Äiti, oot just hyvä rakas tyyppi!

Lämpimin äitienpäivä kahteenkymmeneenkahteen vuoteen takana. Ja sitä se on ollut. Vanhempieni kotona huoneeni sijaitsee yläkerrassa ja musta katto imaisee ihan mukavasti lämpöä, joten ensi yönä yöpuku on mallia au naturel. Ajelen täältä Lahdesta huomenna suoraan töihin ja aamu onkin mahtava aloittaa äidin tekemällä vakioaamiaisella. Pekonia, nakkeja ja paistettua kananmunaa. Kruununa lasillinen vastapuristettua appelsiinimehua. Tämä on muodostunut jo vakioksi, kuten monta muutakin asiaa, joita rakas äitini aina lapselleen tekee. Äiti Kyrön muita klassikoita, joista joitain on peritynyt itsellenikin omiin käyttäytymismalleihini:

  • Lohikeitto, jonka kruunaa noin puolikas paketti voita ja kuohukerma. Pohjois-Karjalan peruja. Itse olen imenyt äidiltäni vaikutteita kokkausideologiaani: “Kuohukerma pelastaa pikkuvirheet…”
  • Jouluisin kotimme näyttää aina tismalleen samalta. Tontut, kynttilät ja karkkikippo on millilleen samoissa lokaatioissa. Tuttua ja turvallista. Tämä täsmällisyys ja siisteysideologia ei todellakaan ole periytynyt ja aiheuttaakin ajoittain hienoisia jännitteitä pojan ja äidin välillä.
  • Nyt se on tehtävä ja saatava. Jos äitini saa jonkin asian päähänsä, tulee se toteuttaa heti, liikoja miettimättä. Tämä asia on siirtynyt minulle suoraan geeneissä. Malttamattomuus ja impulsiiviset valinnat ovat osa minuakin. Ajoittain ihan hyvä asia, ihan aina kuitenkaan ei.
  • Tyylitaju. Äitini on todella tyylikäs rouva. Itseänikin ajoittain yllättää erinäiset lahjat, joita hän on minulle hankkinut. Ei ole kovin montaa harhalaukausta tullut. Noh, pitkiä alushousuja en hirveästi enää käytä ja kasvunvaraa ei vaatteisiin tarvitse edelleenkään enää miettiä. T: Mies 189 cm
  • Äiti on vaan just hyvä, rakas tyyppi!

Mukava oli jälleen kerran viettää äitienpäivää oman äidin kanssa. Vaikka askel jo hieman hidastuu, niin eipä se menoa haittaa. Jutut ja ne etenkin ne tutut ja turvalliset jutut pysyvät aina samana. Toivottavasti vielä vuosia ja vuosia eteenpäin.

Hyvää äitienpäivää, etenkin omalle äidilleni ja lapseni omalle äidille!!

-Esko-

// Kuva: Isi //

Miten ihmeessä olen taas täällä Tinderissä?

Eilen koin sen kuumottavan hetken, joka on varmasti monelle tuttu. Lähdin hienoisella kiireellä keskustaan syömään, josta suuntasin ystävieni kanssa saunomaan. Pakkasin saunakassiini föönin, dödön, vahan, pyyhkeen ja muut tarpeelliset tarvikkeet. Sen kaikista tarpeellisimman tarvikkeen unohdin. Siinä vaatetta vähentäessäni tajusin, että ei helvata avaimet ovat kotona. Olen toisella puolella Helsinkiä ja kello on lähes kymmenen.

No, eihän siinä. Pari syvää henkäystä ja ehkä yksi voimasana. Soitto luottomies Ollille, joka ystävällisesti majoitti herra hajamielisen. Aamulla pihallemme istuskelemaan ja soitto huoltoyhtiöön. Pyhäpäiväkin sattui olemaan, mutta suhteellisen nopeasti ystävällinen vartija avasi oveni ja päästi minut omaan kotiini. Mitä tästä opimme? Sitä vara-avaimen viemistä kaverille ei kannata jättää vain ajatustasolle.

Tänään jatkui sitten lähes sama setti. Tällä kertaa unohtuikin lompakko. Ajoin autoni Forumin parkkihalliin ja lipukkeen otettuani olin laittamassa sitä kukkaroni sivutaskuun, vaan eipä sitä ollutkaan mukana. No, eihän siinä. Kolme syvää henkäystä ja ehkä kaksi voimasanaa. Soitto luottomies Ollille, jonka kanssa olimme menossa kaupungille kahvittelemaan. Nöyränä poikana lainasin hieman rahaa kahveihin ja onneksi sain myös autoni pois sieltä parkkihallista. Ilman korttia se olisi ollut hieman haastavaa. Mitä tästä opimme? Onneksi on avuliaita ystäviä.

Kotiin tultuani hyppäsin sängylleni ja avasin liekkisovelluksen. Siellä aikani vihreitä sydämiä ja rakseja paineltuani aloin miettimään, että mitä minä taas täällä Tinderissä seikkailen? Jotenkin sitä vanhasta tottumuksesta sinne Play-kauppaan eksyi. Mitä minä sieltä oikein etsin? Sepä onkin oiva kysymys. Oletettavasti tästä alkaa vanha tuttu Tinder-jojoilu. Roskiin, takaisin, roskiin, takaisin. En ole yhtään semmoinen tyyppi, joka aikatauluttaa iltojaan erinäisille tapaamisille. Tiistaina suppaus, keskiviikkona melonta ja sunnuntaina Nuuksioon vaeltamaan. Katsellaanpas siis rauhassa mitä tämä elämä tällä kertaa tuo tullessaan. Leppoisalla meiningillä.

Leppoisalla meiningillä voi myös lueskella netin syövereistä keski-ikäisen miehen tarinoita sovellusrakkauden maailmasta. Paljon hän on siitä kirjoittanut. On ollut täydellistä Tinder-tekstiä, on saanut täydellisiä Tinder-matcheja, on haaveillut tanssilavoista ja onpa hän vielä rikkonut sovellusrakkauden etikettiäkin. Erikoinen kaveri.

Aurinkoista loppuviikkoa!!!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //