Tag: perjantai

Posted on

Perjantain vanhat: Helle saa haaveilemaan

Olipa osuva nosto noin vuoden takaa. Aika samoilla meiningeillä on silloin menty. Hellettä ja haaveilua. Enää ei tosin tarvitse kovin kauaa haaveilla, koska jo illalla suuntaan elämäni ensimmäistä kertaa täällä Hyvinkäällä järjestettävään Rockfestiin!

//// Huh hellettä! On muuten todella kliseinen avaus. Nyt saa ollakin. Suomea hellitään tällä hetkellä aivan mielettömällä säällä ja eipähän muuten haittaa. Kuuntelin töihin ajaessani radioita. Siellä toimittaja lueskeli kuulijapalautteita ja johan siellä joku jo valitteli, että saisivat nämä helteet jo loppua. Ei, eivät saisi. Antaa tulla vaan. Nämä todella vähiinkäyvät työpäivätkin menevät pelkästään hymy huulilla. Vaikka toki on haikeuttakin ilmassa. Tällä hetkellä opettamani kutosluokkalaiset suuntaavat kohta yläkoulun kiemuroihin. Luokkani on aivan huippu ja nämä kaksi vuotta, jotka olen saanut heidän kanssaan viettää ovat olleet todella opettavaisia, niin opettajalle ja toivottavasti ennenkaikkea oppilailleni. Kevätjuhlassa opettajien laulaman jäähyväislaulun aikana joutunee kaivamaan nenäliinaa puvuntakin taskusta.

Nyt ei ole puvuntakkia tarvinnut eikä tarvitse varmasti myöskään jälleen kerran kesällä koittavilla kesäfestivaaleilla. Selailin eilen koneeltani vanhoja festarikuvia ja kyllähän sitä taas niin odottaa näitä kesän oman aikani kohokohtaviikonloppuja. Ruisrock ja Ilosaarirock, jes! Ruisrock on viime vuosina saavuttanut aivan järjettömän suosion ja tänä vuonna liput taidettiin myydä loppuun jo maaliskuussa, aikamoista. Onneksi kerkesimme ystävieni kanssa ostaa liput jo hyvissä ajoin. Majoituksenkin saimme hieman takaportin kautta hoidettua, eli on niinsanotusti kattaus valmiina. Ilosaarirockiin varaamme aina hotellihuoneet jo edellisenä kesänä. Hotelli Aada, taas tullaan. Olisiko kymmenes vuosi?

Aina, kun kirjoitan kesäisistä festivaaleista verkkokalvoilleni muodostuu kuva siitä sosiaalisessa mediassa levinneestä yleisöosaston kirjoituksesta otsikolla: Vanhukset pois festareilta. Mitä tekevät 30-vuotiaat ja vanhemmat nuorten rock-festivaaleilla?… Itse ainakin nautin ystävieni seurasta. Siitä festivaalien tunnelmasta. Ympärillä pääosin vain hyväntuulisia ihmisiä, upeita kohtaamisia ja taustalla lavoilta raikaa taukoamatta hyvä musiikki. Nykypäivänä festarit ovat kokonaisvaltaisia elämyksiä. Löytyy vaikka sun mitä ja ruokatarjontaa on enemmän kuin riittävästi. Silti syön aina ainakin kerran sen kaikille tutun klassikon. Kebab-lautanen kaikilla mausteilla, tietysti!

Helle sai haaveilemaan jo rokkifestivaaleista. Onhan noihin vielä aikaa, mutta hyvä on fiilistely aloittaa ajoissa.

Olettekos suuntamassa kesällä festaritunnelmiin?

-Esko-

Kuva: Jere Lehtonen ////

Posted on

Perjantain vanhat: Leikitäänkö Kyröä?

Sitä nämä nimihommat tupsahtivat mieleeni, kun Mörköä etunimiehdokkaaksi oltiin mediassa pohdiskelemassa. Mörkö Kyrö, kaunista.

