Huvipuistoisä

Olihan hauska lauantai. Lähdimme pitkästä aikaa jo aamusta kohti Helsingin keskustaa. Ei ollut mitään suuria suunnitelmia. Kunhan nautimme aurinkoisesta päivästä ja ihmisvilinästä. Hyväntuulisesta ihmisvilinästä. Söimme Picnicin uuniperunat terassilla. On muuten lapsen kanssa hyvä paikka ruokailla. Eikä tuottanut pettymystä tälläkään kertaa. Kävimme metsästämässä Squisheja ympäri keskustaa ja oli loppunut melkoisen monesta paikasta. Eräs myyjä tiesi kertoa, että parhaana viikonloppuna niitä myytiin tuhat kappaletta. Niitä puristeltavia hahmoja. Ihan en näiden suosiota ymmärrä, eikä varmasti tarvitsekaan.

Keskustasta suuntasimme avaamaan vuoden 2018 Lintsi-kauden. Linnanmäki on kyllä mahtava paikka, vaikka kymmenen minuutin ajomatka kotoa ja ilmainen sisäänpääsy on siitä vähän semmoisen takapihan leikkipuiston tehnyt. Ei ole ihan samanlaista hohtoa, kuin pikkupoikana, jolloin pääsi Joensuusta suuren maailman huvipuistoon päivää viettämään. Emme käyneet laitteissa. Itsehän en pysty menemään ilman pahoinvointia edes Rumpukaruselliin, ikäkö? Hengailimme vain ympäriinsä ja olihan se hattara ostettava. Narunvetoa ja kalastamista unohtamatta. Ajoittain sitä tuntuu, jotta onko sitä vähän liikaa semmoinen huvipuisto- ja sirkusisä? Ihan sama, välillä on hyvä ollakin.

Niin ja tämmöisinä päivinä tuo oma terassi ja takapihamme nousee aika suureen arvoon. Siellä sitä on hyvä touhuta ja sisällä voi käydä ottamassa vettä ja pari mansikkaa suuhun leikkien välissä.

Hyvä kevät ja hyvä lauantai! We love Lintsi!

-Esko-

Tsekkaa myös: We love suomenruotsalaiset silakat, We love lomaloma, We love lastenjuhlat ym…

 

On juttuja ja juttuja…

Toukokuu, on se melkoista meininkiä kuinka nämä päivät, viikot ja kuukaudet vain hurisevat eteenpäin. Tänään katselimme töissä kalenteria ja pohdimme kuinka monta torstaita on jäljellä. Ensi viikolla on helatorstai, seuraavan viikon torstaina on metsäretki, sitä seuraavan viikon torstaina luokkaretki ja sitten onkin jo viimeinen viikko ennen kesälomaa. Kiirettähän tässä on hieman tiedossa, mutta eipä haittaa. On  sitten kesällä aikaa ladata akkuja oikein kunnolla. Listaillaanpas hieman juttuja, joita on tässä lähiaikoina elämäntaipaleella tapahtunut:

  • Tänään alotin vihdoin ja viimein tavoitteellisen säästämisen. Olen rahankäyttäjänä mallia: Jos sitä on vähemmän, kaikki menee. Jos sitä sattuu joskus olemaan enemmän, lähes kaikki menee. Pientä puskuria olen pyrkinyt koko ajan pitämään, mutta nyt on aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää oikeasti säästää. Pienistä puroista, vai miten se meni?…
  • Linnanmäki on auki ja F:n saapuu huomenna. Tämähän tarkoittaa sitä, että lauantaina on mentävä avaamaan vuoden 2018 Lintsi-kausi. Hyvää keliäkin luvattu, jes.
  • Parisuhdestatus otti ja palasi takaisin nollapisteeseen. Asiaan ei liity minkäänmoista dramatiikkaa ja toisen ihmisen yksityisyyttä kunnioittaen en ala asiaa täällä sen enempää ruotimaan. Hyvässä hengessä.
  • Kiva päästä mukaan tekemään hyvää tasan kahden viikon päästä järjestettävään Mannerheimin Lastensuojeluliiton Hyväntekeväisyysmuotinäytökseen.
  • Talomme takapiha alkaa näyttämään jo todella keväiseltä. Viime kesänä rakensimme ikkunani alle pienoisen terassin, joka täytyy nyt taas virittää iskuun talven jäljiltä.
  • Kerrankin autohuoltolasku oli positiivinen yllätys. Yleensä sana autohuolto saa jo nousemaan karvat pystyyn ja verkkokalvoille muodostuu kuva siitä siivillä varustetusta setelinippuemojista. Ei tällä kertaa.
  • Blogi on kunnossa ja kirjoittelu tuntuu mukavalta. Uusia juttujakin suunnitteilla…
  • Ystävien kanssa tullut vietettyä aikaa. Tämän olen varmasti jokaiseen yhteenvetooni liittänyt ja liitän myös nyt. Tärkeiden ihmisten arvoa ympärillä ei voi koskaan liikaa korostaa.
  • Keväinen Hesa. Näyttää joka vuosi yhtä hienolta ja iltaiset juoksulenkit merenrannassa saavat ihan uutta puhtia.
  • Kävin jo viime viikolla ottamassa vuoden ensimmäiset porrastreenit Malminkartanossa. En nyt varsinaisesti voi sanoa, että olisi ollut ikävä. Tai no, ehkä vähän…

Semmoista tähän toukokuun alkuun. Nyt siivoushommiin…

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //