Ai, että olen odottanut tätä juoksuaikaa. Hiekat putsattu baanoilta ja puhdas asfaltti suorastaan kutsuu hölköttelemään. Nyt alkoi tämän pojan juoksut, työmatkajuoksut. Viime vuonna koulumme ekotekokilpailun pääteemana oli kyyditön koulumatka. Itsekin tartuin haasteeseen ja aloin juoksemaan töihin pari-, kolme kertaa viikossa. Nyt on reilut kaksi kuukautta aikaa ennen lomaa, joten hyvin kerkiää vielä antaa oman pienenpienen panoksen maapallomme hyväksi.
Eilen kirjoittelin alkuviikosta järjestetystä seminaarista. On aina mukava saada tieteellistä faktaa omien ajatusten tueksi. Liikunnan merkityksestä olen täällä kirjoitellut paljon. Matalan kynnyksen lenkkikerhoja olen pyrkinyt järjestämään, jotta saisi innostettua ihmisiä liikunnan pariin. En tykkää yhtään paasamisesta ja sormella osoittelun kulttuurista. Minun on täällä hyvin helppo huudella säännöllisen liikunnan tärkeydestä. Pienestä pojasta asti olen urheillut lähes joka päivä. Entäs ne kenelle liikunta ei ole koskaan kuulunut arkisiin askareisiin?
Ei varmasti ole helppoa aloittaa asiaa, joka tuntuu ensimmäisestä askeleesta lähtien todella pahalta. Uskon vahvasti, että rauhallisella, maltillisella sekä järkevällä startilla jokainen ihminen onnistuu lisäämään liikuntatuokiot elämäänsä. Seminaarissa ajatukset pyörivät vahvasti lasten ja nuorten liikunnassa, hyvä niin. Heistähän kasvaa niitä tulevaisuuden tekijöitä. Entäs ne nykyiset tekijät?
Nappasin yhdeltä standilta mukaani lappusen, jossa oli kerrottu liikunnan merkityksestä työpaikkojen työterveyskustannuksiin. Katselin niitä lukuja ja katselin uudestaan niitä lukuja. “2-3 kertaa liikkuvalla työntekijällä on 4,5 sairauspäivää vähemmän kuin enintään kerran viikossa liikkuvalla.” Jos puolet esimerkiksi 50 työntekijän yksiköstä liikkuu riittävästi, saattavat mahdoliset kustannussäästöt olla rapiat 39 000 euroa. Ihan merkittävä summa siis.
Jos minä istuisin joskus jonkun työyhteisön rahakirstun päällä. (Tätä epäilen kyllä suuresti.) Sijoittaisin mahdollisuuksien mukaan jokaisen kahvitteluhetkien voileipä- sekä mansikkakermakakkujen kustannuksen suoraan henkilökunnan liikuntakannusteisiin. Pidemmällä aikavälillä tuottaisi varmasti melkoisia säästöjä ja esimerkiksi 39 000 eurolla saisi sitten jo aika hienot tarjoilut seuraaville yhteisille kahvihetkille.
Nämä aurinkoiset kevätpäivät ovat optimaalista aikaa liikuntakärpäsen puremille. Antakaa purra vaan!
-Esko-
/// Lähde: KKI:n (Kunnossa kaiken ikää-esite) ///
4 Comments
Parisen viikkoa on mennyt bussilla, vuoroin kävellytkin töihin ja tänään vihdoin on renkaisiin pumpattu ilmaa ja pyörätie töihin lakaistu! Kyllä teki hyvää pitkästä aikaa polkaista töihin.
Hyvä Oo ja mahtavaa Logomo-iltaa! 🔥🔥
Keväällä kaikista tuuteista töötätään (??) ”näillä nikseillä laihdut” ”rantavatsa viikossa” jne. Mietin vain että kuinka moni jää liikunnan tielle tuollaisen pikarääkin jälkeen? Juuri ne pienet liikkumiset, joita ei koeta liikuntasuoritukseksi (esim. paljon puhuttu hyötyliikunta) ne jäävät helpommin rutiineihin, uskoisin. Ja kuten sanoit, tässäkin maltti on valttia. Kuuluisa sixpack ei tule viikossa, mutta se hyvä olo ja fiilis minkä saa tunnin ulkoilusta se kestää läpi päivän. Minä ainakin otan mielummin hyvän fiiliksen kuin sen sixpackin (toki siitäkään ei ole haittaa..) ja hyötyliikunnan kautta maaliin. (vaikka ne kerran viikossa hiit. päivät on huikeita) Tässäkin uskoisin kestävän kehityksen voimaan, eli pienillä askelilla hyötyliikunnan kautta opittuun liikkumiseen. Kuinka pitkä matka sinulla tulee kun juokset töihin? Syötkö tupla aamiksen (aamupalan) kun pääset töihin? Tämä töihin juokseminen on minulla tavoitelistalla 👍🏼 Hyvin rullaavia juoksuja sinulle!
Moikkamoi!
Kestävä kehitys pätee siis tässäkin. Ja täyttä asiaa naputtelit.
Matka on yhteen suuntaan noin 7km eli tämä kertaa kaksi tulee juoksupäivinä. Hyvä setti.
En syö tupla-aamiaista. Jotain pientä, koska kouluruoka on ajoissa.
Aurinkoista ja liikunnallista viikonloppua! ☀