KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Edita
Alle kymmenen työpäivää tätä lukuvuotta jäljellä. Lukuvuotta, joka on ollut kirkkaasti jo aika pitkän opettajaurani erikoisin. Virtuaalisessa palkkanauhassani on yhtenä rivinä jo viidentoista vuoden ikälisät. Koskaan en ole näiden vuosien aikana vaihtanut työtehtävää kesken lukuvuoden niinsanotusti lennosta. Nyt on sekin sitten koettu.
Hyppäsin siis tuossa syyslukukauden loppupuolella luokanopettajan tehtävästä erityisluokanopettajan hommiin. Tai siis itse en tykkää puhua erityisluokasta, vaan puhun Eskon orkesterista. Pidän itseäni hyvänä luokanopettajana, jolla on vuosien saatossa kertynyt kikkapussiin sen verran materiaalia, että arki ja työpäivät rullailevat oikeilla resursseilla hyvin leppoisasti. Tässä uudessa työnkuvassa olen oppinut todella paljon uutta ja onhan se sanottava, että kikkapussi on tuntunut joinain päivinä täysin tyhjältä.
On ollut haastavaa, on ollut eläväistä, on ollut vaikeaa, mutta on ollut pääosin todella antoisaa ja opettavaista. Tässä työssä korostuu entistä selkeämmin todella hyvä oppilaantuntemus. Pedagogisen pelisilmän (tämä itselläni erinomainen) hyödyntäminen. Oppilaan kohtaaminen ja huomaaminen sekä opetusmateriaalin todella monipuolinen käyttö.
Orkesterini mestarit soittelevat kaikki omalla tyylillään ja jokaisen vahvuuksia on hyödynnettävä kovin laajasti. Niinsanottu frontaaliopetus on luokassani hieman harvinaisempaa herkkua. Oikean ja juuri sopivasti haastavan opetusmateriaalin löytämisessä olen kehittynyt tänä vuonna valtavin harppauksin. ”Ope, tää oli just hyvä tehtävä.” Palaute aina juuri sopivasti palkitsee.
Kaikki helposti hyödynnettävä opetusmateriaali on ollut hyvin tervetullutta. Opetusalan yhteistyökumppanini Edita on itseäni tänä vuonna auttanut myös muutamilla oppitunneilla. Tilaamalla heidän uutiskirjeensä pääset ”salaiseen” sisäpiiriin. Tuota kautta saa ilmaiseksi tulostettua erinäistä makupalaa oppitunneille. On eritasoista matematiikkaa, suk:ia sekä englantia. Kannattaa tutustua ja sopii juuri optimaalisesti tähän loppukiriin ennen Suvivirren alkusointuja. TÄÄLTÄ PÄÄSET TILAAMAAN UUTISKIRJEEN.
Kohta on siis käsillä se hetki, jonka vain opettajille voi selittää. Saavut puku päällä kotiin. Kevätjuhla takana. Lukuvuosi takana ja mahtava loma edessä. Jotenkin tyhjä, mutta samalla aivan fantastinen fiilis. Vaikka on se viidentoista vuoden ikälisä palkkanauhassa, niin aina tuo hetki tuntuu yhtä hyvältä. Itselläni tämän lukuvuoden jälkeen vielä erityisen hyvältä.
Ihanaa viikkoa!
Esko
3 Comments
Viimeisen kappaleen kohdalla alkoi päässäni soida Laura Sippolan Kesäyö. Se on biisi, jonka eräs tietty kollega aina näppää päälle opehuoneessa kun oppilaat on ajettu kesälaitumille. ”Tänään soi Suvivirsi, moni valmistui. Kevein askelin kotiin, on juhlalauantai…”
Tuo biisi ja skumppapullon poksahdus, siitä alkaa kesä. Ihanaa, leppeää lomaa, Esko!
Oih, nyt alkoi itsellenikin jo tulvia tuleva kesä mieleeni.
Kiitos kivasta viestistä ja ihanaa kesää!!
Ihanaa, kun tulee kesä! Ymmärsinkö oikein rivien välistä, että Suvivirttä lauletaan edelleen ennen lomien alkua? Hienoa, jos näin on! Suvivirsi tuo itselleni lämpimät muistot lapsuuden kouluajoista. Sitä lauloimme ennen kuin menimme kesälomille ja mielestäni se kuuluu suomalaiseen kulttuuriin. Ja siksi se olisi hyvä säilyttää jatkossakin. Täällä Espanjassakin pidetään tietyistä kulttuuriasioista kiinni. Jokaisella maalla on oma kulttuurinsa. Oman maan perinteiden kunnioittaminen ei ole muilta pois. 🙂 Paitsi härkätaistelut voisi poistaa pysyvästi. Eli joissakin asioissa olisi hyvä mennä eteenpäin.