Vuokralla vai omassa asunnossa?

Suomi valittiin eilen maailman onnellisimmaksi maaksi. Onnea Suomi ja suomalaiset. Onni se on hyvin subjektiivinen asia ja koostukoon se onnellisuus niistä jokaiselle tärkeistä asioista. Itselleni suurta onnea tuotti tänään asunnossani uurastanut siivoaja, joka sai asuntoni näyttämään aivan mielettömän upealta. Se hetki, kun saavuin töistä kiiltävään kotiin. Pääsin ohkaisesti maistamaan sitä tunnetta, joka niillä kotien muutosohjelmien ihmisillä on silmät avatessaan. Wau ja wau! Tämä on minun koti. Oli vielä laitettava siivoajalle tekstiviesti perään, että ilostutti kyllä tätä poikaa melkoisesti.

Minä maksan siivoamisesta ja etenkin näin hyvästä siivouksesta todella mielelläni. Tämmöinen asunnon totaalinen kuuraus tekee ajoittain niin hyvää. Sitä sitten yrittää ylläpitää parhaansa mukaan. Tiedän, ei tämä ihan tämmöiseltä näytä enää viikon kuluttua. Nautitaan nyt kuitenkin hetki. Ja teinhän minä tietysti sen, jonka varmasti hyvin moni tästä onnellisimmasta kansasta allekirjoittaa. Siivosin ja raivasin eilen siivoajaa varten.

Pari tuntia siihen vierähti. Miksiköhän sitä niin toimii? Eihän kukaan esimerkiksi siisti hiuksiaan mennessään parturiin tai kampaajalle. Ja aamulla tavatessani siivoajan selittelin hänelle kuinka en ole kerennyt olla kotona ja on niin likaista. Miksi ei voinut sanoa vain, että olen ollut laiska. Olen ollut laiska enkä ole jaksanut puunata.

Ja tämähän kuuluu myös onnellisen kansan ominaispiirteisiin. Mennessäsi kylään tai kutsuessasi ihmisiä kylään, täytyy aina sanoa tämä klassikko. Minulla on vähän sotkuista, en ole ehtinyt siivoamaan. Kuinkakohan montaa vierailijaa tämä on häirinnyt? Kyllähän se varmasti joitain ihmisiä saattaa kummastuttaa miksi joku tilailee siivoajaa näinkin pieneen asuntoon. En koe asiaa millään tavalla erikoisena. Arjen huippuhetkiä on saapua töistä täysin puunattuun kotiin.

Kotiin, jonka hankinnasta olen hyvin onnellinen. Eron jälkeen muutin hetkeksi keräilemään hajonneita sirpaleita kasaan vuokrayksiöön. Siinä palaillessani täysijärkisten kerhoon aloin melkein heti etsimään omaa asuntoa. Ei ollut ihan helppoa löytää omiin tarkoituksiin sopivaa kämppää. Ne ovat nämä asuntojen hinnat kohtalaisen korkeita täällä Helsingissä. Sitten se vaan sattumalta tuli tämä timantti vastaan ja kaikki etenikin hyvin nopeasti.

Olen tässä kohta kaksi ja puoli vuotta asustellut. Eipä ole valittamista ollut. Onpas siinä lainakin lyhentynyt rapialla kymppitonnilla. Usein olen lukenut vertailuja, jotta kannattaako asua vuokralla vai omassa asunnossa? Itse olen todella onnellinen, että minulla on ollut mahdollisuus hankkia omistusasunto. Olen siis jälkimmäisen kannalla.

Keväällä aion tehdä pientä remppaa. Keittiön välitilaan on tulossa jotain piristystä. Valaistuksen laitan kokonaan uusiksi sekä pihan miniterassin nikkaroin kesäksi kuntoon. Niinsanottua faceliftia siis luvassa. En pysty jostain syystä lisäämään kirjoituksiini kuin yhden kuvan. Instagramin stooreissa enemmän kuvia.

Tuoksukynttilät palamaan ja nauttimaan puhtaasta kodista.

-Esko-

Ja uutta tatuointia

Listaillaanpas lähiaikojen positiivisia asioita tässä ympärillä. Näitä on tullut ihan alkuajoista asti tänne naputeltua, joten annetaanpas taas mennä. Kirjoitettuna ne tuntuvat vielä entistä paremmilta. Kannattaa kokeilla.

  • Onnistuneet syntymäpäiväjuhlat. Bileissä oli todella paljon tuttuja ja oli mukava huomata, että se hyväksi todettu meininki ei ole muuttunut yhtään mihinkään vaikka vuodet kuluvat. 
  • Sain kymmenen vuotta sitten lahjaksi tatuointilahjakortin. Olin siitä niin kauan haaveillut, kuitenkaan saamatta mitään aikaiseksi. Kaverini keräsivät sitten kunnon lahjakortin, niin oli se ensimmäinen kuva otettava. Kymmenen vuotta myöhemmin, eli toissalauantaina sain jälleen  syntymäpäivälahjaksi tatuointilahjakortin (itseasiassa kaksi). On se sitten seitsemäs kuva otettava. Mitäköhän keksisi? (Kuvassa keskeneräinen hahmotelma viime sessioista.)
  • Hollolan uimahalli. Käymme F:n kanssa lähes aina mummolassa ollessamme uimassa Hollolassa. Paras uimahalli missä olen koskaan käynyt. Aina parkkipaikka. Aina superlämmintä vettä. Ehkä ainut paikka mistä voi ostaa vielä irtokarkkeja tutulla teemalla lapsuudesta. Ykkösiä kolme, nelosia seitsemän jne.
  • Naapurisopu. Minitaloyhtiössämme on hyvä ja yhteisöllinen tunnelma. Saapuessani kotiin viime perjantaina odotti oveni edessä puinen laatikko, joka sisälsi pullon samppanjaa. ”Ajattelin, kun sulla on semmoiset vähän isommat juhlat.” Tuli melkoisen hyvä mieli.
  • Elävä kasvi. Olen onnistunut pitämään Ikeasta hankkimaani huonekasvia hengissä jo viime kesästä lähtien. Hortonomiksi harjoittelemalla. Vai onkohan tuo sittenkin tekokukka?
  • Subin salaatit. Subway tunnetaan enemmän patongeistaan, tai ainakin itse olen tämän näin mieltänyt. Kokeilin vähän aikaa sitten kyseisen ravitsemusliikkeen salaattia ja olipa positiivinen yllätys. 
  • Sinkkupostauksien jälkilöylyt. Se viestitulva, jonka nuo kirjoitukset aiheuttivat oli todella hienoa. Universaaleja asioita näemmä. Kiitos kaikille lähestyneille.
  • Palloilusarjojen käynnistyvät pudotuspelit. Lahden Pelicans vs. Hifk todellinen herkkupala ja onhan se mentävä ainakin yksi peli katsomaan ihan paikanpäälle. 
  • Google Maps. Ilman tätä en vain pärjäisi. 
  • Maanantain saunavuoro.
  • Kumisaappaat. 

Mahtavaa alkanutta viikkoa!!

-Esko-