, ,

Onneksi minulla on sinut

27.1.2020

Sitä saa olla kyllä niin onnellinen tuosta meidän tyttärestä. En voisi olla iloisempi siitä, että vuonna 2010 hän elämääni saapui. Viimeksi koin suurta ylpeyttä hänestä Hollolan uimahallissa kuluneena lauantaina. Hän katseli uimavalvojan kopin ikkunassa olleita uimamerkkejä ja kysyi, että saanko suorittaa 50 metriä? No tietysti saat, anna mennä vaan! Siellä hän polskutteli hymy huulilla ja varmisteli aina ajoittain, että seuraan tarkasti hänen suoritustaan. Nousi altaasta ja tokaisi, että olisi mennyt sata metriä, mutta ei viitsi vetää vielä, niin saa sitten uuden merkin. Fiksusti ajateltu.

Meillä on yhdessä aivan älyttömän hauskaa ja on mukava huomata, että meille on muodostunut paljon yhteisiä ja omia rutiineja, jotka hän varmasti tulee muistamaan pitkälle tulevaisuuteen. Meidän isällä oli keitetyt nakit, minulla on pestopasta. Meidän isällä oli koripalloharjoitukset, jonne pääsi mukaan heittelemään sivukoriin. Meillä on uintisessiot ja uutena laskettelu yhdessä. Meidän isä ei osannut piirtää. Minä osaan ja teemme sitä yhdessä todella paljon. Minä pääsin käymään isän työpaikalla. Siellä oli lakikirjoja ja nuija. Minä olen saanut ajoittain luokkaani pienen touhuajan, joka totesi viimeksi, että sinä olet iskä tosi hyvä ope. Meidän isä ja äiti on ollut aina yhdessä. Minä asun yksin ja saan kuulla useasti seuraavia asioita. “Kättä päälle, että sulla on tyttöystävä, kun täytät 41.“On niin tylsää, kun olet kakalla” -klassikko perään. Hieman tässä jo kiire meinaa tulla.

Muistan myös todella hyvin, kun isä vei minut “kymppimatkalle” Kanarialle. Ihmettelin silloin, miksi veli ja äiti ei pääse mukaan? Se on jäänyt jotenkin todella pysyvästi mieleen, kun touhusimme viikon kahdestaan. Kesällä 2021 minä tulen viemään oman tyttäreni kymppimatkalle jonnekin lämpimään, se on varma. Itseasiassa asiasta on jo puhuttu ja kohteet ovat vaihtuneet jo varmasti sata kertaa. Tällä hetkellä kohteena on Kroatia. Kelpaa kyllä.

On ihanaa olla isä ja onneksi minä olen tuommoisen valon elämääni saanut. Täytyy muistaa entistä enemmän halata, pussata ja silittää poskea. Saada pieni ihminen tuntemaan itsensä arvokkaaksi ja korostaa hänen omaa ihanuuttaan. Koskaan ei tiedä mitä tässä elämässä tapahtuu. Siitä saatiin jälleen eilen todella karmaiseva esimerkki. Pysäytti, todella pysäytti.

“The most important thing is to try inspire people so that they can be great at whatever they want to do.” -Kobe Bryant 1978-2020-

-Esko-

Comments (6)

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Ellis 27.1.2020 at 19:32

    Tulipas hyvä mieli tästä 🙂 Ja tiiätkö mitä. Hän on myös todella onnekas, saa olla tuollaisen iskän tytär <3

    • Reply Esko 27.1.2020 at 19:48

      Oi, Ellis!
      Kiva kuulla. Ja näin toivon. 🙂 Ihanaa viikkoa!!

  • Reply Taina 27.1.2020 at 19:37

    Ihana kirjoitus ❤️
    Teillä tuntuu olevan luotettava ja lämmin keskinäinen suhde.

    • Reply Esko 27.1.2020 at 19:50

      Oi, ihana kuulla Taina, että tykkäsit. Hyvä meininki meillä on ja siitä saan olla niin onnellinen. 🙂 Kivaa viikkoa!!

  • Reply Iida 27.1.2020 at 21:05

    Ihana ❤️ Tätä minä hoen itselleni varsinkin silloin kun oikein suututtaa tuo pieni kiukuttelija, vastaansanoja, hermojeni kiristäjä – silloin muistuttelen mieleeni että hän on kuitenkin maailmani ❤️ Mutta sano Esko kuitenkin että tekin joskus riitelette?.. Ettei minulle tule heti 100 huono-äiti pistettä 😅
    Ja hei Messilässä mekin eilen! Stadista sinne hurauttaa hetkessä ja mäet paremmat kuin ihan täällä etelässä.
    Kymppimatka kuulostaa myös kivalta, huippua!

    • Reply Esko 30.1.2020 at 19:08

      Iida, Iida, ei koskaan mitään huono äiti-pisteitä. Ei semmoisia ole olemassakaan. Ja tietty otamme yhteen, joskin saamme ne myös sovittua mitä herttaisimmilla keinoilla. ❤️
      Kymppimatka, huippuidea isältäni. Tai en tiedä oliko hänen idea, mutta kuitenkin!

    Leave a Reply