Hääkuumeesta nuhakuumeeseen…

Kevät. Kevät herättää ihmisissä usein erinäisiä kuumeita. Listasin tähän itselleni kuumeita, joita minussa voisi näin keväällä 2017 herätä. Faktaa tai fiktiota, niinpä.

AUTOKUUME:

Auto on minulle pääasiassa liikkumisen väline paikasta A paikkaan B. Autohan ei sijoituksena ole kovinkaan järkevä. Tämänhetkinen Nissan Jukeni on ollut todella hyvä valinta. Kohta olen sillä jo kolmisen vuotta huristellut ja eipä ole vikoja ollut. Keväällä lentelee kiviä ikkunoihin, mutta onnekseni minulla on lasivakuutus, joka säästää ylimääräiseltä stressiltä.

Nyt tuli markkinnoille kuitenkin uutuus, joka on herättänyt minussa minimaalisen autokuumeen. Toyotalta saapui markkinoille hybridi “citymaasturi” CHR. Ulkoinen muotoilu hivelee silmää ja sisältäkin auto on todella hieno. 35 000 euron hintalappu kuitenkin säästelee maksimaalisen kuumeen syntymistä. Ehkäpä muutaman vuoden kuluttua, ehkäpä.

MATKAKUUME:

Tästä aiheesta kirjoittelin jo aiemminkin ja kiitos teille lukijoilleni hyvistä vinkkauksista. Matkaseuralaisenkin olen jo mukaani onnistunut hankkimaan. Nyt olemme jo alustavasti kohteita katselleet. Kreikkaan taitaa matkamme suuntautua. Nyt pitäisi matka vaan ottaa ja varata. Muuten jää lähtemättä jos liikaa venyttää.

Viikko auringossa kesäkuun alussa. Ah, se olisi mahtavaa!

ASUNTOKUUME:

Itselläni ei ajankohtainen. Hyvin monella muulla tuntunee olevan. Ja kyllähän asunnot näyttävät kevätauringossa paljon edustavimmilta. Varsinkin, kun pihoissa alkaa vihreys ja vehreys näkymään.

KESÄKUNTOKUUME:

Aloitin hienoisen tauon jälkeen kuntosaliharjoittelun. Otin kortin ensimmäistä kertaa elämässäni työkaverini nimeämälle “porvarisalille”. En ole katunut. Sali sijaitsee aivan työpaikkani vieressä ja on todella kätevä mennä harjoittelemaan suoraan työpäivän jälkeen. Ja ei sitä infrapuna-saunaa voi olla hehkuttamatta.

Itse en niinkään treenaa täydellisen vartalon perässä, koska tiedän etten semmoista tule koskaan saavuttamaan näillä ruokailutottumuksilla. (Nimim. Viime viikolla neljä kertaa Naughtybrgrissa). Enemmänkin olen jumpannut selkääni kuntoon ja pyrkinyt saamaan vartaloni lihaksiston stabiiliin iskuun.

KONMARITUSKUUME:

Viimeisimmän muuttoni yhteydessä päätin, että nyt heitän kaiken ylimääräisen pois. Noh, se ei ihan onnistunut. Paras esimerkki tästä on vuosien ja vuosien takaisen naapurini minulle tuoma paita. Hän oli vaimonsa kanssa Thaimaassa parisen viikkoa. Toi minulle sitten postilaatikkonsa tyhjennyspalkkioksi hihattoman feikkipaidan. Kertaakaan en ole käyttänyt, mutta mukana on kulkenut tänne uuteen asuntooni asti.

Lueskelin viikonloppuna jotain nettilehteä, jossa puhuttiin uudesta villityksestä. Ihmissuhteiden “marituksesta”. Kenetköhän marittaisin ensimmäisenä?

HÄÄKUUME:

Olen lähdössä huhtikuun lopussa Mikkeliin hotellilomalle. Lumikkiako tapaamaan?

