Perjantain vanhat: V####, sä et osaa opettaa!!

Pistetäänpäs perjantain vanhaksi tämmöinen opehommiin liittyvä kirjoitus. Eipä sieltä ole hirveästi positiivista noussut edelleenkään. Ehkä vielä joskus, ehkä.

//// #####, sä et osaa opettaa! Tuollaista lausetta en halua koskaan kuulla oppilaani suusta. Kirjoittelin kandidaatintutkielmaani vuonna 2006. Siellä mainitsin jo johdannossa, että opettajan ammatti nousee usein median hampaisiin ja useimmiten valitettavasti, negatiivisessa valossa. Ei ole meininki juurikaan muuttunut kymmenessä vuodessa. Viimeisimpänä tapauksena ikävien asioiden pakkautumisesta johtunut opettajan räjähdys lahtelaisessa yläkoulussa. Videon katsoin, katsoin ja kyllähän siitä tuli kurja olo, monellakin tapaa.

Koulukiusaaminen on muuttanut muotoaan. Kiusaaminen mielletään useimmiten oppilaiden väliseksi asiaksi, mutta kyllä siitä näemmä myös opettajat saavat oman osuutensa. Ei kenenkään opettajan tarvitse joutua oppilaidensa kiusaamaksi, ei todellakaan. Lahtelainen opettaja mainitsi haastattelussaan, että häntä oli kiusattu jo alkusyksystä lähtien. Hänellä tuli mitta täyteen. Tuli täyteen ja väärässä paikassa. Kouluun ajetaan uuden opsin mukana BYOD (Bring Your Own Device) ajattelua. Tuommoisiin lieveilmiöihin tämä ajattelumalli ei saa johtaa. Teet virheliikkeen ja olet kahden minuutin päästä koko maailman katsottavissa Youtubesta.

Opettaja on myös vain ihminen. Ihminen, jolla on oma elämänsä työpaikan ulkopuolella. Voi vain kuvitella olotilan. Sinulle voi tapahtua omassa elämässäsi kurjia ja kuormittavia asioita ja työpaikallasi saat kuunnella monta tuntia opetettaviltasi suoranaista kettuilua ja saattaapa joku vielä kiitokseksi heittää sinua kuminpalasella vasempaan linssiin. Ei siinä ole helppoa pitää hymyä yllä ja opettaa uskottavasti kivikauden ihmisten elämästä. Varhain tulisi näihin ongelmiin puuttua. Täytyy antaa itselle lupa ja rohkeus hakea apua. Myös opettaja voi olla joskus heikko ja avun tarpeessa. Työpaikalla tai sen ulkopuolella.

Haluaisin joskus nähdä lööpeissä otsikon, jossa ammatistamme esiin nousisi myös niitä hyviä puolia. Opettajamme sai meidät uskomaan itseemme. Opettaja antoi meille hyvät tiedot ja taidot tulevaisuuden tuuliin. Opettajamme on älyttömän hyvä tyyppi. Opettajallamme oli huono päivä. Hän näytti sen meille. Ei se meitä haitannut, kaikilla niitä on välillä. Minä voin käsi sydämellä sanoa, että rakastan työtäni. Edelleen toistan jo aiemmin kirjoittamaani. En varmasti ole pedagogisesti paras opettaja, en varmasti. Lapsia osaan kohdata ja koen, että he arvostavat minua ja antavat minulle rauhan tehdä työtäni. Työtäni, eli opettaa. Tämän täytyisi jokaisen oppilaan ymmärtää. Opettaja on luokan edessä oppilaita varten. Oppilaidensa tulevaisuutta varten. Ei hän seiso siellä kuminpalasten maalitauluna. Niitä voi heitellä kavereiden tai vanhempien kanssa vaikkapa kesämökillä.

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen // ////

Äijä vielä sinkkuna? Mites, onko ollu mitään naishommia? No, ei s#####a ole ollut!

Taas joudun tyytymään kaljatölkin kylmään suudelmaan perjantai-iltana.” Näin avautui 27-vuotias kiltti mies, joka ei vain löydä naista hetkinen sitten Iltasanomissa. ”Taas joudun tyytymään Cokis Zeron kylmään suudelmaan perjantai-, lauantai-, sunnuntai, maanantai, tiistai, keskiviikko- sekä torstai-iltaisin.” Näin avautuu 39-vuotias kiltti mies, joka on valinnut suutelunsa kohteen aivan omasta tahdostaan. Vedin tämän kiltteyden maksimaalisen pitkälle. Unohdin vastakkaisen sukupuolen lähes kokonaan ja halusin elää vain ja ainoastaan itselleni. Tai en tiedä kuinka kilttiä on kieltäytyä lähes kaikista ympärillä vallinneista mahdollisuuksista. Tai ainakaan tyylillä, jolla sitä teki, vaikeneminen.

