Harmaa sunnuntai ja paluu harmaaseen jouluaattoaamuun 2019. Kurvaan takaisin kotiinpäin Pälkäneläisen huoltoaseman pihasta. Matkaseuranani pelkääjän paikalla on pieni paketti, joka oli sinetöity kultaisella teipillä. Teipissä lukee hienosti kirjailtuna Special Delivery. Sisällä tarkoin valitut bulldoggi-joulusukat. Avasimme sen yhdessä huoltamon parkkipaikalla ja siinä hetkessä joutui pitkästä aikaa hieman nieleskelemään. Tämä etäisyys ja etä-isyys tuo edelleen mukanaan tuntoja, joihin ei vaan osaa valmistautua.
Vaikka sitä kuinka yrittää omalle päälleen jankuttaa ja jankuttaa, että kaikki on oikein hyvin. Yrittää taistella kaikkia niitä negatiivisia tuntoja vastaan ja yrittää jo valmistaa itseään tilanteisiin, jotka eivät välttämättä ole niitä kaikista mukavampia. Silti sitä edelleen ajoittain ajautuu sinne hieman mustempiin mietelmiin. Päässäni pyörii matkalla mitä erikoisempia asioita ja jäätävä tihku etuikkunassa ei ainakaan auta asiaa.
Takana todella mukava joululoman alku ja taas sitä ajellaan yksin aattoaamuna harmaalla moottoritiellä. Enkä minä haluaisi olla mikään katkera, vanha m&%€u joka vuosi toisensa jälkeen miettii olevansa tässä maailmassa se ainoa yksinäinen kuski. Kuski, josta tuntuu, että koko maailma nauraa hänelle kilpaa ja heristelee sormeaan epäonnistujalle. Oikeasti näin ei varmasti kukaan ajattele, ei varmasti.
Pysähdyn Hollolan upealle Matkakeitaalle. Nappaan kahvin mukaani ja sitten alkaakin jo hieman hymyilyttämään. Kun nielee riittävästi p#€%a ajatuksia, niin alkavat nekin jo maistumaan neutraaleilta. Auton kaiuttimista alkaa kuulumaan Lauri Tähkän kappale, Tulkoon mitä vaan. Tuokoon vuosi 2020 mukanaan ihan mitä vaan. Toivottavasti paljon lempeä, lämpöä ja kykyä kohdata vielä entistä paremmin vaikeita tuntemuksia.
Sunnuntaita!!
-Esko-