NUHAKUUME:

Todennäköisin vaihtoehto. Kuvassakin pitää t-paita päällä keikistellä. Pakkasta taisi olla kuvaushetkellä.

Onko kuumeita päällä?

Oikein mukavaa viikkoa!!

-Esko-

// Kuva: Markus Suntila //

…parempaa kuin erotiikka

Aurinko, sileä asfaltti ja ystävä, jota ei ole nähnyt aikoihin. Kärkkäisen sikapäiviltä hankitut uudet juoksuvarusteet. Sikapäivät, nuo Hullujen päivien vastineet. Ei ole keltaisia haamuja, vaan ihan rehellisiä pinkkejä sikoja. Pääoven yläpuolella asiakkaat ottaa vastaan jättimäinen sika, jolla on vatsaan tatuoitu Kärkkäinen. Tai näin F asian ilmaisi. Aulassa esillä arvonnassa oleva auto, jota ajoi pahvinen possu. F sanoikin, että osallistu iskä arvontaan, osallistu. Vastasin tietysti myöntävästi, koska olisihan uusi auto aika makea voitto. Pikkumimmi totesi kuitenkin, että jos voitat, niin ei tuolla autolla mitään tee, kunhan saisi pahvisen porsaan kuskin paikalta. Osallistuin. Laitan sitten auton tänne myyntiin, jos arpa osuu.

Sikapäiviltä löytyi siis uusi juoksusetti. Asicsin mallikappaleet olivat suorastaan naurettavan edullisia. Trikoot, shortsit ja juoksutakki alle 60 euroa. Mielestäni hyvin kohtuullinen hinta. F:lle hankittiin samalla hänen itsensä valitsema nimpparilahja. Ei ollut enää poneja tai Ty-pehmoja. Oli rokkikitara ja mikrofoni. Ostin mielelläni. Vain elämää-uusinnat ja Suvi Teräsniska ovat tehneet tehtävänsä.

Mummolaan saavuttuamme oli aika pukea juoksutamineet päälle. Tavata ystävä, jonka olen tuntenut parisenkymmentä vuotta. Tunnin lenkki aurinkoisessa Lahden satamassa. Kuulumisten vaihto ja muutamat kärrynpyörät Sibeliustalon edustalla. Yksi tämän vuoden parhaista lenkeistä. Kevätaurinko, hyvä seura ja puhdas asfaltti on kyllä mahtava kombo. Uudet varusteet toivat myös uutta potkua juoksemiseen. Lenkin jälkeen odotti mummon paistama aito Tapolan mustamakkara, iloinen pikkutyttö, isän viimeismmät urheilu-uutiset ja juuri remontista valmistunut sauna.

Saunassa vedimme F:n kanssa Rollen ja Cajan uimahyppykisat, jotka voitettuaan pikkumimmi lähtikin isovanhempiensa kanssa touhuamaan alakertaan. Itse jäin vielä lauteille. Lisäsin löylyveteen rakastamaani Tervan tuoksua. Heitin kiukaalle. Vedin syvään henkeä ja siirryin makuuasentoon tervalepän tuoksuisille uusille lauteille. Mietin mielessäni: Jos elän hypoteettisesti 82-vuotiaaksi. Kaksi niistä vuosista menee päin helvettiä. On minulla kuitenkin prosentuaalisesti aika paljon enemmän niitä onnellisia vuosia elämässäni. Eilinen oli yksi niistä todella onnellisista päivistä. Heitin lisää löylyä kiukaalle. Tervan tuoksu täytti saunan ja olihan tuo lenkin jälkeinen fiilis parempaa kuin erotiikka. Ah, tuo on kyllä niin kliseinen juttu. Ja mikä minä olen tuommoista sanomaan, kun en edes muista mitä se on.

Lähtekää lenkille aurinkoon. Juoskaa tai kävelkää. On se ainakin parempaa kuin sohva ja…hmm. En tiedä.

-Esko-

// Kuvat: T.Piipponen //