Minun uudet silmälasit


KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Suomen Blogimedia ja Nissen

Olen mies, joka ei voi edelleenkään mieltää tarvitsevansa silmälaseja. Siristelen, siristelen ja siristelen. Olen mies, joka ei oikein edelleenkään osaa käyttää silmälaseja vapaa-ajallaan. Töissä käytän laseja lähes aina, mutta työpäivän jälkeen asetan ne usein tuonne kovakantiseen koteloon. Pärjään päivittäisissä askareissa vallan hyvin ilman laseja. Tosin esimerkiksi päätetyöskentelyssä laseja tarvitsen entistä enemmän ja olisihan se jo itselleen pystyttävä myöntämään, että iän karttuessa se näkökyky auttamatta on minullakin menossa heikompaan suuntaan. Onko se sitten sitä paljon puhuttua ikänäköä?

Pääsin Nissenin yhteistyön kautta kahden vuoden tauon jälkeen näöntarkastukseen. Parisen vuotta sitten minulle tehtiin näöntarkastuksen yhteydessä (ei Nissenillä) myös silmänpohjankuvaus ja toisesta silmästäni löytyi verkkokalvolta joku todella harvinainen läntti, jota sitten oikein erikoislääkäri tutki. Onneksi oli täysin harmiton sisäinen kauneusvirhe. Tällä kertaa riitti ihan vain perinteinen näöntarkastus, jossa olisi hyvä käydä vuoden välein. Täytyykin alkaa jatkossa vierailemaan optikolla vuoden sykleissä, koska näin kahdessa vuodessa oli näössäni tapahtunut aika paljonkin muutoksia.

Aiemmin kirjoittelin Nissenin postauksen yhteydessä aurinkolasitarinointia ja jo silloin kehuin Kauppakeskus Kaaren apulaismyymäläpäällikkö Katriinaa. Myös silmälasien hankinnassa ei voi korostaa asiakaspalvelun tärkeyttä ja ammattitaitoista otetta työhönsä. Näöntarkastuksen yhteydessä minä suulaana miehenä kyselin kaikkea maan ja taivaan väliltä liittyen silmälasien hankintaan ja näöntarkastukseni tuloksiin. Näin kansantajuisesti tulokset näyttivät seuraavaa. Oikeassa silmässä on plussaa ja vasemmassa miinusta ja löytyypä toisesta vielä hieman hajataittoakin. Ilmankos on läppäriä naputellessa joutunut siristelemään aikaisempaa enemmän.

Eli silmäni ovat hieman kuin paristot. Löytyy miinus- ja plusnavat, jotka toimivat näiden uusien lasien myötä moitteettomasti. Itseasiassa juuri tällä hetkellä kirjoittelen sängyssä läppäri sylissä tätä juttua. Teen vertailuja ilman laseja ja lasien kanssa. Kyllähän tuo teksti selkeämmältä näiden uusien Reiskojen läpi näyttää. Puhuimme Nissen-vierailullani myös mahdollisesta piilolinssikokeilusta. Kuten aluksi puhuin en osaa edelleenkään mieltää tarvitsevani silmälaseja, piilolinsseistä puhumattakaan. Kai se on tämäkin muutos vain pikkuhiljaa hyväksyttävä ja testattava joskus myös piilarimahdollisuutta. Ehkä sitten vuoden päästä seuraavassa näöntarkastuksessa.

Ovathan silmälasit myös osa tyyliä ja mielestäni nämä uudet lasini istuvat stailiini oikein passelisti. Täytyy siis alkaa käyttämään enemmän myös vapaa-ajan touhuissa. Kehykset löytyivät Katriinan avustuksella yllättänkin kivuttomasti. Useinhan se oikeiden kehysten etsiminen on todella haastavaa. Joko on liikaa vaihtoehtoja tai sitten liian vähän. Nissenillä valikoimaa ainakin riittää. Itse päädyin Ray-Banin kehyksiin. Minulla ei ollut kauppaan astuessani oikein minkäänlaista hajua millaiset kehykset haluaisin. Nämä Reiskat nähdessäni ja sovittaessani, se oli siinä. Kevyet ja hyvät päässä, kuulemma muodikkaatkin.

