Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Nissan Leaf
Kaksi kuukautta sitten sain käyttööni sähköauton. En tiennyt sähköautoilusta juuri mitään. Äsken luovutin sähköauton pois. Mitä tiedän sähköautoilusta nyt? Ei kaksi kuukautta tee minusta asiantuntijaa, mutta jotain kosketuspintaa sain tähän tulevaisuudessa varmasti räjähdysmäisesti kasvavaan autoilumuotoon. Leafin perävalojen kaartaessa pois pihastani tuli minulle hieman ikävä tätä uutta tuttavuutta. Kahden kuukauden matka oli kuin ensimmäinen seurustelusuhde. Mistään et tiedä oikein mitään. Aluksi jännittää, mutta kokeilemalla ja asioihin perehtymällä sinusta tulee viisaampi ja varmempi. Myös ympärillä olevia ihmisiä tämä uusi kumppani kiinnosti todella paljon. Niin, siis tässä viimeisessä lauseessa puhuin taas sähköautosta.
Huristelu Nissan Leafilla oli todella positiivinen kokemus. Ajelin pääasiassa kaupungissa ja lähialueilla. Oletettavasti tämä auto on siihen suunniteltukin. Ja hyvin on suunniteltu. Kaupunkiajoihin ja lyhyemmillle matkoille Leaf soveltuu aivan täydellisesti ja latauspisteitä ilmestyy katukuvaan koko ajan tihenevällä tahdilla. Jo nyt useiden kauppakeskusten parkkihalleissa, suurempien kauppojen pihoissa on latauspisteitä. Näihin voi jättää auton latautumaan kauppareissun ajaksi, kätevää.
Mikä sitten ei ollut niin kätevää? Pidemmille matkoille akun kantavuussäde on vielä hieman liian lyhyt. Pidemmät matkat vaativat tarkempaa suunnittelua ja kovemmilla nopeuksilla akkuprosentit putoavat melkoisen kovaa tahtia. Esimerkkinä matka Lahteen eräänä lämpöisenä kesäiltana. Kesänopeusrajoitusten mukaan ajelin ja matkalle oli tehtävä yksi pysähdys. Latauspisteitä on toki matkalla ainakin kahdella huoltoasemalla ja itse kävin ”varikolla” Mäntsälän Tuuliruusulla. Tuuliruusulla oli mahdollista ladata keskinopealla laturilla.
Mäntsälässä vietin noin 45 minuuttia. Join kahvit ja pelailin Superrulettia. Mustalla kasilla nappasin vielä kaksikymmentäseitsemän euroa taskurahaa. Pidemmän päälle voisi tulla kuitenkin kalliiksi nämä pysähdykset. Siis ei sähkönsiirron vaan henkilökohtaisten mieltymysten takia. Lataushinnan voi useimmiten tarkastaa latauslaitteen kyljestä ja joissain kohteissa lataaminen on vielä toistaiseksi maksutonta. Tuuliruusulta huristelin Lahteen, jossa sainkin sitten autoni lataukseen vanhempieni autotalliin. Matka-ajaksi tuli noin parisen tuntia. Aika lähes tuplaantui totutusta. Tuon matkan, kun yleensä ajaa pysähtymättä, niin tämä uuden kumppanini vaatima pysähdys aiheutti hieman harmaita hiuksia. Noh, se lienee tuttua tuoreissa ja jopa vuosia kestäneissäkin parisuhteissa.
Lahdesta löytyi hienoin näkemäni latauspiste. Tuo piste löytyi Apulannan Apulandia-kahvilan pihasta. Piste oli tuunattu bändin omilla printeillä. Apulanta tarjoaa virtaa lavalta ja nykyään myös sähköautoihin kahvilansa pihasta Lahden Hennalassa. Kannattaa käydä tutustumassa vanhaan Sotilasmusiikkimuseon rakennukseen saneerattuun kahvilaan ja Apulanta-museoon. Hyviä herkkuja ja rokkimeininkiä. Usein Leafin takapenkillä istui myös kuusivuotias rokkimimmi, joka kertoi omia kokemuksiaan Nissan Leafista. (Tai siis Lefasta, jolla hän sitä kutsui.)
- Lefa oli hieno ja se ajoi ihan hiljaa.
- Tuoksui ihan tuoreelta autolta.
- Siinä näytössä näkyi aina biisit ja levyt. Oli hyvät musat.
Tällä lyhyellä kokemuksella kiinnostuin suuresti sähköautoilun maailmasta. Akkukestojen kasvamisen ja toivottavasti tuntuvasti alenevien hintojen jälkeen voisin tulevaisuudessa tosissani harkita sähköauton hankintaa. Pihaamme on tulossa tolppapaikat, joten se tekisi autoilusta vieläkin kätevämpää. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Seuraavaan suhteeseen voisi kuitenkin lähteä jo hieman kokeneempana.
-Esko-
