Flow-fiilistelyt kertaa viisi

On taas sen viikonlopun aika, kun Instagram täyttyy mitä upeimmista kuvista Helsingin Suvilahdesta. On taas Flow-viikonlopun aika. Festivaali, joka on visuaalisesti aivan älyttömän hieno, kaunis. Illan pimetessä valaistukset pääsevät oikeuksiinsa ja tuntuu, että jokainen nurkka ja kulma on mietitty aivan viimeisen päälle. Ja varmasti onkin. Flow on minulle vuosittainen se kesäloman kruunu. Työt ovat juuri alkaneet ja festivaalit päättyneet. Flow sen aina viimeistelee. Ja tyylikkäästi viimeisteleekin.

Aiemmin kesällä fiilisteltiin Ruisrockia ja Ilosaarirockia. Ja olivat molemmat jälleen kerran fiilistelyn arvoisia. Nyt Flow-fiilistelyt kertaa viisi.

  1. Visuaalisuus. Tätä on vaikea kirjoittaa. Tätä on vaikea kuvata. Se tulee kokea itse. Alueella on vain mukava kävellä ja katsella ympärilleen. Ei siihen koskaan kyllästy. Niin ja varsinkin elokuun pimenevässä illassa.
  2. Kotikenttäetu. On melkoisen kätevää polkaista festareille polkupyörällä. Ei ole Via Dolorosaa edessä. Ei ole sitä kuuden tunnin kotimatkaa Pohjois-Karjalasta.
  3. Ruokatarjonta. Vaihtoehtoja on aivan mielettömästi. Suurin ongelma onkin osata valita mitä syö. Tai sitten syö useita ja useita annoksia. Tämä on ollut usein minun taktiikkani.
  4. Lasten Flow. Sunnuntaisin järjestettävä lasten festari on todella hyvä idea. Lasten päivään on panostetttu vuosi vuodelta enemmän. Olemme käyneet F:n kanssa useampana vuotena. Lapsille on tarjolla paljon ohjelmaa, askartelua, musiikkia, sirkusta ja vieläpä välipalaakin. Tänä vuonna pikkumimmi ei pääse mukaan, mutta toivottavasti taas ensi vuonna. Itse menen kyllä, koska tykkään siitä lämminhenkisestä fiiliksestä.
  5. Ystävien määrä. Kolme metriä ja juttelutuokio. Kolme metriä ja juttelutuokio. Kolme metriä ja juttelutuokio. Niin mukavaa.

Siihen se sitten taas päättyy. Festivaalikesä 2017.

Luvattu vielä lähes hellettä. Kyllä muuten kelpaa.

-Esko-

Huomenna alkaa koulu. Isällä ja tyttärellä

” Tuossa istuu Esko. Esko on semmoinen luova kaveri. ” Jotenkin näin kollegani esitteli minut koulumme uusille opettajille. Tätä luovuuttani käytin, kun tuunasin itselleni iltalampun. Iltalampun, joka valaisee tuossa televisioni alla. Käväisin kesällä Design-museossa ja sieltä tarttui mukaani Harri Koskisen Block-valaisin. Block-valaisin mallia mini. Ja niin se olikin. Ihan liian mini tuohon suunnittelemaani paikkaan. Kollegani mielestä luovana miehenä katselin ympärilleni ja ikkunalaudallani oli tuommoinen vanha Tigerin “kehikko”. Lamppu syttyi päässäni, (heh, sopipa hyvin tähän.) ja laitoin Blockin tuonne kehikkoon. Sinnehän se mahtui juuri sopivasti. Ja nyt se on kuin tehty televisioni alle.

Joskus sitä pohtii, että kuinka moni ikäiseni mies tuunailee asunnossaan iltavalaisimia? En tiedä, mutta huomenna tuunaillaan taas töissä nimikylttejä ja opekalenterin kansikoristeita. Huomenna on monella lapsella suuri päivä elämässään. Se päivä, joka tapahtuu ihmisen elämäntaipaleella tasan yhden kerran. Alkaa koulu. Alkaa se matka, joka kestää useita ja useita vuosia. Huomenna kouluun menee isä. Huomenna kouluun menee myös tytär. Toinen ensimmäistä kertaa. Merkittävä etappi pienen ihmisen elämässä. Toinen on käynyt hieman useammin, joten ei enää ihan niin merkittävä etappi isomman ihmisen elämässä.

Nyt videopuhelu tulevalle reippaalle ekaluokkalaiselle. Ekaluokkalaiselle, joka laittaa huomenna päähänsä sen “keltanokka liikenteessä”-lippiksen. Ollaan me autoilevat aikuiset tarkkana, koska näitä pieniä keltanokkia vaeltelee siellä kaduilla niiden lähes itsensä kokoisten reppujensa kanssa. Aikamoisen aasinsillan kautta hyppäsin iltalampun tuunaamisesta koulun aloitukseen. Noh, illalla lamppu ja televisio päälle. Leffa pyörimään ja ajoissa nukkumaan, että on sitten pirteä opettaja vastassa oppilaitaan.

Tsemppiä huomenna kouluun suuntaaville. Pienille ja isoille!!

-Esko-