Minun ihan tavallinen maanantai

Todella arkinen kirjoitus. Ei mitään ihmeellistä. Tavallinen maanantai. Näitä en ole aikoihin kirjoitellutkaan. Puhelin piippasi tasan kahdeksalta. Niin teki mieli vielä torkuttaa, mutta olin visusti päättänyt, että tänään oli taas työhönjuoksupäivä. Olen laatinut itselleni arkiviikkojen treeniohjelman, jota oikeasti pyrin noudattamaan. Maanantai ja torstai ovat juoksupäiviä töihin ja takaisin. Matkaa kertyy yhteensä noin kolmetoista kilometriä. Eihän siinä muuta kuin BCAA- proteiinit ja tuplaespresso huiviin, kamppeet reppuun ja baanalle. Ensimmäiset viisi minuuttia ovat aina todella tahmeita, mutta sitten alkaa homma rullaamaan mukavasti. Tänään matkaa säesti Nightwishin tuotanto.

Töissä suihku ja pikainen palaveri viikon hommista tutkaparini kanssa. Työpäivä meni hyvin ja ollut kyllä kiva startti syksyyn jälleen mukavan kutosluokkani kanssa. Tänään muuten tuli täyteen koulumme Instagramiin 500 seuraajaa. Lupasin, että tuon rajan täytyttyä juoksen sata kertaa koulun ympäri ja päälle vetäisen vielä sata punnerrusta. Tästä oli muuten oppilaat melkoisen innoissaan. Ope kuntoilemaan ja ensi viikolla se on sitten lupaukset lunastettava.

Hölkkäilyt kotiin ja laivareissun kamppeiden purkamista ja pyykinpesua. Pikaiset vartin päiväunet unispesialistin ohjeiden mukaan. Eli vahva espresso ja heti sänkyyn. Onnistuessaan toimii erittäin hyvin. Tänään onnistui ja nukahdin välittömästi. Taisi pojalla vielä laivareissu hieman painaa. Päiväruoaksi vetäisin u-käännöksen synkkää, eli siis tuttavalisemmin pätkän mustaa makkaraa. On muuten hyvää puolukkahillolla. Makselin vähän laskuja, joka on muuten kätevää Nordean mobiilisovelluksen viivakoodinlukutoiminnon ansiosta. Kätevää ja aina se laskujen maksun jälkeinen fiilis on yhtä levollinen. Hyvä työ tehty.

Alkuillasta ystäväni poimi minut kyytiin ja lähdimme napsimaan hieman kuvia tulevia juttuja varten. Onneksi on hyviä ystäviä ketkä ovat taitavia tuolla kameran takana. Helpottaa huomattavasti tämmöisen singlebloggaajan elämää. Ja vieläpä semmoisia ystäviä kenen kanssa nuo kuvailusessiot eivät ole väkinäistä pönöttämistä, vaan samalla on hyvä käydä kuulumiset läpi. Tuli hyviä otoksia ja perusilmeellä mentiin. Leukaa pystyyn ja katsetta eteerisesti kaukaisuuteen. On se semmoista hommaa.

Illan pyhitin ihan vain olemiseen. Televisiota ja loikoilua. Olen vähän semmoinen ihminen, että koko ajan täytyisi olla jotain jossain touhuamassa. Näin syksyn kolkutellessa ovelle sitä on hyvä vähän rauhoittua ja viettää edes joitain iltoja ihan vain kotosalla. Laittaa tuoksukynttilät palamaan ja nauttia omasta seurasta. Jännittää itsekseen, jotta mitä se Maajussi-Mauno tänään suustaan päästelee.

Mukavaa iltaa!!

-Esko-

Voisinko kirjoittaa blogiani päätoimisesti?

