Viime lauantaina järjestettiin Lahdessa kuudennen luokkani luokkakokous. Olisipa ollut niin mukava päästä mukaan tapaamaan tuttuja vuosien ja vuosien takaa. Hienoa, että tämmöisiä järjestetään. Kajaanissakin olisi ollut mahdollista tavata opettajankoulutukseni vuosikurssin ystävät viime keväänä. Molemmat menivät kohdaltani ohitse ja ovathan tuommoiset aina semmoisia spesiaaleja juttuja, joita ei ihan joka viikonloppu osu kohdalle.
Muistan, kun liityin joskus vuosia sitten palveluun koulukaverit.com. Sitä en kyllä tarkalleen muista mikä oli nettisivun toimintaperiaate, mutta muistaakseni tätä kautta oli mahdollista yhdistää vanhoja koululuokkalaisia. Mark Zuckerberg kehitteli hieman myöhemmin vähän universaalimman ja suositumman tavan yhdistää ihmisiä. Facebookin kautta pysyy aina jollain tasolla perillä ihmisten tekemisistä, mutta olisihan se ollut ihan erilaista tavata henkilöitä kasvotusten. Keskustella ja ihmetellä, mihin ne vuodet ovat oikein tässä välissä hävinneet?
Kenestä tuli muurareita, kenestä taksikuskeja, kenestä suutareita, kenestä luokanopettajia, kenestä yhteishuoltajaisiä, autokauppiaita. Kahden alakoulukaverin kanssa pidämme edelleen hyvin tiiviisti yhteyttä. Itseasissa toisen kanssa lähes päivittäin, mutta muiden luokkakavereideni kanssa emme ole juuri missään tekemisissä. Olisi ollut niin mukava päästä arvuuttelemaan sinne pitkän pöydän ääreen, että minne elämä on sinua ja sinua ja sinua kuljettanut. Kaikkiahan se kuljettelee ja ei sitä siellä Lahden Yhteiskoulun kuudennen luokan matematiikan tunnilla paljon tulevaisuutta mietiskellyt. Enemmänkin sitä, ettei vaan joudu istumaan kenenkään tytön viereen.
Itse sitä opettajana odottelee kutsuja omilta vanhoilta oppilailtaan kutsuja heidän luokkajuhliinsa. Sehän se vasta olisikin spesiaalia päästä näkemään mitä niistä ”omista” oppilaistaan on isoina tullut? Mihin he ovat suuntautuneet ja minkälaisia muistoja heille on jäänyt alakouluajoilta ja siitä edessä höpöttelevästä erikoisesta partasuusta. Luokkasormuksiin se kokouspäivä aina kuudennella luokalla kirjataan. Tai siihen ainakin pyrin. Kutsuja vuosien päästä odotellessa. Itse muuten heitin oman luokkasormukseni Lahden Suurmäen juureen metsään. Tuli ”bänät” ensimmäisen tyttöystäväni kanssa ja protestina sen sinne viskasin. Jälkeenpäin kävin kyllä etsimässä. En löytänyt.
Mukavaa lauantaita.
Oletteko käyneet luokkakokouksissa?
-Esko-
// Kuvat: Antti Sihlman -> Antin nettisivut TÄÄLLÄ!! //
13 Comments
Kyllä on järjestetty ja käytykin, 5 vuotta sitten ja tais olla 10 vuotta sitten.
Ne on jänniä paikkoja, ja miten sitä sitten huomaa että vaikka vuosia on välissä 25, sama porukka kerääntyy yhteen eikä osalle jutella ollenkaan. Mutta hauska niissä on käydä.
Ne olisi O nimenomaan jänniä tapaamisia. Ehkä minä vielä joskus saan järkättyä itseni mukaan.
Miksi et siis mennyt kumpaankaan tapaamiseen? Järjestelykysymyksiähän ne ovat – jos motivaatiota oikeasti on muuallakin kuin puheissa. Kuten matkustelukin Ruotsia kauemmas 😉
Heippa Ying!
Kyllä minä vielä lupaan Ruotsia kauemman lähteä. Vaikka Ruotsissahan on tosi kiva aina käydä. Täytyy yrittää järjestää jos vaikka seuraavaan pääsisi. Oikein kivaa viikkoa!!
Olisit vaan mennyt rohkeasti! Luokkakokoukset on just kivoja niin jännä nähdä luokkakavereita monien vuosien jälkeen. Oudointa siinä on kuitenkin se, että vuodet ja vuosikymmenet välissä eivät merkitse mitään. Ihmiset, tuntuvat tutuilta ja ovat yllättävän paljon samanlaisia kuin silloin koulussa:) Mulla on ollut mahtavia luokkia ja ihania ystäviä jäänyt eri opiskeluvaiheilta. Se oli hieno elämänvaihe!
Heippa Minttu!
Oliskin ollut kiva nähdä vanhoja luokkalaisia. Sattui vaan juuri noille viikonlopuille se kaikista tärkein meno. Minullakin ollut kivoja luokkia, joskin näin aikuisiälle ei niistä jostain syystä ole hirveästi läheisiä ystäviä jäänytkään. Oikein kivaa viikkoa!!…:)
Voi ei, taisin kirjoittaa vähän vauhdilla..ymmärrän hyvin, että sen pienen ihmisen kanssa vietetty aika on arvokasta ja tärkeää. Ne kun on sovittu niin menevät varmasti kaiken edelle. Hyvää alkanutta viikkoa!
Kiitos, samoin sinulle Minttu!!…:)
Joillain on paljon puhetta ja vähän tekoja. Jotkut eivät juuri puhu mutta teot puhuvat puolestaan. Vuosien varrella oppii näkemään mihin ryhmään kukin kuuluu.
Heippa Ansku!
Joillain on. Totta puhut. Teot puhuvat puolestaan, totta sekin ja vuodet opettaa, vuodet opettaa. Kaikki kuuluvat aina johonkin ja se on hieno asia. Oikein mukavaa viikkoa!!
Entinen Ammattikoulu järjestänyt pari kertaa toveri päivät. Siellä oli eri linjoilta porukkaa. Mä kävin muutaman kerran.
Heippa Anne H.
Kuulostaapa mukavalta nuo toveripäivät!…✌ Hyvä ammattikoulu…
[…] olen kirjoitellut luokkakokouksista oppilaan roolissa. Niitä on järjestetty vanhan yläkouluni toimesta, en päässyt paikalle. Niitä on järjestetty […]