoisin, että mahdollinen rooli jäi saamatta. Sen verran outoa ja erikoista esiintymiseni oli. Jopa hieman nauratti ne puujalkavitsiyritelmät englanniksi. Täytyisi ja täytyy mennä useammin kokeilemaan kaikkea omista tutuista rutiineista poikkeavia juttuja. Pitää mielen virkeänä ja seuraavalla kerralla kaikki menee varmasti huomattavasti paremmin.
Näissä tilanteissa on myös ollut havaittavissa hienoista jännitystä:
- Kajaanin opettajankoulutusyksikön pääsykokeiden haastattelutilanne. Alkoi juuri ennen h-hetkeä vuotaa verta molemmista rööreistä eli tuli niinsanottu punainen yksitoista. Siitäpä sitten ”raadin” eteen vessapaperit sieraimissa. Sain 9/10 eli ihan vinkkinä kesällä pääsykokeisiin osallistuville. Tupot nenään!
- Yliopiston virkamiesruotsi ja esitelmä. Pidin Mikki Hiirestä.
- Ensimmäinen ja viimeiseksi jäänyt opiskelupäivä Lahden diakonia-ammattikorkeakoulun terveydenhoitajalinjalla. Kun menet ilmoittamaan sihteerille, että tämä ei ehkä ole minun juttuni. Hän totesi, että olet ollut täällä nyt neljä tuntia. Kyllä, kyllä.
- Iholla- televisiosarjan ensimmäinen jakson tuleminen ulos. Yhtäkkiä ja yllättäen oma naama on ihmisten televisiovastaanottimissa viisi kertaa viikossa.
- Nyt täytysi lähteä ihan oikeasti sinne Kättärille. Jep, jep…
- Joo, mä oon Esko ja mä olen ope. Onpa kiva, kun tulee kevät. Otatko kahvia vai teetä? Jne…jne…jne…Mitäköhän tilannetta tässä ajan takaa?
Hieno taito on osata nauraa itselle! Tämä niin vakavaa ole.
-Esko-
// Kuva: Pasi Salervo //
No Comments