Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

putous

, , , ,

Herra opettaja vs. Ansa Kynttilä

10.3.2018

Tänään se ratkeaa. Putouksen sketsihahmokilpailun voittaja. Oikeastaan ensimmäistä kertaa olen Putouksen historiassa seurannut kyseistä sarjaa edes jollain tasolla aktiivisesti. Toki Samppa Linna, Harjakainen ja muutamat muut ovat tulleet tutuksi. Samppa Linna on muuten tähän asti ollut ehdoton suosikkini. Tuo turkulainen herrasmies oli kova ukkeli. Tänä vuonna finaalissa on kaksi hyvin erityyppistä hahmoa. Pinkkiin tutuun pukeutunut Tanhupallo ja helmiavainnauhalla varustettu opettaja Ansa Kynttilä.

Nämä kaksi ovat kyllä paikkansa finaalissa ansainneet. Rimpuileva mamma Kikka Vaara ei jaksanut maissinaksuillaan finaaliin. Duunarin askel ei kantanut Bjarnea riittävän pitkälle. Mallu Jasmiinasta jäi mieleen sama asia, kuin kaksivuotiaalle kummitytölleni, sillä on makkara päässä. Anime-maailmasta en ole ihan kärryillä, edelleenkään. Tuija Erosella oli hetkensä. Baseball-häkissä hän symbolisesti tuhosi erotavaroita. Mariskoolit saivat kyytiä ja ei sitä Hästensin sänkyä saa millään jaettua tasan.

Tanhupallo, joka jo ensimmäisessä jaksossa ilmoitti miksi seisoo lavalla nalletossuissaan. Kukaan ei häntä huomaa, koska aikuiset kotona vain katselevat älylaitteitaan. Nyt hänet on huomannut miljoonat ihmiset. Hänen perheessään tapahtuu, johon hän toteaa usein lapsenomaisesti Wau! Kiti Kokkonen lähestyy arkoja asioita lapsen suun kautta, onnistuneesti. Vahva mielikuvitus kantaa. Sen avulla voit viiden minuutin sketsin aikana matkustaa Pariisin kautta New Yorkiin. Ja taitaa karvamato olla tällä hetkellä aika korkealla kuumimmat lelut- äänestyksessä. Ei niiden aina tarvitse välkkyä, loistaa ja puhua kuudella kielellä.

Ansa Kynttilä ei aluksi minua sytyttänyt. Ajattelin, että nyt on haettu kaikkien opekliseiden kautta mukamas hauska Birkenstockin klassikoilla asteleva pedagoogikko. Tämä opettaja olikin sitten todella erikoinen. Tai no erikoinen. Ansaa esittävä Ernest Lawson on itsekin toiminut alakoulun luokanopettajana ja se ainakin itselläni lisää mielenkiintoa hahmoa kohtaan. APAPPAPPAA on hyvä hokema, koska huomaan itsekin tuota käyttäväni. Siis ilman Putoustakin. Onneksi en ole juuri muita yhtäläisyyksiä opetuksessani hänen kanssaan löytänyt. Kenenkään linnunpöntöllä en ole saunaa lämmittänyt.

Viime lauantain jaksossa käytiin läpi Ansan vaiheet tähän pisteeseen. Innokkaalla pikkutytöllä oli hieman kyseenalainen opettaja. Silti tämä innokas pikkutyttö halusi opettajaksi ja toteutti haaveensa. Ensimmäisinä työpäivinä ei sitten mennytkään ihan nappiin. Päälle lensi paperia, lentopalloja ja norjalainen kirjolohi. Ei auttanut edes villasukasta askarreltu draamapedagogiaolento, jolla hän oli suunnittelut opettavansa matematiikkaa. Sitten tapahtui jotain ja syntyi Ansa. Tuon uudelleensyntymisen jälkeen sitä pohti, että itsekin tekee tärkeää työtä. Sen usein unohtaa siellä luokassa, että alakoulun opettajaa saatetaan muistella vielä kiikkustuolissa.

Saapa nähdä muodostaako Ansa Kynttilä positiivisen vai negatiivisen piikin opettajankoulutusyksiköiden hakutilastoihin? Ainakin opettajien pikkujouluissa Ansa olisi varmasti haluttu esiintyjä.

Kuka oli teidän suosikkinne? Vai jäikö katsomatta koko Putous?

-Esko-

Comments (7)
, , , ,

Esko olisi hyvä sketsihahmo!

28.1.2018

Postasin aamulla Instagramiin kuvan, jossa oli se #oikeaminä. Ilman filttereitä ja täydellistä valaistusta. Sosiaalisessa mediassa pyörii haaste, jossa ihmisiä kannustetaan postaamaan kuva juuri siitä hetkestä, kun haaste sinulle saapuu. En ole ihan varma kuka haasteen takana on, (Olisiko Kalenterikarju?) mutta hyvä on meininki. Eilen, tietämättä vielä koko haasteesta kirjoitin siitä kuinka bloggaajan tulppaanit eivät ole aina ihan tuoreita. Itse pyrin olemaan kirjoittaessani aito sekä avoin. Koen, että yksi vahvuuteni itseironia on todella tärkeä osa tämäntyylistä kirjoittelua ja nykyisen sosiaalisen median maailmaa. Luotan itseeni ja omaan tekemiseeni, mutta hurtti huumori seuraa koko ajan sivussa vahvana voimavarana.

Kyllähän minäkin filttereitä kuvissani käytän. Clarendonilla on hyvä poistaa naamalta vähän huonosti nukutut yöunet ja Valencia pyyhkäisee mennessään mahdolliset mollipäivät. No, mutta mennäänpäs sinne itseironiaosastolle. Katselin tuossa eilen illalla Putousta ja mieleeni pyrki ajatus, että miksei kukaan ole vielä valinnut bloggaajaa sketsihahmoksi? Päätyöni edustaja siellä onkin, vaikka mielestäni tämä Kynttilä olisi voinut jäädä sytyttämättä. Ja siis kyllähän sitä ajottain tuntuu, että Esko Sakari menisi ihan Putouksen sketsihahmosta.

Esko, joidenkin mittareiden mukaan keski-ikäinen miesbloggaaja, jolla on oma mielikuvitusnaisystävä: Lumikki. Haikailee Justin Bieber paidassaan takaisin sinne nuoruusvuosiinsa ja jalassa on niin kireät pillifarkut, että pitkiin alushousuihin on joku sekoittanut. Kaukomatkoista haaveilee, mutta Sergelin toria pidemmälle ei ole vielä päässyt. Blogin perusti eron jälkimainingeissa seuranhakutarkoituksessa. Napakymppiin oli hakemassa ja sinkkuelämäänsä parisen vuotta surkutteli. Pimeissä Malminkartanon portaissa se puolison kaipuu sitten tosissaan iski, vettäkin satoi. Kaatamalla. Yhtäkkiä ja yllättäen hänen elämäänsä saapui Liisa. Kuningaskeiju Esko Mörkö ja Peukalo-Liisa. Vanhan koulukunnan nimillä varustettu pariskunta. Vähän liian nopeasti esitteli. Pari vuotta olisi pitänyt piilotella, vähintään.

Mikäköhän olisi hyvä hokema? Kivaa päivää!! Ei, ei. Olisiko: Kiitos viestistäsi parempi? Ei, ei kyllä täällä näppäimistön takana istuskelee ihan oikea ihminen Esko. Esko, joka elää ihan oikeaa elämää. Itseironialla varustettua elämää.

Kivaa viikkoa!

-Esko-

Comments (9)