Mikäli olet hankkimassa uusia silmälaseja kannattaa suunnata lähimpään Nissenin myymälään. Tätä postausta näyttämällä saat -20% alennuksen ostaessasi normaalihintaiset silmälasit. Tätä alennusta ei voi yhdistää muihin tarjouksiin. Samallahan hoituu myös ilmainen näöntarkastus. Ensi viikolla on Instagramin puolelle tulossa myös aiheeseen liittyvää arvontaa. Kannattaa tsekata.

Nyt kommenttikenttä kuumaksi!! Istuuko nämä uudet silmälasit minulle? KYLLÄ/EI (arvostan rehellisyyttä)

Näkemisiin!!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

Mitäköhän oppilaiden vanhemmat näistä sinun kirjoituksista ajattelevat?

”Mistä saat rohkeuden kirjoittaa?” Tämmöisen viesti kolahti Instagramin viestilaatikkooni. On muuten aktiivinen kanava nykypäivänä ja hyvä niin. Kommentteja ja viestejänne on aina kiva lueskella ja herättävätpä ne usein ajattelemaan asioita hieman laajemmalta skaalalta. Niin, pidänkö itseäni jotenkin rohkeana? En kuvittele olevani millään tasolla rohkea. Sitä, kun on tallentanut elämää puolisen vuotta kaikkien ihmisten nähtäville televisioon, tulee tämä blogihomma oikein hyvänä jatkumona. Kuten Piatun kanssa keskustelutuokiossa sanoin, jotta elämäni paras päätös oli valita avoimuuden tie sen kolmisenkymmentä vuotta kestäneen asioiden hauduttelun sijaan.

Sosiaalinen media tarjoaa kyllä oivan paikan saada oma elämä näyttämään juuri siltä, kun itse haluaa. Ja sehän on vallan hyvä juttu. Itse en oikein enää edes osaa feikata tai vetää suurta kulissia oman toimintani ympärillä. Kirjoituksissani nostan esille oman elämäni kautta myös niitä kipuilujen hetkiä. Nämä kirjoitukset ovatkin usein niitä, jotka saavat aikaan aktiivisinta kommentointia, viestitulvaa ja ajoittain myös hyvin vahvoja vastareaktioita. Tarjoavat ihmisille samaistumista ja tartuntapintaa omaan elämäänsä. Toki tätä tapahtuu myös niiden humorististen ja positiivisten juttujen ympärillä. On ilo voida antaa ihmisille jotain ajateltavaa, niin harmailla-, kuin pastellissävyillä väritettynä.

Usein tulee myös kyselyjä siitä, kuinka opettaja voi kirjoittaa näin avointa blogia? Mitä ne oppilaiden vanhemmat tai oppilaat oikein ajattelevat? Yksi syy miksi aikanaan Iholla-ohjelmaan lähdin tai miksi olen jatkanut tätä kirjoittelua liittyy tähän asiaan. Haluan oman minimediani kautta murtaa sitä opettajaan liittyvää, vieläkin johonkin pinttynyttä mielikuvaa paheettomasta kansankynttilästä. Opettajuus on minulle ammatti, jota tykkään tehdä. En ole 24h opettaja, todellakaan. Elän aivan normaalia elämää luokkahuoneen oven sulkeuduttua. Jos tämä kirjoittelu ja avoimuus jollekin olisi jollain tasolla hullunrohkeaa ja ylitsepääsemätöntä. Uskoisin ja toivoisin, että hän minulle siitä tulisi sanomaan.

Eli sinä ope, joka pohdit oman podcastin aloittamista, niin anna mennä vaan rohkeasti. Jos oppilaidesi vanhemmat sitä kuuntelevat niin mitä sitten? Eihän julkisesti kannata ihan kaikkea revitellä ja jokaista asiaa sörkkiä, mutta tekisikö semmoista minkään ammatin omaa harkintakykyä käyttävä edustaja? Tiedän, että osa oppilaideni vanhemmista on tietoisia blogini olemassaolosta. Varmasti sitä saattavat lukea ja jopa kommentoidakin. En koe sitä millään tavalla outona tai erikoisena. Opettajakin saattaa olla sinkku. Opettajankin mieli voi heilahtaa. Opettajakin voi nauttia elämästään ihan täysillä. 

Rohkeaa tai hullunrohkeaa. Noh, ehkä ihan normaalia elämää.

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //