Sitten, kun minusta aika jättää…

Pikkuhiljaa hyvä tulee. Näin voisi todeta asunnostani. Olen tässä asustellut kohta jo parisen vuotta. Nopeasti se aika hurisee. Tästä hankinnasta on tämä mies edelleen hyvin kiitollinen. Elämän hienoisesti muututtua oli tavoitteeni hankkia mahdollisimman pian oma asunto. Tavoitteeni oli myös laittaa se nopeasti juuri itseni näköiseksi ja hankkia lähes kaikki huonekalut uusiksi. Keittiönpöydän tein itse, kyllä puutyöluokassa viimeistelin. Sohvan hankin teidän avustuksella, kiitos mahtaville lukijoilleni. Osan tuoleista löysin vanhempieni varastosta ja yhden helmen sain poisnukkuneen isoäitini asunnosta. Lipasto tuli vastaan Sotkan nettisivuilta ja siinäpä niitä jo onkin.

Yöpöytä, sitä olen jo kauan haaveilut. Yöpöytä, jonka virkaa on aiemmin ajanut Iskun vanha porrasjakkara. Nyt minä semmoisen sain. Puhuin joskus aikoinaan äidilleni, kun olimme Vepsäläisessä käymässä, että olisipa tuo hieno. Juuri erikoisen hieno, hieman erikoiseen asuntooni. Olin jo unohtanut koko keskustelun, vaan palasipa se mieleeni viikonloppuna vanhemmilla käydessäni.

Meidän äiti se on kyllä ihana tyyppi. Sinne hän oli tämän kyseisen pöydän pojalleen hankkinut. Hänen lähestyminen asiaan oli hieman suruisanhaikea. “Sitten, kun minusta aika jättää…” Niin, tota, joo. No, mutta nyt minulla on se yöpöytäkin. Ei näköjään passaa äidille hirveän usein sanoa ääneen mitään huonekalukauppareissuillamme. Se on äidin ja pojan yhteinen harrastus ollut tässä viime vuosina.

Tuota alempaa kuvaa katsoessa huomasin, että on muuten taulu vähän vinossa ja nuo seinälläni olevat plafondit ovat kyllä suoraansanottuna aika rumia. Täällä ne olivat valmiina, kun muutin ja niille minun on pitänyt myös tehdä jotain. En vain tiedä millaiset seinävalaisimet toimisivat? Täältä makuu/olo/työhuoneestani löytyy kolme plafondia.

Mistäpä tänne hienot seinävalaisimet? Tiedän, että varmasti netistä selaamalla löytyy, mutta onko teillä hyviä ajatuksia?

-Esko-