//// Kyllä se on elämä hieno asia, ja opehuoneen sohva. Aina voi oppia uutta ja oivaltaa asioita ihan uudelta kantilta. Tänään tämmöinen välähdys syntyi opehuoneen vihreillä sohvilla. En ole koskaan aiemmin miettinyt sukunimeni perimmäistä tarkoitusta. Sukunimeni, joka ei suoraansanottuna ole mielestäni kovinkaan kaunis, Kyrö. Teinipoikana joku kaveri keksi, että muutamaa kirjainta muuttamalla se taipuukin suomen kielen rumimmaksi sanaksi. Jep, jep, juuri siihen, joka saattaa ilmestyä otsaan liikenneruuhkassa tai kassajonossa, edellä olevan maksaessa kolikoilla ja pahimmassa tapauksessa persimonitkin on unohtunut punnita. Kyrö ottassa.

Kyröjä on lähihistoriassa ollut lehtien palstoilla hyvinkin kirjavilla suorituksillaan. Kari-Pekka veti niinsanotusti omaa hiihtoa Lahdessa vuonna 2001. (ei sukua) Heidi nappasi Seinäjoen Tangomarkkinoiden kakkossijan vuonna 1993 ja lauloi nuoresta iästään huolimatta itsensä suomalaisten sydämiin. (ei sukua) Lähiaikoina ehkäpä suurin Kyröjen esilletuoja, hieman eri valossa on ollut Isokyröläinen yritys. Heidän brändinsä on nostanut sukunimeni suureen kukoistukseen. Vieraillessani kesällä heidän pääkallopaikallaan Isossakyrössä tunsin suurta ylpeyttä, että sukunimeni komeilee toimitilan seinässä, kaksi metriä korkeilla kirjaimilla.

Niin, tänään tuli niillä vihreillä sohvilla puhetta siitä, että mitäs tuo Kyrö oikein mahtaa tarkoittaa? En ollut koskaan sitä selvittänyt ja Googlehan tiesi kertoa, että sanan vanha merkitys tarkoittaa kätköä tai piiloa, ainakin Ylitorniossa. Elämän suuri pieni oivallus siis tälle päivälle. Esko Sakari Kätkö. NakkiKyrö. Esko Sakari Piilo. Leikitäänkö Kyröä? GeoKyröily. Kyrö on muuten leikki, joka säilyttää suosionsa takuuvarmasti vuodesta toiseen. On myös yksi tyttäreni ehdottomia suosikkileikkejä. Pikkupoikana menin niin hyvään kyröön, ettei veljeni ja serkkuni löytäneet minua kahteen tuntiin. Siellä kökötin mummolan yläkaapissa sikiöasennossa toista tuntia. Ilman huutelua ja potkimista olisivat muut Kyröt minut sinne kyröön jättäneetkin. Kyllä minä niin mieleni pahoitin siellä komerossa istuessa. (sukua ja toinen ”etsijöistä”)

Nimi, se on jotenkin niin itsestäänselvä asia, ettei sitä oikein ikinä sen enempää pohdiskele. Onneksi tuli puheeksi, niin osaapa sitten seuraavalla kerralla kertoa mitä se Kyrö oikein mahtanee tarkoittaa. Sukunimeni on myös ulkomailla aika hankala kirjoitettava ja aikanaan hotellikortissa lukikin Esco Kirde. Esko ceellä, olisiko siinä uusi hittinimi? Miksi muuten aina Fafasissa (hyvin kansainvälinen ravintola, jossa kassalta huudetaan nimi annoksen ollessa valmis) heidän kysyessä nimeäni muutun silmänräpäyksessä oman elämäni kosmopoliitiksi ja väännän nimeni jotenkin näin: Escou. Se on Esko, Esko Kyrö.

Mene kyröön, minä lasken!

Oletteko tutustuneet oman sukunimenne alkuperään?

-Esko-

// Lähde: Google -> vastaukset.fi // ////