Opettajan höpinöitä…

On taas se aika vuodesta, kun niin monet ja monet hakevat suuntaa elämälleen mahdollisen koulutuspaikan muodossa. Pääsykoeaika. Mahdollisesti tuntien ja tuntien työ, sadat Post it-lappuset, kuluneet yliviivaustussit huipentuvat siihen yhteen kokeeseen. Siinä olisi sitten onnistuttava, jotta postilaatikosta putoaisi myöhemmin se paksu ja iso kirjekuori. Kirje, jota tuhannet ja tuhannet tänäkin kesänä odottavat. Pienempi kuori tarkoittaa useimmiten vain pettymystä ja haaveiden ajoittaista kaatumista. Päätä pystyyn ja aina voi yrittää uudestaan. Itselleni putosi kesällä 2006 se suurempi kuori Kajaanin opettajankoulutusyksiköstä.

Monelle tulevalle opettajalle se suuri kuori on tänäkin kesänä putoamassa. Vakava- koe suoritettu onnistuneesti ja nyt vielä kakkosvaiheen klaaraus ja opettajaopinnot ovat valmiina alkamaan. Moni valmistunut opettaja saa varmasti myös näihin aikoihin soittoja rehtoreilta ja ensi syksynä on aika aloittaa ne ihan oikeat opehommat. Ajattelinpas tähän hieman kerätä asioita, jotka itse näen työssäni erittäin arvokkaina. En tiedä kannattaako tämmöisen oudon opettajan höpinöitä sen vakavammin ottaa, mutta annetaanpas mennä:

  • VUOROVAIKUTUS. Työ perustuu vuorovaikutustilanteisiin. Keskustelet päivittäin lasten, kollegoiden, keittäjien, kouluisännän ehkäpä vanhempien kanssa. Vuorovaikutustaitoihin kannattaa kiinnittää huomiota.
  • MOTIVAATION HERÄTTÄMINEN. Ilman motivaatiokipinää on uuden oppiminen hyvin haastavaa. Keksi omia kikkoja ja erikoisuuksia, joilla pyrit herättämään oppilaissa aitoa kiinnostusta. Itse aloitan tunnit uusien ryhmien kanssa aina “Eskon pähkinöillä…” Hauskoja ongelmanratkaisutehtäviä, joilla on menty kohta kymmenisen vuotta. Alkaa kyllä olemaan jo kikkapussi käytetty. Täytyy uudistua, täytyy uudistua…
  • HUUMORI. Omassa työssäni yksi ykkösasioista. Jos suunnittelemasi tunti menee niinsanotusti päin prinkkalaa, niin heitä vaikka däbbi tai kärrynpyörä, niin siitä se taas lähtee.
  • RYHMÄYTÄ. Syksyllä eteesi marssii aivan uusi luokka. Pyri rakentamaan heistä yhteen hiileen puhaltava porukka. Aina se ei onnistu, mutta tämän asian eteen teen aina niin paljon töitä kuin mahdollista. Kehu ja kannusta. Kehu ja kannusta aina, kun siihen on mahdollisuus.
  • TUNNE OPPILAASI. Päivät ovat ajoittain todella hektisiä, mutta aina täytyisi yrittää etsiä aikaa oppilaiden aitoon kohtaamiseen. Itse seuraan aktiivisesti myös lasten ja nuorten kiinnostuksenkohteita. Tubettajat, spinnerit, Musical.lyt ovat nykyään hyvinkin tuttuja.
  • OLE AITO OMA ITSESI. Aito ja ammatillinen. Olen semmoinen erikoinen höpöttelijä ja usein käytän opetuksessani oman elämäni esimerkkejä. Opettaja on inhimillinen ihminen, joka elää ihan normaalia elämää.
  • ÄLÄ SEURAA MEDIAA LIIAN KIRJAIMELLISESTI. Ihan hirveän usein ei ammattiamme kovinkaan kirkkaissa valoissa esitellä.
  • KESKUSTELE KOLLEGOIDEN KANSSA. Samassa koulurakennuksessa on osaamista ihan mielettömästi.
  • WILMA. Voi olla myös positiivisen viestinnän kanava.
  • NAUTI LOMISTA. Erota työ ja vapaa-aika toisistaan. Tässä olen mielestäni todella hyvä.

