Miksi kouluruokakuvia? No, jotta täällä smoothie bowlien ja acai-puurojen seassa osaisimme myös tätä suomalaista hienoa ja maistuvaa oikeutta arvostaa. (Gifinä paistinpannu)
Lähes viikottain tuonne Instani stooreihin laittelen kuvia maittavista kouluruoka-annoksista. Tänään sitten laitoin sinne höysteeksi nuo ensimmäisen kappaleeni virkkeet. Ja sittenhän alkoikin melkoinen viestitulva. Ei ole aikoihin mikään video noin suurta mielenkiintoa herättänyt. Oikein mieltä lämmitti lueskella niitä viestejä. Sata prosenttia niistä oli positiivisia ja kouluruokaa arvostavia.
Itsehän pidän kouluruoasta todella paljon. Kaikkia maamme lapsia en varmasti saa syömään täydellisiä lautasmallin mukaisia annoksia, en todellakaan. Yritän kuitenkin esimerkilläni (suurehkolla annoskoolla ja oikealla asenteella) näyttää pienille ihmisille hyvää esimerkkiä. Saada heidät kunnioittamaan päivittäistä lämmintä ateriaa. Hieman vanhemmille tuolla somen maailmassa palautella mieliin omia kouluruokamuistojaan. Jos saisi aikuiset puhumaan kouluruoasta arvostavasti, niin ehkäpä se sieltä sitten pikkuhiljaa vaikuttaisi myös lasten asennoitumiseen. Olisiko niiden Kinder-, tai kumiperunahommien aika jo ohi?
Koulussa työskentelevät keittäjät tekevät hienoa työtä loihtiessaan ymmärtääkseni melkoisen pienillä budjeteilla päivittäin monipuolisia annoksia koululaisten lautasille. Usein pyrin heitä kiittämään ja keittiöön peukkua näyttämään. Veinpäs tänä jouluna myös pienoisen lahjan koulumme keittäjälle. Siivojalle tiputin samalla yhden pienen muistamisen. Koulumme eläköityneen keittäjän kanssa olin niinsanotusti todella hyvää pataa. Joskus hän tarjoili minulle tekemiään pannukakkuja työpäivän jälkeen, joita sitten yhdessä mutustelimme ja höpöttelimme. Tekipä hän myös muuttoporukalleni maistuvan kinkkupiirakan, kun aisti ettei Eskolla ollut siinä hetkessä menossa ihan elämänsä parhaat kuukaudet. Hyviä muistoja.
Olemme joskus hyvän ystäväni Ollin kanssa miettineet, että alkaisimme kerran viikossa valmistamaan valitsemaamme kouluruokaa. Yrittäisimme tehdä annokset suunnilleen samalla budjetilla, jonka koulun keittäjät annoksiin käyttävät. Tämänpäiväinen myönteinen vastaanotto sai sitten toteamaan, että nyt tämä kokkailusarja saa alkaa. Ensi viikolla onkin sitten ensimmäisen kokki-illan vuoro ja ruokana itseoikeutetusti, uunimakkara. Uskoisin, että tämmöistä ei ole ainakaan Suomessa kukaan koskaan tehnyt. Uunimakkara- sekä kermaviilikastikevaikuttajat.
Ehdotappas siis kommentteihin, että mitä kouluruokia lähtisimme jäljittelemään?
Kaikkea olisi hyvä ainakin maistaa.
-Esko-
11 Comments
Jes! Täähän on kiva! Muistan jotakin kouluruokapostausta sulta joskus toivoneeni (aihe jostain syystä mua kauheesti kiinnostaa, kun hyvän ruoan ystävä olen ja muistoissa on, että koulussa oli joitain tosi herkullisiakin ikuisesti muistoihin jääneitä ruokia), mutta en kyllä tullut ajatelleeksi, että ite peräti tekisitte ruoat 😁
Meillä tehtiin viime viikolla kotona kanaviilokkia! Todella perinteinen kouluruoka, jota en kyllä sitten lukioaikojen (melkeen 20v sitten) ole syönyt. Ja hyvää se oli 😋 Joten ehdotan listallenne kanaviilokkia.
Joo, näin Muffin muistelisinkin. 🙏🏻
Kyllä tästä vielä kunnon konsepti kehitellään. Insta-liveä, ehkä vieraita virtuaalisesti ja kaikenmoista. 👌
Kivoja pakkaspäiviä! ❄️
Ehdottomat kouluajan suosikit oli pinaattiletut (puolukkahilloa ja italiansalaattia kylkeen) sekä rapeat kalapalat muusilla ja kermaviilikastikkeella 👍😍
Todellisia 💎💎 molemmat.
