Tinder Gold ja kunnon sekoilut

”No, enhän minä nyt mitään maksullisia palveluja ota. En todellakaan. Ei minua kiinnosta Tinderin virtuaalilentokoneen ykkösluokassa minnekään muille maille itseäni lennättää. Saatika sitten saada mahdollisuus ilmaisien Superlikejen lähettelyyn. Eihän niitä muutenkaan kukaan lähetä kuin vahingonlaukauksina. Iänkin voisi piilottaa. Ylpeä nelikymppinen haluan olla nyt ja aina. No, se on kyllä mahdotonta. Siellä kyllä näkisi, että ketkä ovat minun erikoisen profiilini mahtaneet oikealle pyyhkäistä. Hmm, ihminenhän on lähtökohtaisesti utelias olento. Parin kaverin kannustuksella solmin sitten kuukauden yksisuuntaisen sopimuksen ja nyt minä sitten ansaitsen kultaa. Tinderin kultaa. Toivottavasti ei jatku automaattisesti tämä sopimus.”

Näin kirjoittelin syyskuussa vuonna 2019. Ja tässähän nyt on aikaa kulunut jo sen verran, että voinpas kertoa kuinka minusta olikin tulossa liekkisovelluksen hieman pitkäaikaisempi niinsanottu kannatusjäsen. Tämä se oli kyllä kunnon sekoilua ja säätämistä, kun yritin katkaista maksamaani tasoitettua polkua kultaiselle keskitielle. Ajoittain nauratti, ajoittain puski hikikarpaloita otsalle, kun naputtelin sähköposteja jonnekin Tinderin työntekijälle. Täsmennän, näitä keskusteluja ei käyty kyseisen sovelluksen chat-palstalla.

Eli: Latasin tuon kultaisen palvelun silloin syyskuussa vanhalla rakkaalla Huawein Android-puhelimellani. Tämä rakkaus sitten eräänä kauniina päivänä lipsahtikin taskusta suoraan asfaltille. Osumakohta oli täydellinen ja panssarilaseista huolimatta tunti, tunnilta näyttöni valtasi sininen, massamainen pikselipainajainen. Ei ollut enää mitään tehtävissä ja Powerin reippaan myyjän avustuksella oli aika siirtyä omenapuhelinten arvokkaaseen maailmaan.

Tämä liekkisovelluksen kultainen versiohan siellä taustalla olikin jatkunut jo pidempään, kuin tämän suunnittelemani kuukauden sopimusjakson. Ei, ei se sen takia jatkunut, että olisin koejaksolla suoriutunut niin onnistuneesti, jotta olisin seuran vakuuttanut hyvällä tekemiselläni. Se jatkui, koska en vaan löytänyt mistään paikkaa, josta sen katkaista. Ei löytynyt Androidin Google Play-kaupasta, ei löytynyt Appstoresta. Itse olin silloin maksun hetkellä jotain sählännyt. Ehkä jännitti niin paljon, että etusormi oli jonkun väärän raksin jonnekin napauttanut. Ja siitä vanhasta sinisestä pikselimössöpuhelimesta en enää päässyt sopimustani peruuttamaan. Oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen…

…alkoi sähköpostivaihto Tinderille. Siinä vaiheessa kyllä meni hommat jo huumorilla. Minä laittelenkin yhtäkkiä viestejä seuranhakusovelluksen sijaan seuranhakusovelluksen työntekijälle Ameriikan Yhdysvaltoihin. En aloittanut keskustelua kolmen kirjaimen ytimekkäällä yhdistelmällä WAU! Nauroin ääneen, kun äsken kaivoin tuon ensimmäisen sinne lähettämäni viestin. Sanotaanko näin, että ei tuosta oletettujen kielioppivirheiden sijaan myöskään dramatiikkaa (ja huutomerkkejä) puutu. 

Hello!

Im in biiiig trouble. I took Tinder Gold from my old phone. It was Android. It broke in a thousand pieces and now i got Iphone. 

