Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
, , , , ,

Isi!! Voisitko ottaa ton Jennin?

5.11.2017

“Isi, voisitko ottaa ton Jennin?…” Kysyi tyttäreni, kun vietimme jo traditioksi muodostunutta Vain elämää-iltaa. Huojentavia uutisia kuului viime viikolla, kun sarja saa edelleen jatkoa, uusien artistien matkatessa kohti Mondan linnaa. Voimme siis jatkaa tulevaisuudessakin tätä mukavaa tapaa viettää iltojamme. “Voisin ostaa mun omalla sataselle jotain sille. Ja Jenni sanoi, ettei se ikinä kiukuttele kenellekään muulle, kun sen veljelle. Se ei kiukuttelis sulle.” Kyllä, kyllä minä Jennin hyvin mielelläni voisin “ottaa”, mutta sillä Jennillä on niin usein konsertteja ja Jennin täytyy harjoitella paljon, että hän voi esittää laulujaan noin hienosti. Jotain tuon tyyppistä sain vastattua tähän kuusivuotiaan esittämään toiveeseen.

Voi, kun se olisikin niin helppoa, että voisikin vain “ottaa” jonkun tähän rinnalle kulkemaan ja elämään sitä yhteistä elämäntaivalta. Meistä on muodostunut pikkumimmin kanssa jo hyvin vahva tiimi. Yhdessäollessamme touhuilemme paljon. Vierailemme Helsingin kavereilla, sukuloimme, nauramme, otamme yhteen, nauramme, iskemme silmää ja nostamme peukun ylös. Juuri tällä hetkellä tuntuu todella oudolta ja jopa kaukaiselta, että ehkäpä joskus joku kolmas ihminen käy kanssamme perjantain saunavuorolla, heittelee kärrynpyöriä leikkipuistossa, peittelee lapseni nukkumaan, iskee hänelle silmää ja nostaa peukun ylös. Saa tyttäreni tuntemaan olonsa turvalliseksi ennen nukahtamistaan.

Minusta ei tunnu lainkaan kummalliselta, kun keskustelemme hänen toisen kotinsa uusperheasioista. Se tuntuu päivä päivältä enemmän luonnolliselta asialta. Mutta, että täällä meidän tiimissämme olisikin joku kolmas lenkki. Se ajatus ei ole vielä päähäni sisäistynyt millään tasolla. Tässä “uudessa elämässä” on lohdullista huomata erinäisistä tilanteista, kuinka ne ajan kuluessa jäsentyvät pään sisään ja elämään. Aikoinaan ajatukset siitä, että joku muu lukisi minun lapselleni iltasatuja oli täysin absurdia. Onko se sitä? Ei todellakaan. Varmasti voin joskus palata tähänkin tekstiin. Pakata sen yhteisen saunakassin. Shampoo, hoitoaine, Muumi-selvityssuihke ja kolme pulloa limpparia. Ai, eihän se olekaan yhtään erikoista.

Olen rikkonut jo heittämällä yksinoloennätykseni. Aiemmin olen “hyppinyt” suhteista suhteisiin. Olen enemmän parisuhdeihmisiä, todellakin. Uskon, että tämä uusperhekuvion assimilaatio-ongelma päähäni on yksi syy, miksen ole juurikaan romanttisella taistelukentällä mellastanut. Varmasti on kuitenkin tehnyt hyvää opetella olemaan oman itsensä kanssa. Opetellut olemaan hyvä isä muuttuneessa tilanteessa. Opetellut kestämään kolhuja ja ymmärtämään, että kaikki järjestyy ja murehtiminen ei ole avain onnelliseen elämään. “Mieli on kuin laskuvarjo. Jotta se toimisi täydellisesti, on sen oltava auki.” Näin todettiin Teemu Syrjälän Elinvoimaisen miehen kirjassa. Hienosti sanottu. Onneksi parisuhteissa ja rakkausrintamalla ei ennätyksiä ja päivämääriä lasketa.

Niin ja siitä Jennistä vielä. Jennihän laulaa, että junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan. Niinhän ne ovat. Tulevaisuudessa täytyy yrittää tehdä junapysäkistä se päätepysäkki. Semmoinen mieluisa, turvallinen, rakastava ja suklaapainotteinen, jotta sinne tekisi mieli jäädä pidemmäksikin aikaa. Niin ja veroilmoituksen täytön unohdan mielelläni. Sen täyttää nykyään todella nopeasti myös netissä, jos on pankkitunnukset. Mahtava laulaja tuo Vartiaisen Jenni!

Mukavaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-

// Lainaus: Teemu Syrjälä, Elinvoimaisen miehen kirja. Jenni Vartiaisen tuotanto //

Comments (11)

You Might Also Like

11 Comments

  • Reply Muffin 5.11.2017 at 20:51

    No onneks klikkasin tänne blogiin taas!
    Olin eilen pikkujouluissa, joissa olin ainoa sinkku. Jotenkin jäin vähän ulkopuoliseksi siinä… ja olen tänään tuntenut alakuloa tästä parisuhteettomuuden ja kehosta palavan alkoholin yhteisvaikutuksesta ???? Mutta mä olen kamalan eron jälkeen tarvinnut nämä sinkkuvuodet, vaikka ennen aina hyppinyt suhteesta toiseen….. ja jotenkin nyt tilanne mennyt siihen, että elämä on helppoa näin, koiran kanssa kahdestaan. Mutta kaipa täältä mukavuusalueelta on jossain vaiheessa poistuttava…mielessä kutkuttelee palkintona yhteiset pizzaperjantait ja leffasunnuntait ☺️

    • Reply Esko Kyrö 5.11.2017 at 21:10

      Oikein hyvää toipumista Muffin! Voisin sanoa, että tiedostan tämänpäiväiset fiiliksesi…???? Kyllä, kai se on hypättävä joskus jonnekin. Ehkä. Mukavaa viikkoa!!

  • Reply Heli 5.11.2017 at 22:34

    Kiitos, kiva kirjoitus. Noitahan sitä pohtii ajoittain, jos uusi ihminen elämään tulisi tai antaisi tulla, ehkäpä asiat sujuisikin ihan ok, kun antaisi niiden sujua omalla painollaan. Toki tarkkanahan nykyisin olisi, koska lapsi on se tärkein ja minulla lähes koko ajan. Minullakin pikkujoulujen tms. jälkeen ollut joskus haikea olo..suklaapainoitteinen pysäkki 😀 Fazerin sininen. Olisin kyllä valmis jo joululomalle suklaan syöntiin, jostain syystä virta on melko vähissä..täytyy vielä tsempata vaikka varavirralla.

    • Reply Esko Kyrö 5.11.2017 at 22:40

      Ole hyvä Heli. Tosi kiva, että tykkäsit. Niinpä, asioita välillä pohtii vähän liikaakin. Tämä on asia, jota lienee järkevä hieman pohtiakin. Tsemppiä loppurutistukseen ja suklaata suuhun…????⭐

  • Reply Outi 5.11.2017 at 23:05

    ❤️

    • Reply Esko 6.11.2017 at 06:47

      Pirteää viikkoa Outi!

  • Reply Olen ihan iloinen sinkku, vai mikä minä olen? | E2O 6.11.2017 at 22:26

    […] ”Koen vapautta olla oma itseni.” Hieno tunne ja joskus tämmöisen asian ymmärrys vaatii jonkun tiedostamattoman ärsykkeen. Minulla se oli kirjoitus Jenni Vartiaisesta. […]

  • Reply Sveni 7.11.2017 at 00:50

    Mahtava teksti. Jäin pohtimaan sitä useammalta kantilta. Ehkä elämän ei pitäisi olla niin monimutkaista kuin me aikuiset olemme siitä tehneet. Ehkä elämän ei pitäisi olla niin ennalta määriteltyä ja lokeroita kuin mitä me aikuiset tiedostamattamme olemme siitä tehneet. Lopultahan niitä tärkeitä ja luovuttamattomia arvoja on vain muutama kriittinen ja loppu on soveltamista, hyväksymistä, joustamista ja kunnioittamista. Voi kunpa se olikin niin helppoa. Ehkä se onkin, mutta emme vain vielä osaa elää sen mukaisesti. Valoa viikkoon!

    • Reply Esko Kyrö 7.11.2017 at 21:11

      Kiitos samoin sinulle Sveni! Olipa hieno viesti, kiitos!…????

  • Reply Ope, sä näytät vähän väsyneeltä – E2O 15.11.2018 at 17:51

    […] Jenni Vartiaisen keikalle Hartwallille F:n kanssa. Isi ei voinut ottaa Jenniä, mutta liput hän sai ostettua varmasti upeaan konserttiin. Jennin vinkki harmauteen olisi […]

  • Reply Isi, onko sulla tyttöystävä, kun täytät viisikymmentä? – E2O 25.3.2019 at 19:30

    […] Isi, voisitko ottaa ton Jennin? […]

  • Leave a Reply

    Categories

    Archives