Tämä se on aina jännittävä tilanne

Vuosi 2013. Lunta sataa aivan älyttömästi. Liikenne matelee ymmärrettävistä syistä Lahti-Helsinki moottoritiellä. Hikikarpalot alkavat nousta otsalle. Kerkeänkö ajoissa? Olen matkalla virkahaastatteluun. Jätän auton koulun läheisen Alepan parkkipaikalle ja lampsin lumihangessa kohti pääkallopaikkaa. Pyyhkäisen silmälasit kuivaksi paitani helmaan ja astun sisälle haastatteluraadin eteen. Haastattelusta en muista juuri mitään. Rento siellä oli tunnelma ja työpaikan sain, joten siinäpä ehkä ne tärkeimmät.

Olin sopinut samalle päivälle myös toisen haastattelun, jonka muistan oikein hyvin. Ja en kovinkaan hyvällä. Puolessa välissä keskustelua sitä alkoi jo päässään miettimään, että tämä ei ehkäpä tule olemaan se minun tuleva työpaikkani. Yhtään hymyä en muista nähneeni. Ensimmäinen oli omalla naamallani, kun pääsin pois kyseisestä tilanteesta. Työhaastattelu on hetki, jonka fiilis kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Verrattavissa ensivaikutelmaan. Syntyy sekunneissa, mutta on hyvin vaikeasti muutettavissa.

Eipä sitä tuolloin lumisateen keskellä voinut aavistella, että jonain päivänä sitä itse pääsee tekemään työhaastattelua. Nyt voi senkin rastia yli siitä Levottomat ykkösestä tutusta en ole koskaan-pelistä. Itse asiassa olen jotenkin aina salaisesti haaveillut, että olisipa kiva päästä joskus mukaan kyseiseen prosessiin.

Meidän työtiimissämme tapahtui hieman muutoksia ja minä pääsin mukaan haastattelemaan mahdollista uusinta tärkeää lenkkiämme. Olipa muuten kivaa ja opettavaista hommaa. Toivottavasti pääsen useamminkin. Mielestäni suoriuduin kiitettävästi ja onnistuimme rehtorimme kanssa luomaan haastattelutilanteeseen rennon ja “helpon” ilmapiirin.

Nyt on taas yksi virstanpylväs opeuralla saavutettu. On tehty työhaastattelu, on saatu aforismi opekalenteriin. Ehkä vielä joskus ne linnanjuhlat vuoden luokanopettajana, ehkä. Työhaastattelu on muuten yksi niistä tilanteista, jonka varmasti lähes jokainen ihminen elämässään tulee kohtaamaan. Itselleni hyvänä jännityksenpoistajana toimi se järjetön lumimyrsky, joka sai ajatukset siirtymään ihan muualle. Lumimyrsky 2013 nevö foget ja kiitos!

Minkälaisia muistoja työhaastatteluista teillä? Hyviä, huonoja, hyvin huonoja, superhyviä?

-Esko-

Oletko koskaan nähnyt näin upeaa koulua? Katso kuvat!

Aika monessa koulurakennuksessa on tullut elämän aikana pyörähdettyä. Koskaan, en koskaan ole astunut noin upeaan koulurakennukseen, joka meille on valmistunut (puolueettomasti). Aika mukava joululahja sieltä rakennusaitojen siimeksestä avautuu koulumme lapsille ja aikuisille. Tämä viikko vielä touhutaan vanhassa rakennuksessa ja loman jälkeen onkin edessä siirtyminen täysin uusiin tiloihin.

Tänään kävimme uudessa koulussa ensimmäistä kertaa luokkani pikkusankareiden kanssa. Voin sanoa, että oli kohtalaisen innokkaita lapsia. “Tää on ihan VIP-koulu!” “Siis mun lempieläin virtahepo tuolla seinässä.” “Tää on niin tuhat kautta viis!” “Tänne kyllä eksyy aluksi.” “Voiko tohon telkkariin piirtää?” Kysymyksiä on varmasti luvassa aluksi todella paljon niin lapsilla, kuin aikuisillakin.

Todella hyvällä fiiliksellä lähdetään kohti uutta ja vielä jopa hieman tuntematonta. Paljon on uutta itsellänikin edessä. Toivon ja uskon, että kaikki lähtee rullaamaan kivasti. Pilkettä silmäkulmaan ja sinne virtahevon valvovan silmän alle touhuamaan.

Antakoon kuvien puhua puolestaan, wau!!

-Esko-