I paid it from my Credit card and i cant stop it from my new phone. It is impossible!!!

I would like to stop my Tinder Gold!!!!

Please help me!

Lopetusvirkekin antaa ymmärtää, että nyt on länsihelsinkiläinen luokanopettaja todellisessa hädässä. Veikkailisin, että on liekkisovelluksen toimistollakin viestini saanut henkilö vetäissyt nauraessaan lattensa väärään kurkkuun. Ja annanpa tässä viesteihini reagoineelle henkilölle arvosanan kymmenen plus. Asia hoitui todella nopeasti ja hienosti. Ovenkahvapedagogin sopimus katkaistiin ja hänet siirrettiin takaisin miljoonien rivikäyttäjien joukkoon.

Semmoinen seikkailu. Huhheijjaa.

-Esko-

// Kuvassa oleva kuva: Amanda Aho //

Rakkauden ja seksin riemukas iloittelu vai seesteinen sinkkukesä?

Perjantaina istuin pitkästä, pitkästä aikaa terassilla. Silmien eteen aukesi Katajanokan upea aurinkoinen merimaisema ja pöydälle siihen käsidesin viereen piirsi varjon korkea lasillinen poreilevaa kylmää juomaa. Pöydässä hyviä ystäviä ja ympäristön täytti iloinen sekä ajoittain äänekäskin puheensorina. En ollutkaan puoleen vuoteen ollut niinsanotussa juhlamoodissa. Oli todella mukavaa ja samalla myös hienoisen outoa.

Se lähihistoriasta tuttu taksiralli ja jatkojen huutelu alkaakin nykyään jo noin kello 22.45 sen totutun 4.45 sijaan. Tämä uusi aika sopi ainakin toistaiseksi kyllä ihan hyvin ainakin minun vartalolleni. Aamulla nousi reippaana ja hampaiden pesun jälkeen uusi päivä alkoi oikein aurinkoisesti.

Menneellä viikolla käväisin tuossa läheisessä Prismassa ostamassa peruselintarvikkeita ja silmäni iskeytyivät kassojen edessä olleisiin lööppeihin. Rakkauden ja seksin kesää siellä suurin kirjaimin ennusteltiin. Lehteä en ostanut. Siinä kassajonossa seistessäni aloin päässäni mietiskelemään kyseistä asiaa. Kyllähän tuossa lööpissä saattaa jotain perää ollakin. Poikkeustilan vuoksi ovat ihmiset hyvin tiiviisti olleet kotona ja halu tavata ihmisiä on suuri. Ja kyllä ainakin perjantaisen terassireissun perusteella tämä pitää täysin paikkaansa. Ei paljon tyhjiä penkkejä näkynyt. 

Tästähän on taidettu puhua jo psykologian tunneilla Maslowin tarvehierarkian muodossa. Rakkaus, läheisyys ja itsensä arvokkaaksi tunteminen ovat hyvinkin inhimillisiä asioita. Oletettavasti ainakin sinkkuihmisillä tämä poikkeustila on saattanut ajoittain aiheuttaa hieman suurempaa halailun tarvetta. Uskaltaako sitä tosin enää ihan tuiki tuntemattomia ihmisiä halaillakaan? Turvavälillä on kaikki huomattavasti hankalampaa. No, aina voi vilkuttaa ja heittää sen uuden ylävitosen korvaavan kyynärpäätervehdyksen. Ja jälleen on nostettava Lidlin kokovartalotyynyn arvokkuus esille. Ehkä sekin tosin alkaa jossain vaiheessa puuduttamaan.

Seesteisiin sinkkukesiin sitä on jo tottunut ja tämä lööpeissä huhuttu rakkauden ja seksin riemukas ilottelu tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta. Kesä on aina mahtavaa aikaa ja siitä voi nauttia kaikki omalla tavallaan. Tulee mitä on tullakseen, olkoon oma lähtökohtani tähän erilaiseen kesään 2020. 

Aurinkoa!!

-Esko-

// Kuva: Amanda Aho //