Tämä lukijapalaute sai naurahtamaan ääneen

Huomenna vietetään Runebergin päivää. Tuo romantiikan ajan kansallisrunoilijamme, jonka kunniaksi huomenna vedetään siniristiliput salkoon. Joku varmasti saattaa myös herkutella hänen mukaansa nimetyillä tortuillakin, joista on tänä vuonna lanseerattu myös aurajuustoversio. Liekö on hyvänmakuinen? En itse ole edes sen perinteisen kovin suuri ystävä, mutta vielä aurajuustolla. Puhuu kuin Runeberg, tuollaisen sanonnan olen joskus kuullut. Mitenkäs olisi, jotta kirjoittaa kuin Runeberg?

Blogin kommenttikenttä on itselleni tärkeä paikka. Kommentoinnin luonne on ehkäpä hieman muuttunut ja osa tuo ajatuksiaan ilmi tuolla Instan puolella. Blogiurani aikana olen julkaissut lähes kaikki minulle tulleet kommentit. Joitain olen niiden törkeän luonteen takia joutunut poistamaan, mutta pääosin tuolla on menty oikein hyvällä hengellä. Kaikilla on toki oikeus ymmärtää tekstini juuri omalla tavallaan ja terve kritiikki on enemmän kuin tervetullutta. Toki kirjoituksien erinäiset aihepiirit saavat aikaan ajoittain hieman kärkkäämpiä kommentteja. Viime aikoina on ollut todella rauhallista. 

Lähiaikoina kommenttikenttääni on saapunut pari todella viihdyttävää viestiä. Muusa, tuo kommenttikenttäni Runeberg on laittanut kirjoituksellisen suonensa kukkimaan ja naurahdin ihan ääneen, kun noita kommentteja lueskelin. Tähän allaolevaan kirjoitukseen oli todella helppo samaistua. Muusa, hyvä kynä!

Viisarit, värähtää tarvittaessa ja Muusan autohommia:

Näissä autoasioissahan itelle on ollu tärkeetä vain se, että sen oman auton tunnistaa ulkomuodon ja värin perusteella parkkipaikalta. Merkki ei juurikaan loppupeleissä merkitse; ranskalainen, saksalainen, jenkki; who cares!

Unelma-autoni on turvallinen. Se ei jätä motarin varteen eikä kiukuttele pakkasilla. Sen istuimella on ihana istua ja penkit tuoksuvat hyvälle. Wunderbaumit tai liian karvaiset nopat eivät kyllä kuulu autoni varustukseen…Takakontin koolla ei ole hirveästi väliä. Kiva, jos autoni kori on sen verran korkealla, että voin rauhassa ajella kuoppaisiakin metsäteitä.

Autolla pitää päästä mustikkapaikoille ja tarvittaessa vaikka maailmalle, ehdottomasti. Toki nykyään arvostan kovastikin vähäpäästöisyyttä, ja kyllähän se mieltä lämmittää, jos se ei kauhean kallis ole tallissa pidettäväksi. En juurikaan kiinnitä huomiota onko vanteet kromia vai jotain muuta, kunhan se auto ei vaan olis sysipaska.

Rikas on tämä suomen kieli ja tuo allaoleva video kannattaa myös katsoa ihan vaikkapa illanratoksi. 

Niin ja kiitos kaikille teille, jotka kirjoituksiani kommentoitte. Se on aina, aina mukavaa ja tärkeää.

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Uusi tuttavuus, tämmöistä en ollut vielä koskaan syönyt

Tänään oli tarkoitus kirjoitella ihan muista hommista, mutta sitten eteeni ilmestyi tuttuakin tutummassa Naughtybrgrissa todella erikoinen hampurilainen. Olen ollut kohta kuukauden leipä- ja aika monessa muussakin pannassa, heh ja pyrkinyt noudattamaan ketogeenista ruokavaliota. Tilasin vakiohampurilaiseni ilman sämpylöitä. Leivän tilalle oli innovatiivisesti laitettukin ihan perinteiset salaatinlehdet. Niinsanottu hampurilainen salaattipedillä. Instassa näin tästä kuvan ja olihan se mentävä maistamaan. Oli ihan mielettömän hyvää ja tästä olikin pakko heti tännekin naputella.

En tiedä tarjoillaanko missään muualla tämmöistä erikoisuutta? Kampista saa purilaisia ”avokadosämpylöillä”, mutta salaatinlehtikattoa ja lattiaa en vielä missään muualla ole nähnyt. Tässäpä siis oivaa vinkkiä myös ihan kotikokeillekin. Salaattia sämpylän tilalle. Toimii hyvin ja purilainen pysyy oikein moitteettomasti kasassa. Raikas uusi tuttavuus vegaanisten burgereiden ja muiden variaatioiden kiehtovaan maailmaan. 

Tänään oli tuon hampurilaisen lisäksi myös lähes täydellinen sunnuntai. Juhlissa ei tullut viikonloppuna juostua. Matolla sitäkin enemmän. Tekee välillä todella hyvää, siis molemmat juoksemiset. Menimme ystäväni Ollin kanssa aamusta Espoonlahden Fressille, jossa vierähtikin kolmisen tuntia. Siihen sisältyi hierontatuolia, Neurosonic-rentoutumista ja tietysti infrapunasaunaa. Kuntosalin jälkeen autooni istahti kaksi todella pirteää ja hyväntuulista kaverusta. Lähti kyllä päivä melkoisen hyvin käyntiin. Voi, kun jokaisen päivän voisi aloittaa samalla tavalla. Tai voisihan sitä, mutta täytyisi laittaa vekkari soimaan aikasen ajoissa.

Niin ja tietysti niitä lumitöitä. Niitä on tullut tänä talvena tehtyä melkoisen reippaasti. On kyllä sanottava, että on erittäin miellyttävää hyötyliikuntaa. Saa olla ulkona ja samalla saa pienoisen hien päälle. Joskin tänään tuo lumi oli todella raskasta. Ja eiköhän tuo alkaisi pikkuhiljaa riittämään, vaikka kuinka hyvää liikuntaa olisikin. Monesti tuolla keskustassa ajellessa ihmettelee niitä autoja, jotka ovat lähes kokonaan lumen peitossa. Näinköhän ne siellä odottelevat kevätauringon saapumista? Jälleen saa olla kiitollinen pihamme autopaikoista. 

Miltäpä näyttää salaattipurilainen? Ja, onkos tullut lumitöitä puskettua?

Hauskaa iltaa!!

-Esko-