Tag: arki

Posted on

Tämä aforismi päätyi opettajan kalenteriin

Minne laitoin työavaimet silloin kesäkuussa? Tämä oli ensimmäinen merkki huomenna alkavasta arjesta. Sieltä ne löytyivät autoni keskikonsolista. Sinne olin ne kevätjuhlien jälkeen sujauttanut. Sama Quiksilverin avainauha saa jatkaa palvelustaan. Ostin sen vuonna 2009 Barcelonasta ja hyvin on kestänyt. Avainnippuuni on vuosien varrella kertynyt jos jonkinmoisia härpäkkeitä. On 3D-printattua Vantaa-logoa, on Rainbow Dash- figuuria, on vanhan opetusryhmämme kanssa hankittua luokkasormusta. Siinäpä ne tulevat taas kaulassa roikkumaan tulevan lukuvuoden.

Tuleva lukuvuosi alkaa taas niillä tutuilla toimenpiteillä. Vakiopuhelu Helpdeskiin ja unohtuneiden salasanojen tilaaminen. Tämä puhelu alkaa aina tällä lausahduksella: Heh, en taida olla ainut, joka soittelee tällä asialla, mutta… Veikkaan, että on ihan yleinen vitsi ”helpparin” työntekijöiden keskuudessa. Sitten täytyy kaivaa työläppäri kaapin pohjalta, jonne sen lomanodotusfiiliksissä tungin. Siitäpä se pikkuhiljaa alkaa taas rakentua.

Oppilaat saapuvat torstaina ja minulla onkin ilo ottaa vastaan itselleni ihan uudet kakkosluokkalaiset pikkutirpat. Pedagoginen katse on myös päässyt ruostumaan tässä kesän tiimellyksessä, joten sehän on myös reenattava kuntoon peilin edessä. On muuten erittäin tehokas.

En ole aikoihin opettanut kakkosluokkaa, mutta eipä hätiä. Minulla on pieni innokas mentori hyvinkin lähellä, joka on juuri käynyt kakkosluokan. F onkin jo jakanut minulle kuvisvinkkejä ja erilaisia tutustumisleikkejä ensimmäisiksi päiviksi. Nimikyltit, Ferrarileikki jne…

Digiloikasta puhutaan paljon, mutta tämä maisteri ei ole lopullista digiloikkaa vielä ottanut. Paperikalenteri on asia, josta en vain osaa luopua. Opettajan kalenteri on itselleni erittäin tärkeä työväline. Olen niin tottunut käyttämään sitä. Ei sitä mitkään Googlet tai muut korvaa. Itse kirjoitettuna asiat jäsentyvät päähäni huomattavasti helpommin. Kävipä tänä vuonna niinkin erikoinen asia, että lähettämäni aforismi päätyi sinne kansien väliin.

”Ajattele mitä sanot, ettet sano mitä ajattelet.” Siinäpä sitä ohjenuoraa aika moneenkin tilanteeseen tähän elontaipaleelle. Huomenna kello soimaan ja työpaikalle. Huhheijjaaa!!!

-Esko- 

Posted on

Iskävartalo tuli takaisin, semmoinen ihana ja pieni röllykkä

Googlailin sanaa iskävartalo ja sieltähän löytyi kirjoittamani juttu huhtikuulta 2016. Ihan hyvä juttu oli ja silloin se ei ollut pehmeästä pikkuröllykästä tietoakaan. Kylkiluut ja kuoppa näkyvissä. Tässä kesälomalla olen saanut haalittua iskävartalon takaisin. Joo, joo semmoisen ihanan, pehmeän ja löllyvän lipan, joka laskeutuu kivasti vyön sekä turvavyön päälle.

Mä voin syödä loput. Näin se yleensä menee, että isälle lankeaa tämä rooli. Jätemyllyksikin on minua kutsuttu. Pidän sitä kyllä hyvin kiitollisena tehtävänä, että saan ja voin syödä lapseni jääneet ruoat. Varsinkin näin kesällä, jolloin on ollut mahdollisuus toistaa tätä traditiota usein ja säännöllisesti. Niin säännöllisesti, että iskävartalo on miellyttävä tosiasia. Tosiasia on myös se, että kohta sen on aika sulaa pois. Arki ja harvemmat tapaamisvälit sen sulattavat.

Saisinko syödä loput? Näin sen ei ehkä pitäisi mennä tavatessani uusia naispuolisia ihmisiä ruokailun merkeissä. Olen aika nopea syömään ja selitän tätä sillä, että arkityössäni opettajana ei ruokailuun ole ihan hirveästi aikaa ja olen tottunut lapioimaan safkat suuhuni noin vartissa.

Ravintolaillallisella oman annoksen syötyäni isken katseeni kumppanini annokseen, kuin nälkäinen susi. Jättäisipä vähän, mietin mielessäni. En tiedä mitä ovat mahtaneet miettiä, kun jätemylly iskee ruokailun päätteeksi. No, tapaamiset eivät ainakaan ole jatkuneet. Eli ehkä tästä jotain voi päätellä. Treffivartaloa tuskin pääsee siis syntymään.

Positiivisena asiana kesältä voi siis pitää iskävartaloa ja toki sitä heinäkuussa tapahtui paljon muitakin kivoja juttuja. Helleviikolla oli kiva uhmata kelloa ja suunnata iltauinnille auringon laskiessa. Vaihdella muutamia kivoja pusuja pimenevissä kesäilloissa. Käydä traditionaalisilla festivaaleilla Turussa ja Joensuussa. Heinäkuu, ehkäpä lempikuukauteni.

Nyt on kuitenkin elokuu ja alkaa olla aika jo suunnata mietteitä ensi viikolla alkavaan arkeen. Tuota viimeistä kuvaa katsoessa huomaa, että on sitä näemmä aika rehevä partakin päässyt kasvamaan. Viikon päästä torstaina tuo partasuu ottaa vastaan uudet touhukkaat kakkosluokkaiset pikkutirpat. Noh, hetki vielä lomaillaan.

Mukavaa iltaa!!

-Esko-