Posts

Posted on

Sä olet meille tärkee, paras ope päällä maan

Tänään minulle saapui kutsu luokkakokoukseen. Niin, ei siis oppilaan roolissa, vaan opettajan. Tämä oli ensimmäinen laatuaan elämässäni. Tosiaan, ne opettamani oppilaat vanhenevat. Kasvavat jossain vaiheessa ihan aikuisiksi. Minähän en vanhene, en. Nuori mies, nuori mies, ikuisesti. Kutsuun oli liitetty kyseisen luokan luokkakuva, jossa reunassa seisoi muita lähes puolet pidempi mies. Tuo mies olin minä. Opettajan uraa aloitteleva kasvatustieteen kandidaatti.

”Sinähän voisit tulla kertomaan meille elämänviisauksia tai tekemään pari Eskon pähkinää.” Eskon pähkinät ovat näemmä tehneet vaikutuksen ja jättäneet muistijäljen vielä kymmenen vuoden päähänkin. Nämä ovat siis erilaisia motivointitehtäviä aloittaessani uuden luokan kanssa. Samoilla mennään edelleen, toimii takuuvarmasti. Elämänviisauksia, hmm. No, ehkä niitäkin voi joitain irrota. 

Aikaisemmin olen kirjoitellut luokkakokouksista oppilaan roolissa. Niitä on järjestetty vanhan yläkouluni toimesta, en päässyt paikalle. Niitä on järjestetty yliopistoporukkani kesken, en päässyt paikalle. Harmitti kyllä, koska olisi ollut mukava päästä mukaan ja nähdä minne ovat tuulet ihmisiä kuljetelleet. Nyt ensimmäistä kertaa järjestetään luokkakokous, johon olen menossa opettajan roolissa, pakko päästä paikalle. Todella mukava nähdä, kuinka ovat ne pienet kolmosluokkalaiset kasvaneet ja minne ovat elämäntuulet heitä kuljetelleet.

Tämä luokka on omalla tavallaan hyvin spesiaali. Ensimmäinen ”oma” ryhmä, jota opetin pidempään kuin yhden lukuvuoden. Tämä luokka teki minulle tietämättäni biisin musaopen kanssa. Se cd-levy on edelleen tallessa. Muistan sen hetken. Oli kevään viimeinen opekokous ja olimme muuttamassa pois Helsingistä. Kesken kokouksen nämä pikkusankarit tulivat siihen eteemme ja lauloivat tuon kappaleen. Kyllä siinä jo juuri valmistunut kasvatustieteen maisteri liikuttui. ”Sä olet meille tärkee, paras ope päällä maan…” Näin kuului kertosäe. 

Siitä on ollut hyvä ponnistaa opeuralle ja tämä kutsu oli kyllä suuri kunnia. 

Osaatteko ratkaista Eskon pähkinät? 1. Mikä luku muodostuu kuvasta? 2. ja 3. Mitä kuva esittää?

-Esko- 

// Kuva: Pasi Salervo //

Posted on

Ero pelastaa perheen?

Ulkona tuiskuttaa lunta, joten on hyvin sallittua viettää ilta peiton alla televisiota katsellen. Silmäilin Telkku.comista illan tarjontaa ja sieltähän iski kakkoselta silmääni hyvinkin tuttu ohjelma. Marja Hintikka Liven uusinta jaksolla, Ero pelastaa perheen. Ei helvata! Minähän olen/olin siellä itse vieraana loppusyksystä 2016. Erokakkua söin ja drinkkiä lipittelin. Eksätikkaa en suostunut heittämään, koska en nähnyt sitä itselleni millään tapaa tarpeellisena. Niin ja pari lausettakin suorassa lähetyksessä höpöttelin ja sain studioyleisön taputtamaan. Meni siis ihan hyvin, muistaakseni. 

Menikö minulla tuota jaksoa kuvatessa hyvin? No, ainakin yritin todistella itselleni, että meni, vaikka tämän ukon elämänhallintaprosessi oli vielä pahasti kesken ja tapahtuihan siinä vielä kuukausien kuluessa vielä vaikka ja mitä. Surullisia, opettavaisia ja kasvattavia kokemuksia, todella. Nyt, talvella 2019 voi sanoa, että elämänhallintaprosessi alkaa olla jo pääpiirteittäin valmis. Elämä tuntuu ihan normaalilta elämältä kaikkine vivahteineen. 

Kirjoitin Marja Hintikan jaksoa varten ennakkotekstin otsikolla Ero oli helvetti, ahdistuslääkkeistä aurinkoon, jonka äsken luin läpi. Huh, onhan se sanottava, että tämä mies oli kyllä melkoisen huonossa kunnossa. Juuri nyt tuntuu aika kaukaiselta ajatella, että minä Esko Sakari olen kävellyt äitini kanssa käsi kädessä viereiselle lääkäriasemalle hakemaan ahdistuslääkkeitä. Napsinut niitä saadakseni arkeeni tasapainoa. Istunut samaisella lääkäriasemalla psykiatrin punaisen oven takana silmät itkusta turvonneena. Asioita, joita en osannut yhtään käsitellä, en yhtään. Asioita jotka tulivat elämässäni eteen ensimmäistä ja toivottavasti myös viimeistä kertaa. 

Tasaisin väliajoin minulle tulee edelleen viestejä täysin tuntemattomilta ihmisiltä. Miten selvisit erosta? Miten pääsen eteenpäin? En minä niihin osaa oikeita vastauksia antaa. En, vaikka kovin tahtoisin. Ero on jokaiselle ihmiselle niin kovin subjektiivinen kokemus. ”Aika parantaa” on akuuttivaiheessa se kaikista huonoimmalta tuntuva vastaus, mutta sehän se kuitenkin taitaa olla. Onko se viikkoja, kuukausia, vuosia? Hyvin henkilökohtaista varmasti tämäkin.

Jos eroihin liittyy paljon negatiivista, niin itse näen joitain asioita myös hyvin positiivisena. Ero ajoi minut niin selkä seinää vasten, että oli pakko herätä tutkiskelemaan itseään ja omia käyttäytymismallejaan. Aikoinaan minussa tasaisin väliajoin nousi (kirjaimellisesti) esiin kunnon egoistinen m####u, jonka omat tarpeet jyräsivät ympäriltään kaiken. Nykypäivänä tuon piirteen yrittäessä saapua tilanteisiin, tunnistan sen jo ajoissa ja osaan katsoa ympärilleni huomattavasti laajemmin. Hyvä Esko!

Tänään tuo jakso tulee niin myöhään, että taidan olla jo nukkumassa oman varakainaloni syleilyssä. Elämä on just hyvä paketti. Sisältä voi tulla ihan mitä vaan. 

-Esko-

// Kuvat: Olli Laine //