Browsing Tag

kaksio

, , , , ,

Vuokra-asunto, omistusasunto, yksiö, kaksio, Helsingin helmi, minulla…

12.12.2017

Lähes päivälleen vuosi sitten olin jättänyt tarjouksen elämäni ensimmäisestä omasta asunnosta. Olin asunut hetkisen aikaa “eroyksiössä”, josta oli jo korkea aika päästä eroon. Korkea oli vuokra ja kovinkaan korkeat eivät olleet henkiset tunnelmat siellä Munkkiniemessä sijainneessa valkoisilla lautalattioilla varustetussa yksiössä. Lähes päivälleen vuosi sitten jännitin opehuoneessa välittäjän puhelua, mitä tarjoukselleni oli mahtanut tapahtua. Sitten saapui puhelu, siirryin tuulikaappiin puhumaan. Se alkoi sanalla valitettavasti. Kyllä, joku oli jättänyt täysin saman tarjouksen kanssani ja oli tehtävä nopea ratkaisu jatkotoimista. Ei muuta, kun spontaani valinta ja vähän lisää “taikinaa” tiskiin. Kului tovi ja saapui toinen puhelu. Siirryin tuulikaappiin puhumaan ja hetkeä myöhemmin olinkin ostanut asunnon.

Nyt on siis lähes vuosi asusteltu tässä rakkaassa minikaksiossani. Tämä vaan tuntui heti niin oikealta. Kirjoittelin silloin aiemmin otsikolla: Kuvia jo nyt rakkaasta asunnostani. Oli niin laadukkaat kuvat, että olihan niitä kierrätettävä myös tähän kirjoitukseen. Tuolloin olin siinä rakkauden alkuhuumassa. Kävin lähes päivittäin mittailemassa ja ihastelemassa ostostani. Teippasin lattiaan sohvan, tuolien, pöydän paikat. Seinällekin suunnittelin tarkasti television sijoittelun ja itseasiassa tällä hetkellä kaikki ovat juuri niillä hahmottelemillani paikoilla. Nyt on tuo alkuhuuma jo hieman tasaantunut. Enää ei jaksa päivittäin istua tuossa portailla ja ihailla ympärillensä. Vaikka ehkä pitäisi.

Asuinalue oli minulle jo entuudestaan hyvin tuttua. Koulu on lähellä, vaikken sitten koskaan olekaan siellä juhlasalissa todistamassa jouluevankeliumia. Leikkipuisto on tien toisella puolella. Kauppa on aivan vieressä. Keskustaan hurauttaa bussilla hyvällä säkällä noin vartissa. Työmatkani on aivan optimaalinen. Ruuhkaa vastaan noin kymmenessä minuutissa. Lenkkimaisemat alkavat melkein kotiovelta ja makuuhuoneen ikkunasta näkyy omenapuu. Tämä asunto on hieman erikoinen. Niin on omistajansakin, joten paljon meissä on samaa. Vastasaneerattu, uusilla huonekaluilla sisustettu uuden elämän saanut pienkerrostalokämppä, joten paljon on meissä samaa.

Vuokra-asunto, yksiö -> omistusasunto, kaksio. Asuinkustannukseni putosivat ja taloudellisestikin valinta on ollut siis oikea. Mitään yllättäviä kuluja ei ole tullut ja onhan nämä “uudet” kohteet melkoisen turvallisia hankintoja. Ainakin tämmöiselle täysin remonttitaidottomalle miehelle. Tänään muuten koin niin nolon tapauksen. Eilen asennutin uuteen autooni keskikyynärnojan sekä led-sisävalosarjan. Hienosti toimi ledit, mutta muut valot eivät toimineet. Ajoin töiden jälkeen autohuoltoon ja marssin päättäväisesti antamaan palautetta epäonnistuneesta asennuksesta. Huoltomies sanoi, että käydäänpäs katsomassa. Tuli autolleni ja klikkasi “vilkkuviiksen” valokatkaisijasta valot päälle. Olen kyllä joskus niin urvelo. Ajelin kotiin ja nauroin ääneen itselleni. Kunnon remontti- ja autoukkeli. Valot päälle!

Täällä asunnossa on järjestetty jo parit lastenjuhlat. Hyvin on tila riittänyt. Perjantaina olisi vuorossa ensimmäiset aikuisjuhlat. Toivottavasti tila rittää.

Minulle tämä asunto on juuri se Helsingin helmi!

-Esko-

Comments (3)
, , , , , ,

Kyllä äiti osaa

7.8.2017

Yksi kesän tavoitteistani oli viimein saada asuntoni valmiiksi. Jes, ja siinä lähes (huom. lähes) onnistuin. Eihän se varmasti koskaan ole valmis, mutta pääpiirteittäin kaikki alkaa olla paikallaan. Tässäpä on jo alkanut hautua muutamia uudistusideoitakin päässäni. Nuo olisi ehkäpä ollut järkevämpi toteuttaa ennenkuin tuon tavaroitani sisälle. Asuntoni, kun oli muutaman viikon tyhjillään ennen muuttoani. Valkoinen lattia on hieman haastavahko tehdä huonekalujen ollessa paikoillaan. Jätetäänpäs tämä siis vielä hautumaan. Vai onkohan valkoinen lattia jo menneen talven lumia? En tiedä. Keittiön tiskialtaan ja kaappien välitilan voi toki laatoittaa ja yhden seinän maalata ilman sen suurempia ongelmia. Otetaan tavoitteeksi, ennen joulua.

Ottaessani oman asunnon hankinnan puheeksi äitini kanssa. Sanoi hän jo silloin, että saako hän hankkia minulle matot asuntooni? Tietystihän se sopi. Itse en matoista ymmärrä juuri mitään. Sen tiedän, että niitä halvimpia joudut imuroimaan jatkuvasti ja ne keräävät likaa aivan mielettömästi. Pesulassa pesu maksaa enemmän kuin itse matto. Äidilläni on hyvä maku ja hän on kyllä ajan hermoilla oleva mummeli, joten annoin hänelle täysin vapaat kädet. Nähdessäni hänen valintansa ei tarvinnut muuta kuin kiittää tuhannesti. Persialaiset matot sopivat asuntooni täydellisesti. Kyllä äidit osaavat.

Wikipediasta kurkkasin, että maailman vanhin persialainen matto on noin 2500 vuotta vanha. Löytynyt jäälohkareen sisältä eteläsiperialaisesta haudasta. Nämä minun mattoni tuskin säilyvät ihan yhtä kauaa ja ei välttämättä tarvitsekaan. Kauan ne kuitenkin varmasti kestävät ja ovat todella ajattomia. Sopivat asuntoon kuin asuntoon ja tulevat varmasti seuraamaan minua elämäni taipaleella. Samalla taipaleella mukana kulkevat myös äidiltäni saamani rautatuolit ja isoäitini vanha keittiöntuoli. Huonekaluissa säilyy henki ja se on hieno asia se.

Kiitos äiti!

-Esko-

// Matot saatu äidiltä. //

Comments (12)