Voihan vuokra-asunto!

Tässä muutamien viikkojen kuluessa koittaa se kesäinen hetki, kun koulujen hyväksymiskirjeet putoilevat postilaatikoista. Samalla alkaa ajatusten siirtäminen sinne tulevaan opiskelukaupunkiin. Samalla alkaa myös se asuntolotto. Se lotto, jonka pääpotit ovat vuosi vuodelta tiukemassa. Ja myös tuo lottoaminen ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on ajoittain jopa epätoivoista.

Yksiöiden vuokrat saattavat nousta joillain seuduilla jopa tuhanteen euroon kuukaudessa. Siinä saa hieman soveltaa opintotukien ja asumistukien riittämisen kanssa. Osa-aikatyö lienee se varteenotettavin vaihtoehto. Toivottavasti jokainen opintonsa aloittava sen oman kotipesänsä löytää ja asuntolotto tarjoaa seitsemän oikein, tai vähintään kuusi ja lisänumero.

Mietiskelin tässä omia vuokra-asuntojani. Minulla on käynyt asuntojeni kanssa kyllä todella hyvä tuuri. Asunnot ovat olleet viihtyisiä. Hyvällä sijainnilla ja vieläpä kohtuuhintaisia silloisiin elämäntilanteisiini.

  • Ensimmäinen vuokra-asuntoni sijaitsi Lahden keskustassa. Asuimme kahden kaverini kanssa kommuunissa. Vuokra oli 183e/kk. ERIKOISTA: Asunnossa oli jauhelihan paistokielto, koska minun huoneeni oli keittiössä. Kommuunissamme oli myös toimiva suuri poreamme. Kyllä, oli valttikortti, oli valttikortti.
  • Oli aika muuttaa Kajaaniin opettajaopintojen perässä. Pikkuserkkuni asuu Kajaanissa ja hän kävi katsastamassa minulle kämpän. Luotin siis hänen vaistoihinsa. Hyvä, että luotin. Muuttokuorman tyhjensin Kajaanin rautatieaseman läheisten kerrostalojen ensimmäisen kerroksen yksiöön. Vuokra oli muistaakseni n.300e/kk. ERIKOISTA: Oli outoa olla muuttokuorman kanssa asunnon ovella, jossa et ole koskaan käynyt.
  • Myöhemmin muutimme silloisen tyttöystäväni kanssa yhteiseen asuntoon. Asunto sijaitsi aivan Kampuksemme vieressä. Vuokraa en nyt kyllä millään muista. ERIKOISTA: Asunnossa oli sauna, suuri parveke. Yritin myös yllättää mielitiettyni ja kiinnitin Ikean hyllyn kiviseinään. Ei mennyt ihan suoraan.
  • Siirto Helsinkiin onnistui ja muuttokuorma siirtyi nykyisen lempiravintolani NaughtyBrgrin kulman taakse Lönnrotinkadulle. Muistan, kun menin asuntonäyttöön. Pukeuduin pikkutakkiin, kampasin hiukset ja laitoin silmälasit päähän. En todellakaan tiedä vaikuttaako nuo ulkoiset seikat enää millään tavalla asuntoloton voittopotteja jaettaessa, tai vaikuttiko silloinkaan. Sain asunnon ja olin silloin todella innoissani. Olihan se hienoinen hyppäys muuttaa Kajaanista kivenheiton päähän Stockmannista. Oli myös hienoinen hyppäys kuukausivuokrassa. Vuokra oli 550e/kk. ERIKOISTA: Asunnossa 18,5 neliötä. Parvi, jonne en kunnolla mahtunut, eli nukuin pääosin vuodesohvalla.
  • Pikkumimmi syntyi, kun asuimme Hämeentiellä Kalliossa. Asunto oli hieno, viihtyisä ja alakerrassa sijaitsi todella erikoinen pizzeria. Vuokraa en kyllä millään muista. ERIKOISTA: Toistamiseen, alakerran pizzeria.
  • Viimeisin asuntoni olikin oikein viihtyisä yksiö. Oikein viihtyisä oli ja puitteet olivat kunnossa. Asunto ei kuitenkaan missään vaiheessa tuntunut kodilta. Siihen vaikutti niin monet asiat ja olihan tuohon asuntoon muuttaessa elämäni aivan h######n sekaisin. Vuokra 800e/kk. ERIKOISTA: Valkoiset lautalattiat ja keittiöntaso. Keittiöntaso, jolta pikkumimmi rakasti hyppiä pellehyppyjään.

Toivottavasti monelle putoilee niitä paksuja kuoria. Toivottavasti monelle putoilee myös niitä seitsemän oikein tuloksia tuossa asuntolotossa.

-Esko-

On taas aika sen erikoisen tapahtuman

Olen nähnyt elämäni aikana lukuisia urheilutapahtumia. Olen nähnyt elämäni aikana lukuisia kulttuuritapahtumia. Olen tutustunut elämäni aikana lukuisiin yhteisöihin. Vain yhden kerran olen kokenut jotain semmoista, mitä taas tulevana viikonloppuna kokee tuhannet ihmiset Enon metsissä, Joensuun suunnalla. Ja se on Jukolan viesti. Se on kyllä omassa ainutlaatuisuudessaan semmoinen tapahtuma, joka olisi jokaisen suomalaisen hyvä kokea kerran elämässään. Edes katsojana. Tänä kesänä lähden kyllä Joensuun suunnalle suunnistamaan, mutta hieman erityyppisille rasteille, eli Ilosaarirockiin.

Aamulla Etelä-Suomen Sanomien välistä tupsahti Jukola-liite. Lueskelin sitä läpi ja palailin omiin suunnistusmuistoihini. Se fiilis, kun seisot aamuviideltä nilkkoja myöden suossa. Kädessäsi A3-kokoinen kartta. Otsalamppusi on jäänyt matkalle ja tarttunut koivunoksaan. Se fiilis on niin absurdi ja erikoinen, että pakkohan se on kokea vielä uudestaan.

Etlarin välistä tupsahtanut Jukola-liite tiesi kertoa, että ensi kesänä suunnistetaankin Lahden naapurissa Hollolassa ja tarkemmin Hälvälän metsissä. Niistä metsistähän minulla on jo kokemusta armeija-ajoilta. Tämän etulyöntiaseman siivittämänä on siis alettava valmistautumaan ensi vuoden koitokseen. Tiimi ympärille ja metsään. Markkinoin sen samalla tavalla, jolla ystäväni sen minulle kaksi vuotta sitten möi. ” Haluatko osallistua semmoiseen iloiseen viestijuoksutapahtumaan?…”

Kaksi vuotta sitten osallistuin tähän iloiseen viestijuoksutapahtumaan. Olin maailman ylpein, että selvisin pois metsästä. Nukkumatta silmäystäkään kirjoitin jutun, josta olen edelleenkin ylpeä ja siksipä jaan sen tänne jälleen. KÄYKÄÄPÄS LUKAISEMASSA Toivottavasti ensi vuonna olisi ihan tuore ja uusi juttu tehtynä. Flow-mies Hälvälässä!!

Tsemppiä kaikille metsään suuntaaville ja etenkin ensikertalaisille!! 

-Esko-

// Kuvat: Jukolan viestin Facebookista //