Perjantain vanhat: Isi, voisitko ottaa ton Jennin?

Ja, perjantain vanhana jälleen hyvin ajankohtainen nosto. Tässä juuri F:n kanssa valmistaudumme lähtöön kohti Hartwall-areenaa ja Jenni Vartiaisen konserttia. On tätä muuten odotettu. Niin, me molemmat olemme odottaneet.

///

“Isi, voisitko ottaa ton Jennin?…” Kysyi tyttäreni, kun vietimme jo traditioksi muodostunutta Vain elämää-iltaa. Huojentavia uutisia kuului viime viikolla, kun sarja saa edelleen jatkoa, uusien artistien matkatessa kohti Mondan linnaa. Voimme siis jatkaa tulevaisuudessakin tätä mukavaa tapaa viettää iltojamme. “Voisin ostaa mun omalla sataselle jotain sille. Ja Jenni sanoi, ettei se ikinä kiukuttele kenellekään muulle, kun sen veljelle. Se ei kiukuttelis sulle.” Kyllä, kyllä minä Jennin hyvin mielelläni voisin “ottaa”, mutta sillä Jennillä on niin usein konsertteja ja Jennin täytyy harjoitella paljon, että hän voi esittää laulujaan noin hienosti. Jotain tuon tyyppistä sain vastattua tähän kuusivuotiaan esittämään toiveeseen.

Voi, kun se olisikin niin helppoa, että voisikin vain “ottaa” jonkun tähän rinnalle kulkemaan ja elämään sitä yhteistä elämäntaivalta. Meistä on muodostunut pikkumimmin kanssa jo hyvin vahva tiimi. Yhdessäollessamme touhuilemme paljon. Vierailemme Helsingin kavereilla, sukuloimme, nauramme, otamme yhteen, nauramme, iskemme silmää ja nostamme peukun ylös. Juuri tällä hetkellä tuntuu todella oudolta ja jopa kaukaiselta, että ehkäpä joskus joku kolmas ihminen käy kanssamme perjantain saunavuorolla, heittelee kärrynpyöriä leikkipuistossa, peittelee lapseni nukkumaan, iskee hänelle silmää ja nostaa peukun ylös. Saa tyttäreni tuntemaan olonsa turvalliseksi ennen nukahtamistaan.

Minusta ei tunnu lainkaan kummalliselta, kun keskustelemme hänen toisen kotinsa uusperheasioista. Se tuntuu päivä päivältä enemmän luonnolliselta asialta. Mutta, että täällä meidän tiimissämme olisikin joku kolmas lenkki. Se ajatus ei ole vielä päähäni sisäistynyt millään tasolla. Tässä “uudessa elämässä” on lohdullista huomata erinäisistä tilanteista, kuinka ne ajan kuluessa jäsentyvät pään sisään ja elämään. Aikoinaan ajatukset siitä, että joku muu lukisi minun lapselleni iltasatuja oli täysin absurdia. Onko se sitä? Ei todellakaan. Varmasti voin joskus palata tähänkin tekstiin. Pakata sen yhteisen saunakassin. Shampoo, hoitoaine, Muumi-selvityssuihke ja kolme pulloa limpparia. Ai, eihän se olekaan yhtään erikoista.

Olen rikkonut jo heittämällä yksinoloennätykseni. Aiemmin olen “hyppinyt” suhteista suhteisiin. Olen enemmän parisuhdeihmisiä, todellakin. Uskon, että tämä uusperhekuvion assimilaatio-ongelma päähäni on yksi syy, miksen ole juurikaan romanttisella taistelukentällä mellastanut. Varmasti on kuitenkin tehnyt hyvää opetella olemaan oman itsensä kanssa. Opetellut olemaan hyvä isä muuttuneessa tilanteessa. Opetellut kestämään kolhuja ja ymmärtämään, että kaikki järjestyy ja murehtiminen ei ole avain onnelliseen elämään. “Mieli on kuin laskuvarjo. Jotta se toimisi täydellisesti, on sen oltava auki.” Näin todettiin Teemu Syrjälän Elinvoimaisen miehen kirjassa. Hienosti sanottu. Onneksi parisuhteissa ja rakkausrintamalla ei ennätyksiä ja päivämääriä lasketa.