Inspiraatiosuoni tukossa. Ei oikein ole lähtenyt tässä viime aikoina tämä kirjoittaminen. Ja sitten tulikin juuri hyvä kommentti: ”Mä haluaisin lukea ihan sun normipäivistä! Ei aina tarvitse olla niin hienoja kuvia tai syvällisiä pohdintoja; usein kaikista kivoimpia on vain sellaiset perushöpöttelyt.” Kiitos tästä kommentista. Kävin itsekin mietiskelemään asiaa. Ei syvällistä pohdintaa voi kukaan jatkuvasti kirjoittaa, tai ehkä voi. Silloin saattaa helposti kuitenkin lipsahtaa yliyrittämisen puolelle. Tähän ehkä itsekin hieman sorruin. Aloin ottamaan paineita teksteistäni. Kiinnostaakohan tämä ketään? Onkohan tämä nyt tarpeeksi ”räjäyttävä”?

Ei minä osaa tätä hommaa tehdä noista lähtökohdista. Koko blogini perustuu arkeen ja välillä voi laittaa ihan kännykkäkameralla otettuja kuvia. Ei jokaisen tekstini tarvitse tehdä jättimäisiä piikkejä analytiikan käyriin. Joskus olen miettinyt voisinko kirjoittaa blogiani päätoimisesti? Vaikka se joinain kuukausina olisi taloudellisesti mahdollista ei minusta siihen olisi. Alkaisin todennäköisesti puristamaan mailaa aivan liikaa ja koko blogini punainen lanka katoaisi. Hakisin täydellisiä valkotasapainoja ja juuri oikein aseteltuja viherkasveja. Tämä idea kaatuisi jo siihen, etten pysty pitämään jälkimmäisiä hengissä tarpeeksi kauaa.

Lainaamastani kommentista viisastuneena tänään alkaneen miniloman kunniaksi teinkin tämmöisen todellisen normipäivä-kirjoituksen. Tämä Eskon torstai alkoi kello 6.45 kellon soittoon. Sängystä ylös ja vitamiinitabletti lasiin kuplimaan. Mikrokahvi oli loppu -> ensimmäiset kirosanat. Smoothie ykkösellä ja juoksukamppeet päälle. Ensimmäiset kilometrit menevät heräillessä, mutta Malminkartanon kohdalla alkaa olla jo pahimmat unihiekat karisteltu. Suihku töissä ja työpaikkaliikuntaa voin sydämestäni suositella kaikille, kenen sitä elämäntilanteen salliessa on mahdollista harjoittaa. Lähtee päivät käyntiin aika hyvällä meiningillä ja on myös jopa Remescaria tehokkaampi lääke silmäpusseihin.

Työpäivä mentiin lukujärjestyksen mukaisesti höystettynä yhdellä välituntivalvonnalla. Näin kevätauringon paistellessa se onkin ihan piristävää hommaa. Kruununa kouluruoka ja kirkkaimpana timanttina jälkiruoka, mangorahka. Taas sitä jaksaa seuraavan vuoden odottaa. Opehuoneessa ennen juoksua kotiin täytyi tietysti lukea uusin Anna, jonka kouluisäntämme viekin aina valmiiksi lokerooni. Tietänee salaisen mieltymykseni naistenlehtiin. Annakan luen edelleen ensimmäisenä. Myös kohutun parisuhdebloggaaja Sami Minkkisen tarina täytyi silmäillä läpi.

Juoksu kotiin, jonne päästyäni etsinkin pihastamme aurinkoisen nurkkauksen. Istuskelin siinä hetkisen aikaa. Kuuntelin vanhaa Tehosekoitinta ja nautin auringosta. Siirryttyäni sisälle pesin pyykkiä ja raivasin asuntoni, jotta sinne on mukava palailla Lahden reissuni jälkeen. Kirjoittelin tämän jutun valmiiksi. Nyt kamppeet kassiin ja pikaiselle visiitille vanhemmilleni. Kauppakeskus Kaaren kautta, jos vaikka löytyisi uudet aurinkolasit. Pyöreät Ray Banit polttelevat.

Oikein mukavaa pääsiäistä!!

-Esko-