Tulevina aikoina aion…

…osallistua huomenna alkavaan Flow-festivaaliin. Jotenkin siitä on muodostunut jo semmoinen koulujenalkamistraditio. Poikkeaa täysin muista lempparifestivaaleistani sijaintinsa takia. Fillarilla polkaisee reilussa vartissa. Paljon tuttuja ja visuaalista kauneutta.

…alkaa seuraamaan Ylen uutta opetusmaailmaan sijoittuvaa KELLOT SOI- sarjaa. Toivottavasti on tehty tarpeeksi aidolla ja ronskilla otteella. Olisi jo Areenasta katsottavissa, mutta katselen vanhan koulukunnan miehenä vasta telkkarista. Siitäpä voi ottaa semmoisen viikottaisen tradition.

…kuunnella Pariisin Kevään uutta albumia. Tykästyin aikoinaan Pikku Huopalahden keksipaketti- vertaukseen. Eli vuosia ja vuosia on jo kuunneltu. Juuri sopivaa musiikillista maalailua.

…osallistua elokuun 24. päivä järjestettävään Slow-festivaaliin Hämeenlinnassa. Kyseessä on siis ensimmäistä kertaa järjestettävä Mielensäpahoittaja-festari. Varmasti hienoisen erityyppinen musiikkitapahtuma. Tarjolla on vaikka sun mitä ja Kyröjen kokoontumisajot. F:n nappaan mukaani.

…istua terassillani ja nauttia pimenevistä illoista. Saunan jälkeen tai ilman.

…matkustaa Hyvinkäälle elokuun viimeisenä viikonloppuna. Tuolloin järjestetään Red Carpet Film Festivaalit. Varasin jo Hotelli Sveitsistä huoneen ja kiva mennä katsomaan huippuartisteja Villatehtaan hienolle sisäpihalle. Hyvinkäällä kävin itseasiassa kesällä monta kertaa. Kuukausi jätti mieheen jälkensä. 

…jatkaa koulumme teemaa kyyditöntä koulumatkaa. Työmatkaliikunnan puolesta olen puhunut täällä monenmonta kertaa. En edelleenkään keksi siitä yhtään huonoa asiaa. No, ehkä valtaisa jälkihiki on yksi näistä. Helpottanee syksymmällä. Se on hieno fiilis, kun töistä kotiin saapuessani on urheilut tehty ja illat jää vapaaksi muulle touhuilulle. Yritän pitää kiinni kolme kertaa viikossa rytmistä.

…syödä vähemmän ulkona. Tästä tosin myös jauhan aina ja koskaan en ole siinä onnistunut. Tekeekö loppukesä ja syksy 2019 tähän muutoksen? Saapa nähdä.

…opetella uusien pikkuoppilaideni nimet nopeasti. Tänään tosiaan saapui luokkaani iloisia ja innokkaita kakkosluokkalaisia. Just huippuja pikkutyyppejä.

…laittaa asuntoni vihdoin ja viimein valmiiksi. Glowdian yhteistyön puitteissa minulla on vielä kaksi kokonaisuutta jäljellä. Täällä on pari kohtaa vielä tekemättä, joita en ole liiemmin missään esitellyt. En, koska ne ovat niin karmeassa kunnossa. Saattepa nähdä. Niin, ja valaistus menee myös uusiksi.

Siinähän on paljon tekemistä. Myös blogini ulkoasu tulee uudistumaan. Olen tilannut uuden bannerikuvituksen ja siitä tulee varmasti ihan mielettömän hieno. Täytyykin käydä painattamassa ihan uudella logolla varustettuja kasseja ja arvontaa välittömästi pystyyn. On ollut erikoista muuten  törmätä E2O-blogin kasseihin Ilosaaressa, Hyvinkäällä ym. 

Hei, halutessasi heitähän kommenttia millaisia juttuja olisi mukava täältä lueskella. 

Ohoh, huomenna alkaakin jo viikonloppu!

-Esko-

Mikä on sinun talenttisi?

Ensimmäinen työpäivä takana ja sehän meni oikein mukavissa merkeissä. Helppo oli palata vanhoihin tuttuihin ympyröihin, joskin työnkuva muuttunee melkoisesti viime vuosista. Iltalehtikin toivotteli työnsä aloittaneille opettajille mukavaa ensimmäistä työpäivää otsikolla: Hävettää olla opettaja. Jutussa oli paljon asiaa, joskin otsikko ehkä hienoisen raflaava. Se on se media semmoista.

Mikä siinä muuten aina on, kun täytyy loman jälkeen laittaa kello herättämään, tulee nukuttua jotenkin ekstrahuonosti. Onneksi päiväunet pelastivat tilanteen ja pikkuhiljaa tuohon taas tottuu.

Päikkäreiden jälkeen ei oikein jaksanut tehdä mitään muuta, kun vähän raivailla kämppää, kuunnella musiikkia ja lueskella erinäisiä julkaisuja. Useamman kerran törmäsin uusien Talent-kauden tuomareiden esittelyyn ja sarjan hakusuosituksiin. Noh, aloinpas siinä sitten miettimään millä talentilla EskoSakari lähtisi kokeilemaan.

  • Saan kielen rullalle. Ei onnistu ihan kaikilta. Silti, ei jatkoon!
  • Pystyn vaihtamaan aihetta saman kertomani jutun sisällä noin kymmenen kertaa. Ei jatkoon!
  • Kirjoitan täydellistä kaunokirjoitusta vasemmalla kädellä. Jos tuomarit eivät saisi tietää vasenkätisyydestäni, niin saattaisi riittää. Ei ehkä jatkoon!
  • Linnanmäen tölkinheitosta voitin aikoinaan aina pääpalkinnon. Nykyään ovat keventäneet ”heittopusseja”, joten ei enää onnistu. Ei jatkoon!
  • Jönglööraaminen onnistuu kolmella pallolla. Ei jatkoon! Veitsillä tai palavilla soihduilla, hmmm…
  • Pystyn muuttamaan ääntäni eri tilanteiden vaatimalla tavalla. Esimerkiksi kaupan kassalla äänenpainoni muuttuu totaalisesti, kun toivottelen hyvää päivänjatkoa. Kuuluttaessani koko koulun kovaäänisistä tiedotteita, puhun täydellisellä ”virkamiesäänellä”. Ei jatkoon!
  • Katson itseäni aina peilistä samalla ”duckface”-ilmeellä. Naurattaa aina ystäviäni. Tuskin kuitenkaan tuomareita. Ei jatkoon!
  • Vilkkaalla mielikuvituksellani keksin kirjoitusaiheita lähes mistä vaan. Ei ehkä toimi nopeatempoisessa television viihdeohjelmassa. Ei jatkoon!
  • Pystyn laulamaan mukana (nuotin vierestä) useita ja useita kappaleita. Sanoista ei mitään hajua, mutta aina sitä jotain keksii. Ei jatkoon! 

Noh, ehkä annan lavan suosiolla jollekin muulle. Talenttini eivät ehkä ole niinsanotusti kansaanmeneviä.

Mikä on juuri sinun talenttisi?

-Esko-

// Kuva: Veera Korhonen //