Voiko muiden lapsia komentaa?


F:n nukahdettua eilen tein jokaiseen iltaani kuuluvan uutistsekkauksen. Joltain sivulta nousi silmiini otsikko aiheesta, että saako muiden lapsia komentaa? En klikannut linkkiä edes auki vaan mieleeni tupsahti välittömästi noin vuoden vanha tapaus Vantaan Flamingossa, kun komensin tuntemattomia pikkupoikia vesiliukumäessä. Facebook-status kuului näin: “Luokanopettajan vaistoni heräsi Flamingossa. Komensin huonosti käyttäytyviä pikkukavereita. Sattuivat pukkarissa viereiseen koppiin, kertoivat isälleen ja osoittelivat minua. Isä oli BullMentulan kokoinen kaveri. Tein pukemisen maailmanennätyksen. Bokseritkin tais mennä väärinpäin.

Itse olen semmoinen ihminen, että jos näen lapsien käyttäytyvän huonosti, niin avaan kyllä suuni ja puutun asiaan. En ala räyhäämään ja huutamaan pää punaisena, vaan aloitan lauseen rauhallisesti sanomalla: Tiedäthän, että et voi esimerkiksi kiivetä vesiliukumäkeä väärään suuntaan tai tiedäthän, ettet voi etuilla leikkipaikan Angry Birds-kiipeilytelineessä. Oma lapseni toimii ajoittain ihan samalla tavalla ja en todellakaan loukkaannu jos joku tuntematon häntä ohjeistaa käyttäytymään kuten kuuluisi. Varmasti oma arkiammattini madaltaa kynnystä huomauttaa asioista myös tuntemattomille pikkuhepuille.

Tiedän, että ei ole helppoa puuttua toisten asioihin. Ja varmasti saattaa herätä ajatuksia, että mitähän tuokin Urpo alkaa minun lastani komentelemaan? Puuttuisi vaan omiin asioihinsa ja tuollahan se hänenkin jälkikasvunsa roikkuu pää alaspäin liukumäen päällä. Kukaan ei varmasti syyttä toisten asioihin puutu, eikä lapsen ohjeistaminen ole nyrkkeilytermein vanhemman tanssiinkutsu eikä kenenkään kasvatusperiaatteiden arvostelua. Yleensä huomautus johtuu ainostaan yleisen turvallisuuden ja viihtyvyyden ylläpitämisestä.

Yleisimpiä paikkoja, joissa saatat joutua hieman sormeasi heristelemään:

  • Laivan pallomeri
  • Ostoskeskusten leikkipaikat
  • Pikaruokaravintoloiden leikkipaikat
  • Vesipuistot
  • Uimahallit

Tiedäthän Esko, ettet voi syödä salaa opettajanhuoneen jääkaapista Oreo-juustokakkua.

-Esko-

Yksivuotiaan erikoishaastattelu!

Yksivuotias lapsi päästelee suustaan jo ensimmäisiä sanojaan. Usein ne liittyvät rakkaisiin läheisiin: isi, äiti. Rakkaisiin esineisiin: tutti, lamppu. Rakkaisiin eritteisiin: kakka, pissi. Rakkaisiin isovanhempiin: pappa, mummo. Noin puolet yksivuotiasta ottaa ensimmäisiä hapuilevia askeleitaan. Muutaman kerran saattaa pää kopsahtaa kaapinkulmaan, mutta ylös vain ja toistojen kautta meno muuttuu tasaiseksi sekä askel varmaksi. Yksivuotias viettää ensimmäisiä oikeita syntymäpäiviään.

Yksivuotias blogi on päästellyt suustaan useita sanoja. Sanoja, jotka ovat puhuttaneet, hymyilyttäneet, ärsyttäneet, antaneet uskoa ja osaa myös säälittäneet. Yksivuotias blogi on ottanut aluksi hapuilevia askeleitaan. Aluksi askel oli herkkä ja särkynyt. Vuoden kuluessa meno on hieman tasaantunut. Ajoittain askeleet vievät taaksepäin, mutta kohti aurinkoa ovat nämä askeleet menneet. Yksivuotias blogi viettää tänään 3.4 ensimmäistä oikeaa syntymäpäiväänsä.

Sainkin erikoishaastatteluun yksivuotiaan E2o-blogin. Olkaapa hyvät:

MITEN ON ENSIMMÄINEN SYNTYMÄPÄIVÄ SUJUNUT?

Nooh, kiitos kysymästä. Oikein mukavasti on mennyt. Juhlistin synttäriäni kunnon koululounaalla. Tarjolla oli herkullista jauhelihakastiketta sekä makaronia. Jälkiruoaksi hörppäsin ykkösellä kupposen mustaa kahvia, jonka viilensin kylmällä vedellä. Oli hieman kiirus päivä.

Kotiin päästyäni söin vielä suurimman kevätherkkuni TuplaPätkisPuffetin, jonka olin jemmannut pakkaseen viime viikon kuvausten hätävaraksi.

MITÄ OLET OPPINUT VUODEN VARRELLA?

Ihan hirveästi olen oppinut. Blogin kirjoittaminen ei ole ihan helppoa hommaa. Vaatii paljon omistautumista, aikaa sekä ympäristön havainnointia. Tätä hommaa ei voi tehdä vain vasemmalla kädellä hutaisten. Henkilökohtaisista asioista kirjoittaessa on oltava aito, rehellinen ja ymmärtäväinen. Ei ole semmoista asiaa, etteikö siitä joku muodostaisi jotain kritisoitavaa. Ja sehän on kirjoittamisen rikkaus. Kirjoittaa tekstejä, jotka herättävät tunteita puolesta ja vastaan.

Olen oppinut haalimaan ympärilleni todella taitavia kuvaajia, jotka ovat rikastuttaneet sisältöäni. Olen itsekin oppinut jo hieman kuvailemaan. Paljon on harjoiteltavaa ja tietty rosoisuus on minun juttuni. Sekä kuvissa, että teksteissä.

KUINKA MONTA KERTAA SINUA ON KATSELTU VUODEN AIKANA?

Minua on katseltu noin 1,8 miljoonaa kertaa. Se tuntuu aivan käsittämättömältä ja hienolta.

MISTÄ TEKSTEISTÄ OLET ERITYISEN YLPEÄ?

Jokainen teksti on minulle omalla tavallaan tärkeä. Ajoittain on hyvä pohdiskella syvällisiä välillä hyvinkin tummia ajatuksia, ajoittain mennä kevyemmän kautta ja vinkkailla vaikkapa biiseistä, jotka keinuttavat kirjoittajaa lenkkipolulla ja auton ratissa. Jos nyt pari tähän nostaisin: Arvokkain timantti ja kohuttu Napakymppi…

MINKÄLAISIA OVAT TULEVAISUUDENSUUNNITELMASI?

Jatkaa samaan malliin. Elää ja kirjoittaa, kirjoittaa elämästä. Kehittää pikkuhiljaa Youtube-kanavaa…Täytynee etsiä joku ammattitaitoinen apumies/nainen.

TERVEISESI?

Minulle on muodostunut vuodessa todella vankka ja aktiivinen lukijakunta. Voitaneen puhua jopa virtuaaliystävistä. Miljoonasti kiiiiitos ihan kaikille, että olette olleet mukana menossa. Toivottavasti näitä vuosia on vielä paljon jäljellä, jes!

Nyt tämä yksivuotias lähtee lenkkipolulle ja siivoamaan, koska huomenna saapuu kuusivuotias ja Shopkinsien on oltava oikeilla paikoillaan.

Mukavaa viikkoa ja kiiiitos vielä kerran juuri sinulle!

Mitkä tekstit ovat sinua miellyttäneet/puhuttaneet/ärsyttäneet/hymyilyttäneet?

-Esko-

// Kuva: Markus Suntila //