Minä, iskuporakone ja kaakelit

Tässä on tullut vietettyä olosuhteiden sanelemana ehkä hieman normaalia enemmän aikaa kotona. Selailin viikonloppuna vanhoja kuvia ja marssin tuonne kylppäriini. Sehän näytti pesukonetta, äidin vanhaa jo vähän kauhtunutta mattoa,  likapyykkiPAHVILAATIKKOA ja muutamaa kosmetiikkapurnukkaa lukuunottamatta lähes samalta kuin noissa kuvissa. Kuvissa, jotka on otettu juuri ennen muuttoani. Koti alkaa olemaan jo melkoisen hyvässä iskussa, mutta kyllähän tuonnekin voisi jotain piristysruiskeita kehittää. Jotenkin on tuo huone jäänyt vähän paitsioon.

Tähän on todettava, että on kyllä minikaksion kylppäriksi ollut todella toimiva. Pyykkiteline mahtuu ja muutenkin on jokainen neliö käytetty hyödyksi. Juuri tuo kylppäri ehkä eniten aluksi mietitytti. Ei mietitytä enää, paitsi sen hieman eläväisempi sisustus.

Te olette olleet niin suureksi avuksi näissä hommissa. Haluankin kiittää jokaista, joka on antanut oman panoksensa asuntoni muotoutumiseen. Sohva löytyi teidän vinkeillänne. Valaistukseen annoitte todella hyviä linkkivinkkejä ja sekin on työn alla. Projekti on hieman mittavampi, joten sen toteutus siirtynee ensi vuodelle. Minä, iskuporakone, kylpyhuone ja kaakelit ei ole hirveän hyvä yhdistelmä. Oletettavasti lopputulos olisi sama, kuin siinä televisiomainoksessa, jossa suurella itseluottamuksella varustettu lihaksikas sankari poraa miehekkäästi suoraan vesiputkeen. Kaikki muut olisi täälläkin paitsi ne lihakset.

Eli mitäpä tuonne ehdottelisitte? Ilman poraa jos selviäisi.

-Esko-

Kyllä äiti osaa

Yksi kesän tavoitteistani oli viimein saada asuntoni valmiiksi. Jes, ja siinä lähes (huom. lähes) onnistuin. Eihän se varmasti koskaan ole valmis, mutta pääpiirteittäin kaikki alkaa olla paikallaan. Tässäpä on jo alkanut hautua muutamia uudistusideoitakin päässäni. Nuo olisi ehkäpä ollut järkevämpi toteuttaa ennenkuin tuon tavaroitani sisälle. Asuntoni, kun oli muutaman viikon tyhjillään ennen muuttoani. Valkoinen lattia on hieman haastavahko tehdä huonekalujen ollessa paikoillaan. Jätetäänpäs tämä siis vielä hautumaan. Vai onkohan valkoinen lattia jo menneen talven lumia? En tiedä. Keittiön tiskialtaan ja kaappien välitilan voi toki laatoittaa ja yhden seinän maalata ilman sen suurempia ongelmia. Otetaan tavoitteeksi, ennen joulua.

Ottaessani oman asunnon hankinnan puheeksi äitini kanssa. Sanoi hän jo silloin, että saako hän hankkia minulle matot asuntooni? Tietystihän se sopi. Itse en matoista ymmärrä juuri mitään. Sen tiedän, että niitä halvimpia joudut imuroimaan jatkuvasti ja ne keräävät likaa aivan mielettömästi. Pesulassa pesu maksaa enemmän kuin itse matto. Äidilläni on hyvä maku ja hän on kyllä ajan hermoilla oleva mummeli, joten annoin hänelle täysin vapaat kädet. Nähdessäni hänen valintansa ei tarvinnut muuta kuin kiittää tuhannesti. Persialaiset matot sopivat asuntooni täydellisesti. Kyllä äidit osaavat.

Wikipediasta kurkkasin, että maailman vanhin persialainen matto on noin 2500 vuotta vanha. Löytynyt jäälohkareen sisältä eteläsiperialaisesta haudasta. Nämä minun mattoni tuskin säilyvät ihan yhtä kauaa ja ei välttämättä tarvitsekaan. Kauan ne kuitenkin varmasti kestävät ja ovat todella ajattomia. Sopivat asuntoon kuin asuntoon ja tulevat varmasti seuraamaan minua elämäni taipaleella. Samalla taipaleella mukana kulkevat myös äidiltäni saamani rautatuolit ja isoäitini vanha keittiöntuoli. Huonekaluissa säilyy henki ja se on hieno asia se.

Kiitos äiti!

-Esko-

// Matot saatu äidiltä. //