Kaupallinen yhteistyö Hyvä merkki -kampanja ja Pro Luomu
Ruoan valmistaminen vanhempien kanssa on tärkeää perheen yhteistä aikaa. Voi vaihtaa kuulumisia ja samalla siinä sivussa valmistuu herkullinen ateria, jonka voi sitten ylpeänä yhdessä nauttia. Oli mukava toimia äitini apukokkina, kun valmistimme yhdessä edesmenneen isoäitini vakioruoan: Mummun färssin. En pienenä poikana ymmärtänyt yhtään miksi esimerkiksi kaikilla ystävilläni täysin samanlaista ruokaa kutsuttiin lihamurekkeeksi. Tähänkin sain vastauksen kymmenien vuosien jälkeen tuossa kokkailun ohessa. Mummun ruotsalaisten sukulaisten mukana tämä färssi oli Kyröjen ruokapöytiin kulkeutunut.
Tällä kertaa Kyröjen ruokapöytään kulkeutui hyvinkin luomupainotteinen ateria. Tämän luomumerkki-kampanjan yhteydessä kiinnitin normaalia tarkemmin huomiota kauppojen luomutuotteiden valikoimaan. Yleensä käyn kaupassa tuossa kotini viereisessä marketissa, jossa kuljen lähes samoja jalanjälkiä ja napsin ostoskoriini niitä täysin samoja tuotteita. Luomuakin sinne aina ajoittain mukaan tulee. Tällä kertaa ostoskori täyttyi vain ja ainoastaan luomutuotteista. Niiden valikoima on kyllä nykyään hyvinkin kattava.
Kyllähän tuohon vihreään merkkiin kiinnittää huomiota ostovalintoja tehtäessä ja aikaisempaa useammin niitä sinne tulisi laittaa. Esimerkiksi jauheliha on kohdallani semmoinen tuote, josta valitsen kyllä lähes aina sen vihreän pakkauksen. Tuo väri ja luomumerkki piirtää päähäni mielikuvan vastuullisesti valmistetusta tuotteesta. Tuotteesta, jossa tuotantoeläinten oloihin on kiinnitetty erityistä huomiota. Lukiessani tietoa luomumerkin sivuilta, ei tuo mielikuva ollut ollenkaan väärä. Näin siellä todettiin. ”Luomu on Suomessa ainoa viranomaisen valvoma tuotantotapa, jossa eläinten hyvinvoinnille asetetaan tavanomaista korkeammat vaatimukset.” Hyvinkin tärkeä asia.
Siinä ruokaa laittaessamme juttelimme äitini kanssa myös hänen lapsuusmuistoistaan ja hetkistä, kun hän teki ruokaa oman äitinsä kanssa. ”Ei myö mistään luomusta tiedetty. Mualta ja torilta haettiin perunoita ja porkkanoita.” Äitini on kotoisin Joensuusta ja on sympaattista, että kymmenien vuosien Etelä-Suomessa asuminenkaan ei ole hänen puheestaan murretta pois hälventänyt. Sympaattista oli myös se, kun äiti otti minua kädestä kiinni ja opasti kuinka niistä ostamistani luomuperunoista muussataan juuri sopivan kuohkeaa muussia. Se oli jotenkin liikuttava hetki. Nelikymppinen lapsi apukokkina, jota kuitenkin tarvitsee vielä vähän kädestä pitäen avustaa.
Itsekin isänä sitä toivoisi, että tämmöisiä yhteisiä kokkaushetkiä olisi luvassa vielä tulevillekin sukupolville ja ties kuinka kauas tuonne tulevaisuuden tuuliin. Luomutuotannossa kiinnitetään huomiota luonnonvarojen kestävään käyttöön. Tämänkin asian takia täytyy siis hieman muuttaa niitä kaavoihin kangistuneita askelmerkkejäni lähikaupassani ja laittaa sinne ostoskoriin entistäkin enemmän niitä vihreällä luomumerkillä varustettuja tuotteita.
Färssi oli todella maukasta. Äidiltäni olen muuten oppinut omankin kokkausfilosofiani: Kermalla ja voilla pelastaa pikkuvirheet.
-Esko-
Tämä materiaali on tuotettu Euroopan unionin tuella. Artikkelissa esitetään tekstin kirjoittajan näkemyksiä ja ainoastaan hän on vastuussa sen sisällöstä. Euroopan komissio ja kuluttaja-, terveys-, maatalous- ja elintarvikeasioiden toimeenpanovirasto (Chafea) ei vastaa mistään tekstin sisältämien tietojen käytöstä.