”Mites, onko ollu mitään naishommia?” Tämän kysymyksen kuulee kysyttyävän todella usein. Ehkä se kuuluu kysyäkin tämmöisiltä single-ihmisiltä. Ei, ei ole ollut. Olen halunnut vain elää ihan itseni kanssa. Olla ja nauttia elämästä ilman minkäänlaista suhteiden tai niiden yrittämisen luomia ”paineita”. Treenannut, levännyt ja nähnyt kavereita. Jotenkin alkoi tuntua täysin mahdottomalta lähteä enää rakentamaan yhtään kestävämpää ihmissuhdetta. Pettymyksiä, pettymysten jälkeen. Tämä oma lanseeraamani fraasi alkoi toistumaan lähes poikkeuksetta. ”Aina on jotain!” 

Aina on jotain, joka jossain vaiheessa alkaa kasautumaan päässä niin isoksi peikoksi, että on helpompaa vaan sanoa ei. Menee hetki, seuraava ihminen ja taas tulee jotain, joka tekee täysin saman efektin, ei ja ei. Nämä asiat, kun eivät myöskään aina ole itsensä päätettävissä. Toinen asia, joka toteutui myös lähes poikkeuksetta. Itse kiinnostut aivan täysillä ja toinen ei. Toinen kiinnostuu aivan täysillä ja itse et. Onko tämä aina ollut näin haastavaa, vai onko tämä jotain iän tai jonkun muun mukanaan tuomaa maustetta tänne suhteidenaloituskulttuuriin?

Ei tästä kaikesta voi vaan syyttää Tindereitä tai muita yhteyttämisapplikaatioita. Minä syytän tästä vain ja ainoastaan itseäni. Täytyisi varmasti mennä jonnekin ihmistentapaamiskorkeakouluun. Ensimmäinen ohje voisi olla vaikkapa se, että ihan heti ei tarvitse tehdä suunnitelmia viiden vuoden päähän. Ihan heti ei tarvitse nähdä kaikkia mahdollisia esteitä, joita edessä voisi olla. Pääni on nyt kääntynyt johonkin ihmeelliseen moodiin. Kyyniseen erakkomoodiin. Ihan mukavaa oli muutama kuukausi tuollaista elämää viettää, mutta kyllähän ihminen tai ainakin minut on luotu jonkun ihanan ihmisen rinnalle. Ja se ihana ihminen ei kyllä tule ikkunaan koputtamaan, vaikka ensimmäisessä kerroksessa asunkin.

Ihan oikeasti en olisi koskaan voinut kuvitellakaan kuinka vaikeaa on olla keski-ikäinen sinkku täällä suhteiden sirkuksessa. Tämä on todella vaikeaa. Tai siis sen samalla tavalla elämästä ajattelevan ”pellen” löytyminen tuohon rinnalle. Koko aikuiselämäni olen elänyt eri mittaisissa parisuhteissa ja ei niiden muodostaminen aikoinaan kyllä ihan näin haastavaa ollut. Silloin heittäydyttiin, annettiin mahdollisuuksia, nähtiin toisessa vain niitä hyviä puolia ja vedettiin kaikki peliin. Toki monella on tässä iässä mukana niitä pienempiä suuntaa näyttäviä tirehtöörejä, joiden osa on se suurin tässä näytöksessä. 

Blogini alkutaipaleella sain usein kommentteja, että tämä on perustettu ainoastaan säälittävän sinkun seuranhakutarkoituksessa. Sitä se ei ollut, mutta kohtahan tämä alkaa jo semmoiselta ulospäin näyttämään. Eikä siinä mitään. Hyvä se on tuoda tuntojaan ilmi. Helvetin vaikeaa tämä on ja piste. Suhteiden sudoku, kuten Pyhimys lausuu hienossa kappaleessaan, Kaunotar ja sirviö. On se semmoinen ratkaisematon sudoku. Olisi täytynyt pitkä matematiikka kirjoittaa.

Uskoa, toivoa ja sitä viimeistä.

-Esko-

/// Kuva: Pasi Salervo ///