Tag: elämä

Posted on

Juuri nyt minua ärsyttää…

Joo, on hieman erikoinen aihe tälle syksyn ja jopa kesän aurinkoisimmalle päivälle. Tuossa vähän aikaa sitten kirjoittelin aiheista, joista olin juuri sillä hetkellä kiitollinen. Nyt käännetään homma päälaelleen. Kaivetaan hieman angstia esiin itsestään. Nyt aurinkoisena syyspäivänä minua ärsyttää:

  • Napakympin uusi juontaja. Janne Kataja on varmasti hieno mies, mutta en vain osannut asennoitua häneen lemmenlähettiläänä. Muutenkin ensimmäinen jakso sai aivan vääränlaista julkisuutta. Herra A ei koskaan ilmaantunut lentokentälle ja draama oli valmis.
  • Matkapuhelinten erilaiset laturit. Universaaleista latureista on puhuttu jo vuosia. Missä ne viipyvät? Ymmärrän. Pisnes on pisnestä, mutta kysymys: ” Onko sulla sen ja sen puhelimen laturia?” voisi poistua keskuudestamme.
  • Bonuskorttien paljous. Eihän ne kaikki mahdu edes lompakkoon. On Plussaa, S-etukorttia, Ikea Familya, Stadiumia…
  • Laitetaanko pakasteet pussiin? Ei tarvitse laittaa. Asun ihan vieressä.
  • Miksi hammastahnatuubiin, ketsuppipurkkiin, LITRAN jogurtteihin jää aina lähes puolet pohjalle. Vaikka kuinka ravistat, puristat ja hölskytät niin ei vaan auta.
  • Omassa pihassa on omenapuu. Aika harvinaista herkkua noin kuuden kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Ja tietysti olen allerginen omenalle.
  • Menet parturiin ja juuri ennen vuoroasi aina joku vetää ohi jäsenkortilla. Niin, miksen saa aikaiseksi hankkia semmoista?
  • Ne pienet asiat, jotka aina pääsevät kasaantumaan. Laskujen maksu, siivoaminen, pattereiden vaihto kaukosäätimeen ja tyhjät tuubit peilikaapissa.
  • Helsingin keskustan tietyöt. Mechelininkatu, Mannerheimintie…
  • Miksi aina autopesun jälkeisenä päivänä sääennusteesta huolimatta sataa vettä?
  • Aina ennen tärkeitä juhlia kehossa tapahtuu puberteettinen vallankumous ja se mehevin finni ilmestyy keskelle otsaa. Sitä sitten yrittää parhaansa mukaan häivyttää hammastahnalla ja äidin vanhalla valokynällä.
  • Miksi se pullonpalautuskuitti unohtuu aina sinne takataskuun?
  • Ikean ruuvien ja muttereiden määrä. Tuuletat jo valmista lipastoa ja sieltä pahvien seasta löytyykin vielä yksi ruuvi. Ja minnekkäs se menikään?
  • Suomen syksy ja pukeutuminen. Mahdoton ennakoida.

Semmoista ja semmoista. Onko tuttua?

Eiköhän näistä selvitä. Mukavaa viikkoa!!

-Esko-

Posted on

Näe mut, näe sut ja ennenkaikkea näe lapsi erotilanteessa!

Näe Mut!-kampanjaan törmäsin jostain median syövereistä. Tai aluksi näin yhden noista ylempänä olevista kuvista. Herättivät mielenkiintoni ja tutustuin tarkemmin mistä on kysymys. Kampanjan tarkoituksena on herättää aikuiset ihmiset pysähtymään ja ajattelemaan juuri sen oman lapsensa tilannetta ja hyvinvointia erotilanteissa. Henkilökohtaisesti, eronneena pienen lapsen isänä tämä kampanja tuli todella “iholle” ja halusin sen täällä blogissani tuoda myös esille. Luin nettisivuilla olevia tarinoita ja herättivät kyllä todella paljon ajatuksia. Jokainen ero on erilainen. Jokainen eron kokenut lapsi on varmasti myös erilainen.

Kaikki, ihan kaikki ymmärtävät ja tietävät, että hyvin hoidettu ero on lapselle se paras ratkaisu. Voi, kun ne olisi aina helppo hoitaa. Osaisi aina vastata lapsen esittämiin kysymyksiin oikein. Ja ennenkaikkea kaikkiin kysymyksiin löytyisi vastaus. Lapset esittävät erojen aikana varmasti kysymyksiä, joiden edessä omat vanhemmatkin saattavat olla voimattomia. Erotilanne on usein myös aikuiselle todella kuormittava ja koko elämä saattaa ajautua täydelliseen pyörremyrskyyn. Kaikesta huolimatta se oma lapsi tulisi aina pitää toiminnan keskiössä. Lapsesi ottaa sinua kädestä kiinni, katsoo silmiin, laittaa sinun leikkihiiresi omaan kotiin asustelemaan. Se on melkoisen vaikea tilanne. Kyyneleet pyrkivät silmiin, puret huulta, mutta on vain tsempattava ja kerättävä itsensä.

Jokainen lapsi reagoi omaa elämäänsä kuormittaviin tilanteisiin hyvin eri tavalla. Heidän tuntosarvensa tämmöisissä asioissa ovat erityisherkällä asetuksella. Jokainen sana ja ele tallentuvat varmasti heidän pienille kovalevyilleen. Tämä tulisi aina muistaa. Itsellenikin on jäänyt omasta lapsuudestani mieleen se aika, kun isäni muutti työnsä perässä Lahteen. Muutimme loppuperheen kanssa Joensuusta vasta myöhemmin perässä, mutta ei sitä ollut pienen pellavapäisen pojan ihan helppoa ymmärtää. Kakkosluokalla jäin kiinni myymälävarkaudesta melkein heti isäni muuton jälkeen. Se taisi olla pikku-Eskon reagointi ja hätähuuto, että tulehan lainkuuliainen käräjätuomari-isi nyt takaisin sieltä. Ei tullut, mutta onneksi me muutimme perässä. Hyvin selvät asiat aikuisten mielissä eivät välttämättä jäsenny pienen ihmisen päässä ihan samalla tavalla.

Ajan parannettua useita haavoja on näitä asioita tänne hieman helpompi kirjoitella. Hyvin monia asioita olisin henkilökohtaisesti tehnyt erossani varmasti eri tavalla, mutta ei siinä akuuttitilanteessa ollut ajatus mukana kaikissa ratkaisuissa. Ei tiennyt oikein mistään mitään. Nyt tietää ja toivottavasti samanlaista myllyä ei tarvitse käydä enää ikinä läpi. Eteen tuli ja varmasti tulee edelleenkin kysymyksiä, joihin ei löydy vastauksia edes mentori Sinkkosen oppaista. Tulee kysymyksiä, joihin ei auta kasvatustieteen maisterin kasvatuspsykologian opinnot. Tulee kysymyksiä, joita kysyy pieni, maailman rakkain, ainutkertainen ihminen. Tämmöiset kampanjat toivottavasti herättävät ihmisiä ajattelemaan. Antavat vanhemmille työkaluja ja informaatiota, jos omat keinot ja voimat eivät riitä.

Näe lapsi, ilman kasvomaalauksia!

-Esko-

// Kuvat: naemut.fi //