Oi, että. Olipas eilen illalla mukava istua omalla upouudella miniterassillani. Pimeä kesäilta, kylmä kylläkin. Huppari, takki ja pipo päässä söin iltapalaa ja fiilistelin. Pimenevät kesäillat ovat ihan huippuja ja nyt minulla on oma pieni paikka, jossa voin näitä vietellä. Toki myös aamupalan voi nauttia tuossa ulkosalla. Suuri kiitos ystävättärelleni, joka patisti minut Ikeaan. Auttoi kamppeiden kasaamisessa ja toi vielä terassini tuparilahjaksi basilika-puskan. Ilman häntä tuskin olisi pieni pihakeitaani valmistunut noin puolessatoista tunnissa. Ilman häntä koko projektin budjetti tuskin olisi ollut vain hieman yli sata euroa.
Vähän tuo jäi vielä vaiheeseen. Täytyy käydä ostamassa semmoinen isossa ruukussa oleva “pihakuusi” tai mikäs se nyt onkaan? Hieman tekstiilejä ja iso viltti, johon voi kääriytyä iltojen kylmetessä. Jos ne nyt tästä enää voivat kesällä kauheasti viilentyä.
Olen asunut tässä uudessa asunnossani reilut puolisen vuotta. Pidän tästä kämpästä ihan älyttömän paljon. Tämä on erikoinen. Myös tämän omistaja on erikoinen, joten hyvin olemme tulleet toimeen ensitaipaleellamme. Oma sisäpihan sisäänkäynti. Oma autopaikka ja nyt vielä oma miniterassi. Enpäs olisi silloin asuntoa etsiessä voinut kuvitellakaan, että suhteellisen läheltä Helsingin keskustaa voisin löytää tämmöisen helmen. Tämmöisen helmen, jonka asumiskulut ovat pienemmät kuin useiden saman seudun vuokrayksiöiden. Kävi niinsanotusti hyvä munkki.
On mukava tunne, kun astut ovesta sisään ja tulee fiilis, että olet kotona. Kotona, jossa on hyvä olla. Kotona, jossa on turvallista olla, minulla ja hänellä.
Tänään syömme iltapalan ulkona, jep!
-Esko-
Pitkästä ja pitkästä aikaa sisustushommia. Monella on varmasti tällä hetkellä lomat päällä ja silloinhan on hyvä toteuttaa niitä pieniä kodinmuutostöitä ja sisustella asuntoon jotain pieniä erikoisuuksia. Itselläni sisustuskärpänen on lentänyt sähköiseen kärpäslätkään ja näinollen esittelenkin lipaston, jonka olen hankkinut jo kuukausia sitten. Ja, onneksi hankin. Tuo sopivan ja mielestäni tyylikkään lipaston löytäminen oli yksi vaikeimmista ostoksista tänne minikaksiooni. Kiersin Vepsäläiset, Ikeat ja surffasin nettikaupat moneen kertaan. Aina oli jotain vikaa. Liian leveä. Liian pieni. Liian matala. Liian väritön, hajuton ja mauton.