Niin ja siitä Jennistä vielä. Jennihän laulaa, että junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan. Niinhän ne ovat. Tulevaisuudessa täytyy yrittää tehdä junapysäkistä se päätepysäkki. Semmoinen mieluisa, turvallinen, rakastava ja suklaapainotteinen, jotta sinne tekisi mieli jäädä pidemmäksikin aikaa. Niin ja veroilmoituksen täytön unohdan mielelläni. Sen täyttää nykyään todella nopeasti myös netissä, jos on pankkitunnukset. Mahtava laulaja tuo Vartiaisen Jenni!

Mukavaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-

// Lainaus: Teemu Syrjälä, Elinvoimaisen miehen kirja. Jenni Vartiaisen tuotanto //

   ///

Ope, sä näytät vähän väsyneeltä

Marraskuu on puolessa välissä. Kaikilla tuntuu olevan hienoinen molli-vaihe meneillään. ”Ope. Sä näytät vähän väsyneeltä…”, sanoi eräs oppilas alkuviikosta. Mollia taitaa olla siis tässäkin naamataulussa havaittavissa. Mitäpä tuosta, eihän tämä mahdollinen harmaus kestä kuin parisen kuukautta, itseasiassa tänään taisin nähdä valoa jossain. Jaksaa, jaksaa. Omia täsmäaseita harmautta vastaan tulee tässä.

  • Huomenna Jenni Vartiaisen keikalle Hartwallille F:n kanssa. Isi ei voinut ottaa Jenniä, mutta liput hän sai ostettua varmasti upeaan konserttiin. Jennin vinkki harmauteen olisi varmaankin: ”Mustaaaa kahvia jne…”
  • Mummo- televisiosarja on katsottavissa Yle Areenassa. Itse pidin siitä pikkupoikana todella paljon. Lempeästä mummosta valoa harmauteen. Jos saisin toivoa muita sarjoja, niin valitsisin ainakin Nikke Knattertonin ja ehkäpä Nils Holgersonin. Tiedättekö muuten kuka on Niken ääninäyttelijä?
  • Huomenna on Anna lapsesi pukea sinut- päivä. Toivottavasti moni osallistuu ja niinsanotusti heittäytyy ja hassuttelee. Tähän haasteeseen otin aikanaan osaa. Vuosia sitten F stailasi minut kuvan osoittamalla tavalla. Kyllähän noissa nyt töihin voisi mennä. Jenni Vartiaisen keikalle valitsen kyllä itse vaatteeni.
  • Linda Juholan ja Alexa Dagmarin Nonsense-podcast. Minun ja Sebastianin podcastia viritellessä kuuntelin yhden jakson (seksijakso) tätä mimmien hersyvää keskustelua. Nyt olen kuunnellut hieman enemmän ja on kyllä ihailtavan avointa meininkiä. En ehkä ihan ole kohdekuulijaryhmää, mutta väliäkö sillä! Rohkeus ja avoimuus kunniaan!!
  • Kunnon unet. Ei vaan onnistu täällä taloudessa. Vaikka kuinka päätän, että menen ajoissa sänkyyn. Kyllä, menen ajoissa sänkyyn, mutta nukkumaan en malta mennä. Tänään taisi jossain lukea ihan otsikoissa, jotta suomalaiset nukkuvat aivan liian vähän. Onneksi tämä unihomma on juuri tällä hetkellä täysin itseaiheutettua. Joskus on ollut hieman toisin.
  • Tätä nyt toitottelen täällä aina, mutta toitotellaan lisää. Hikiliikunta. Ei voi vaan keksiä yhtään syytä miksei piristäisi myös marraskuussa?
  • Iholla- televisiosarja kausi 3. Kyllä, kaivoin vanhat Dvd:t kaapista ja olen muutamia jaksoja katsellut. Niinsanotusti on hieman elämä muuttunut. Aikamoinen höheltäjä. Tasapainoa Esko, tasapainoa…

Noniin ja eikun lenkille. Ei, ei jäisikö sittenkin tänne sohvalle? Tämä jälkimmäinen ratkaisu olisi niin helppo tehdä, mutta en jää. Lenkkarit jalkaan ja menoksi, Nyt!

-Esko-