Kivoja pakkaspäiviä! ❄️❄️
Olen syönyt kouluruokani 80-luvun nousukaudella. Silloin ruuissa ei todellakaan ollut mitään vikaa, mutta sosiaalinen paine ja laitosruuan vieraus kotona kasvaneelle pennulle olivat paikoin vain liikaa.
Nykyisessä kouluruuassa surullisimpana pidän suuria keittiöitä ja ruokakuljetuksia. Vielä silloin, kun kouluissa ja päiväkodeissa keittäjät todella laittoivat ruokaa (eivätkä vain nostaneet sitä esille), ruoka tuoksui käytävillä ja oli tekijälleenkin ylpeyden aihe. Nyt tuntuu, että se on kovin kasvotonta ja hyvin pitkälle puolivalmiista lämmitettyjä.
Pinaattiletut ovat sellainen kouluruuan ihme, joka on vähän joka paikkakunnalla tarjoiltu erilaisilla lisäkkeillä. Meillä niiden kylkeen sai ihanaa tonnikalasalaattia, nykyään kai tarjoavat perunamuussia. Olen kuullut myös nakeista ja kastikkeista pinaattilettujen seurana. Joten näistä voisi aloitella https://valurautapadasta.blogspot.com/search?q=Pinaattilettu&m=1
Heippahei!
Minäkin taisin omat kouluruokani ainakin osittain nousukaudella napostella. Toki myöhemminkin. Nykyään tulee ihan jokaisena päivänä tutuksi. Hyvin maistuu edelleen.
Pinaattiletut ehdottomasti listalla. Vaan milläköhän lisukkeella, pohditaan…🎯
Kirpeää pakkasviikkoa! ❄️
Iso peukku kouluruuan esiim nostamiselle!👍 Silakkapihvit varmaan onnistuvat Eskon keittiössä?
Omat kouluruokamuistoni ovat -90-luvulta. Muistan varsinkin ne “silakkapihvit” eli lähinnä kalan ruotoja kuorrutteen alla.🙄 Toki ruoka oli pääosin hyvää, vertasin varmasti vaan liikaa äitini tekemiin ruokiin (joita ei voittanut mikään).
Meidän seitsemänvuotias rakastaa kouluruokaa. Kaikki maistuu. Tästä olen vanhempana ylpeä. Parasta on kuulemma salaatit ja salaatinkastike.😆
https://valurautapadasta.blogspot.com/search?q=Silakka&m=1
https://valurautapadasta.blogspot.com/2020/03/uunisilakat.html?m=1
Siitä rohkeasti tarttumaan silakkahaasteeseen!
Tulee muuten hyviä 😋
Kiitos vinkistä. 😊
#silakkahaaste
Moikka Esko,
Heitän kommenttia pitkästä aikaa ☺️ oman ala-asteeni kävin pikku kyläkoululla, jossa oli hymyilevä aina iloinen keittäjä, joka teki juurikin ilolla ja ylpeydellä herkullista ruokaa. Koulussa maistoin ekaa kertaa elämässäni mm.risottoa, lasagnea ja spagettia jauhelihakastikkeen kera. Pyysimme luokan tyttöjen kanssa häneltä ainakin risoton reseptin, joka vieläkin minulta löytyy 😋 oli kulinaristinen järkytys siirtyä yläasteelle ja ison keittiön ruokiin. Lasagnekin oli kuin vessapaperia jauhelihalla verrattuna kyläkoulun keittäjän herkkulasagneen. Kiuruvedellä olen joskus ollut opesijaisena, ja siellä tarjoillaan vanhuksille ja kouluissa ja päiväkodeissa lähiruokaa. Oli muuten herkkua, mm. muikkukeittoa ja jauhemaksapihvejä oikean pottumuusin kera, ja oivariinia leivän päälle eikä mitään margariininp**kaa.
Yökkiä kouluaikana oli mielestäni tilliliha, joka oli isoja kumisia naudankuutioita tillillä maustetussa vaaleassa soosissa, kanaviillokki, maitoperunat ja jauheliha-perunasoselaatikko. KAIKKI muu oli vähintäänkin hyvää, iso osa herkullista! Tulipa pitkä sepustus mutta tää selkeästi herättää intohimoja ☺️ ilmainen kouluruoka on huippujuttu, kiva kun teet tän proggiksen 👍
Moikka Soile,
kiva, kun kommentoit ja kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. Kyllähän tuo kouluruoka on asia, joka herättää ihmisissä aina muisteloita ja fiiliksiä. Ymmärrettävästi, koska lähes kaikilla on siitä omakohtaista tartuntapintaa.
Kiitos, kiva prokkis näinä hienoisen tuulisina aikoina. Täytyykin tilliliha laittaa seuraavaksi kokeiluun.
Kivaa sunnuntaita! ❄️