Tänään nousi ystäväni Facebook-päivityksessä artikkeli, jossa ruodittiin kuinka esimerkiksi avaimia hukkaava ihminen saattaakin olla jopa nero. Tämä oli itselleni hyvin lohdullinen tutkimus. Tässä lyhyt lainaus Time-lehden jutusta: “Ei hätää: hajamielisyys, unohtelevaisuus ja keskittymiskyvyn puute saattavat olla merkki neroudesta..” Itse olen tässä lähiaikoina hävittänyt töissäni kopiokortin noin viisitoista kertaa, työavaimet kolme kertaa ja kruununa hukkasin aikoinani autoni Myyrmannin kauppakeskuksen parkkihalliin. Sitä ei tunne itseään kovinkaan neroksi, kun pyörii autonavaimet kädessä painellen autonavausnappulaa väärässä kerroksessa, toivoen, että jostain ne valot vilkahtavat. Noh, omanlaista neroutta on sitten kävellä oikeaan kerrokseen ja käynnistää vihdoin ja viimein se oma auto.
“Kun aivot kuormittuvat erilaisista ideoista, käytännön asiat jäävät vähemmälle huomiolle. Hajamieliset aivot toimivat siis täydellä teholla, eivät muita hitaammin.” Tämänkin voin omalta osaltani allekirjoittaa. Tuntuu, että päässäni pyörii koko ajan jotain ideoita ja asioita. Töissä päässä vilisee erinäisiä tuntien toteuttamisideoita, outojakin. Iltapäivisin kirjoitusaihioita ja iltasuunnitelmia. Juuri tällä hetkellä väliarvioinnit vihdoin ja viimein viimeisteltynä onkin olo, että nämä täydellä teholla toimineet aivot tarvitsevat hieman lepoa. Onneksi ensi viikolla on hiihtoloma ja voi keskittyä niihin käytännön asioihin.
“…keskittymiskyvyn puute saattavat olla merkki neroudesta.” Tämä on myös yksi asia, joka osuu suoraan minuun. En koe olevani tästä tyytyväinen, en ylpeä, saatika sitten tuntea itseäni neroksi. Minun on vaikea vain olla paikallaan. Keskittyä vain yhteen tiettyyn asiaan. Frendeihin en pysty keskittymään. Kaunokirjalliseen teokseen en kykene keskittymään kovin pitkäksi aikaa. Pitkät keskustelut tuottavat ajoittain hankaluuksia, tässä olen yrittänyt kehittyä. Kalastusharrastusta en ole edes kokeillut.
Kaikkea sitä tulee luettua. Kaikkeen lukemaansa voi suhtautua monella eri tavalla. Nykyään tehdään tutkimuksia hyvinkin erikoisista asioista. En tiedä kuinka luotettava tämä tutkimus mahtaa olla? Otankin huomisen päivän tavoitteeksi, etten hukkaa kopiokorttiani päivän aikana kertaakaan. Ja ensi kerralla katson parkkihallissa värikoodin, niin löytyy autokin hieman helpommin. Nero, en tiedä.
Mukavaa maanantaita!!
-Esko-
// Kuvat: Antti Sihlman Lähde: Kodin Kuvalehti nettiartikkeli 24.6.2017 //
7 Comments
Tämä kuulostaa jo liian tutulta! ????
Voin todeta, että on tullut aikoinaan mm. jätettyä puhelinta auton katolle, eksyttyä AINA Stockmannilla, hukattua kotiinsa puhelimen vähintään 5 kertaa päivässä…
Ja jollei lukemani kaunokirjallisuus ( tai muukaan painettu sana) ole mielenkiintoinen, kykenen lukemaan vain pätkissä, ja noin 3 tai 5 riviä kerralla.
Paikallaan pysyminen…erittäin haastavaa. No, tuleepahan liikuttua ????
Toisaalta, kykenen katsomaan elokuvaa, selaamaan lehteä ja heittelemään seuraavan viikon ideoita päässäni samalla kertaa… Ja juu, olen idearikas.
Hauskaa ja säkenöivää viikkoa sinnekin!
Kiitos Nippe! Samoin sinulle…:) Kuulostaa niin tutulta. Puhelinta en ole kyllä vielä auton katolle jättänyt. Tarkkana täytyy olla…:)
Nörtti, nero vai normaali
– ammattikirjallisuuden suosikkini!
Kiitos Veera! Täytyykin tutustua!…:)
Ai sinäKIN? Kuka on muka?
Iltaa Ansku!
Tekstejä voi ymmärtää niin monella tavalla. En tiedä, varmasti joku…:) Mukavaa iltaa!!
[…] gonna get.” Näin alkoi lähes tarkalleen vuosi sitten kirjoitukseni. Sitä olin silloin näemmä nerokkaasti hieman varioinut tuota Forrest Gumpin tunnetuksi tekemää lausahdusta. Sitä tuli silloin […]