No, johan tuli pitkä listaus ja paljon jäi vielä kirjoittamatta. Täytynee tehdä myöhemmin osa kaksi. Tänään tutkailin opettajan kalenteria ja vähiin se käy ennenkuin loppuu. Tsemppiä kaikille pääsykokeisiin ja tsemppiä myös ensi vuonna opehommia aloittaville kollegoille.

-Esko-

Helle saa haaveilemaan

Huh hellettä! On muuten todella kliseinen avaus. Nyt saa ollakin. Suomea hellitään tällä hetkellä aivan mielettömällä säällä ja eipähän muuten haittaa. Kuuntelin töihin ajaessani radioita. Siellä toimittaja lueskeli kuulijapalautteita ja johan siellä joku jo valitteli, että saisivat nämä helteet jo loppua. Ei, eivät saisi. Antaa tulla vaan. Nämä todella vähiinkäyvät työpäivätkin menevät pelkästään hymy huulilla. Vaikka toki on haikeuttakin ilmassa. Tällä hetkellä opettamani kutosluokkalaiset suuntaavat kohta yläkoulun kiemuroihin. Luokkani on aivan huippu ja nämä kaksi vuotta, jotka olen saanut heidän kanssaan viettää ovat olleet todella opettavaisia, niin opettajalle ja toivottavasti ennenkaikkea oppilailleni. Kevätjuhlassa opettajien laulaman jäähyväislaulun aikana joutunee kaivamaan nenäliinaa puvuntakin taskusta.

Nyt ei ole puvuntakkia tarvinnut eikä tarvitse varmasti myöskään jälleen kerran kesällä koittavilla kesäfestivaaleilla. Selailin eilen koneeltani vanhoja festarikuvia ja kyllähän sitä taas niin odottaa näitä kesän oman aikani kohokohtaviikonloppuja. Ruisrock ja Ilosaarirock, jes! Ruisrock on viime vuosina saavuttanut aivan järjettömän suosion ja tänä vuonna liput taidettiin myydä loppuun jo maaliskuussa, aikamoista. Onneksi kerkesimme ystävieni kanssa ostaa liput jo hyvissä ajoin. Majoituksenkin saimme hieman takaportin kautta hoidettua, eli on niinsanotusti kattaus valmiina. Ilosaarirockiin varaamme aina hotellihuoneet jo edellisenä kesänä. Hotelli Aada, taas tullaan. Olisiko kymmenes vuosi?

Aina, kun kirjoitan kesäisistä festivaaleista verkkokalvoilleni muodostuu kuva siitä sosiaalisessa mediassa levinneestä yleisöosaston kirjoituksesta otsikolla: Vanhukset pois festareilta. Mitä tekevät 30-vuotiaat ja vanhemmat nuorten rock-festivaaleilla?… Itse ainakin nautin ystävieni seurasta. Siitä festivaalien tunnelmasta. Ympärillä pääosin vain hyväntuulisia ihmisiä, upeita kohtaamisia ja taustalla lavoilta raikaa taukoamatta hyvä musiikki. Nykypäivänä festarit ovat kokonaisvaltaisia elämyksiä. Löytyy vaikka sun mitä ja ruokatarjontaa on enemmän kuin riittävästi. Silti syön aina ainakin kerran sen kaikille tutun klassikon. Kebab-lautanen kaikilla mausteilla, tietysti!

Helle sai haaveilemaan jo rokkifestivaaleista. Onhan noihin vielä aikaa, mutta hyvä on fiilistely aloittaa ajoissa.

Olettekos suuntamassa kesällä festaritunnelmiin?

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //