Tag: ilosaarirock

Posted on

Ilosaarirock-fiilistelyt kertaa viisi

Ruisrock on taaksejäänyttä elämää. On aika kääntää katseet jo itseasiassa ylihuomenna alkavaan Ilosaarirockiin. Ilosaarirock on tänä vuonna ensimmäistä kertaa virallisesti kolmipäiväinen festivaali. Aikaisemmin perjantaisin on järjestetty vain Sulo-klubi, mutta tänä vuonna festivaali on täydessä iskussa jo perjantaina. Ilosaarirockilla on paikka sydämessäni jo senkin takia, että olen asunut elämäni aikana Joensuussa, kaksikin kertaa. Lapsuudessa ja myös aikuisiällä. Joensuussa minulla on todella paljon kavereita ja nämä ovat perinteisesti myös lapsuudenystävieni kokoontumisajot. Ai, että kohta mennään taas. Tanssia, naurua ja sitä Ilon taikaa.

Tänä vuonna aion katsoa ainakin kaksi keikkaa oikein antaumuksella. Millencolin, tuo lukioaikojeni ykkösbändi. Leveät farkut, flanellipaita ja skeittilauta. Juuri ennen Millencolinia teltassa soittaa S-tool. Entisen Sentenced-vokalistin Ville Laihialan ympärilleen keräämä pumppu. Ja tässä pumpussa paukuttelee rumpuja yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni. On niin upeaa nähdä tuttu heppu Ilosaarirockin lauteilla. Lotilan koulun nelosluokalta Lahdesta ollaan lähdetty liikenteeseen. Aika monta vuotta ollaan yhteistä taivalta kuljettu. Aika monta Ilosaarirockia on tullut myös taivallettua. Tässäpä muutamia muisteloita.

  • Vuosi taisi olla 2001. Kaverini soitteli parvekkeelta Noitalinna Huraan Pikkuveljeä. Istuimme isoveljeni kanssa vierekkäin asfaltilla ja lauloimme yhteen ääneen. Taisimme pitää vielä toisiamme kädestä kiinni.
  • Viime vuoden sunnuntai ja Olavi Uusivirran keikka. Rentolavan hiekkarannalla, pienen vanerilaatikon päälle kokoontui koko kaveriporukkamme. Kaikki ne, jotka olen tuntenut jo vuosia ja vuosia. Hieno hetki. Hieno oli laulaa ja tanssia tittelit romukoppaan.
  • Ensimmäinen Ilosaarirockini. Lippu maksoi 130 markkaa. Menimme varmuuden vuoksi jo torstaina Joensuuhun ja pystytimme telttamme. Laitoimme sen vahingossa jonnekin keskelle aluetta, joten jouduimme hieman siirtämään myöhemmin.
  • Jetsetin lauteet. Se tuttujen määrä. Se hyväntuulisten ihmisten määrä. Sen kokee enää vain kerran vuodessa.
  • Kävelymatka festivaalialueelta hotellille. Kävelen aina Niskakadun kautta. Kävelen vanhan asuntomme edestä ja katson huoneeseen, jossa pikku-Esko vietti ikävuotensa 3-10v. Aikaisemmin ikkunoissa oli punaiset ja vihreät sälekaihtimet. Viime vuonna ei enää ollut.

Perjantaina mennään. Hyvä Joensuu, aina hyvä Joensuu!!

-Esko-

Posted on

Ruisrock-fiilistelyt kertaa viisi

Tästä alkaa kesän oman aikani huvitteluviikonloput. Tuleva viikonloppu vierähtää Turun Ruissalossa Ruisrockissa ja seuraava Joensuussa Ilosaarirockissa. Useasti olen törmännyt siihen varmasti monelle tuttuun yleisönosastokirjoitukseen, jossa päivitellään mitä yli kolmekymppiset ja vanhemmat tekevät nuorison rokkifestivaaleilla. Ainakin oman kokemukseni mukaan meitä yli kolmekymppisiä on festivaaleilla melkoisen runsaasti ja onpa Ruisrockissa myös yli seitsemänkymppisiä. Hieno ele festivaalilta tarjota hieman varttuneemalle väelle ilmainen vesibussikuljetus suoraan alueelle. Wau, ja tämähän tekee festareista festarit. Erilaisia, eri-ikäisiä ihmisiä nauttimassa musiikista ja leppoisasta tunnelmasta.

Itse olen kokenut niinsanotun festivaalievoluution. Aloittanut sieltä huonosti pystytetystä teltasta, jossa oli makuupussi, olutpullo tyynynä ja päiväkirjan lukko vetoketjussa suojaamassa murtovarkailta. Lähes samoissa vaatteissa rokkailtiin festarit läpi. Nykyään olen evoluutioteorian toisella sivulla. Yöpymiset hoidetaan hotellissa. Untuvapeitto, pehmeä tyyny ja ihan oikea lukko ovessa suojaamassa murtovarkailta. Aamuinen suihku, puhtaat vaatteet ja brunssin kautta päivä käyntiin. Päivä käyntiin ja kohti festivaalialuetta.

Ruisrockissa olen käynyt useamman kerran ja festivaalin ympärille on onnistuttu rakentamaan kyllä melkoinen hype. Enpäs muista, että olisi Ruissia myyty koskaan täysin loppuun jo viikkoja ennen festivaalia. Tänä vuonna on ja toivon, että järjestäjät ovat osanneet varautua melkoiseen yleisöryntäykseen. Varmasti ovat. Tässäpä omat Ruisrock-fiilistelyni kertaa viisi:

  1. Gogol Bordellon keikan seuraaminen ystävieni kanssa lavan edessä sijainneesta porealtaasta. Päästäksemme poreisiin vakuutin järjestäjät vetämällä rap-yhtyeemme Kajjmaroscan kesäbiisin ”Kuumaa Hunajaa” ekan säkeistön, joka alkoi jotenkin näin: ” On talviloskapa##a taaksejäänyttä elämää, on meidän taas aika alkaa elämään, kelaamaan mimmejä timmejä, joita nään vain sumuisissa unissa, joita liikaa kulutan ja kelailen…”
  2. Ruisrock purjeveneellä. Ystävälläni on Naantalissa purjevene ja jalona miehenä hän ehdotti eräänä vuonna, että menisimme merta pitkin Turun vierasvenesatamaan ja yöpyisimme veneessä. Ikimuistoinen reissu. Todellakin.
  3. Se metsäinen polku. Se metsäinen polku, joka muuttaa hieman merkitystään saapumis- ja lähtöreissuilla.
  4. Ohi lipuvat risteilijät. En tiedä onko hirveän montaa paikkaa, jossa saat samaan kuvaan tuhansia festari-ihmisiä, esiintyvän artistin ja jättimäisen risteilijän. Hyvällä tuurilla vielä auringon paistelemaan taustalle.
  5. Viime kesänä oli elämä aivan hakusessa, mutta Ruississa koin jo hieman Minä elän-hetkiä!!

Pari yötä ja sitten mennään! Onko ketään lukijoitani tulossa? Jos on, niin tulkaahan nykäisemään hihasta, jes!

Rokkenroll!!

-Esko-