”No, enhän minä nyt mitään maksullisia palveluja ota. En todellakaan. Ei minua kiinnosta Tinderin virtuaalilentokoneen ykkösluokassa minnekään muille maille itseäni lennättää. Saatika sitten saada mahdollisuus ilmaisien Superlikejen lähettelyyn. Eihän niitä muutenkaan kukaan lähetä kuin vahingonlaukauksina. Iänkin voisi piilottaa. Ylpeä nelikymppinen haluan olla nyt ja aina. No, se on kyllä mahdotonta. Siellä kyllä näkisi, että ketkä ovat minun erikoisen profiilini mahtaneet oikealle pyyhkäistä. Hmm, ihminenhän on lähtökohtaisesti utelias olento. Parin kaverin kannustuksella solmin sitten kuukauden yksisuuntaisen sopimuksen ja nyt minä sitten ansaitsen kultaa. Tinderin kultaa. Toivottavasti ei jatku automaattisesti tämä sopimus.”
Näin kirjoittelin syyskuussa vuonna 2019. Ja tässähän nyt on aikaa kulunut jo sen verran, että voinpas kertoa kuinka minusta olikin tulossa liekkisovelluksen hieman pitkäaikaisempi niinsanottu kannatusjäsen. Tämä se oli kyllä kunnon sekoilua ja säätämistä, kun yritin katkaista maksamaani tasoitettua polkua kultaiselle keskitielle. Ajoittain nauratti, ajoittain puski hikikarpaloita otsalle, kun naputtelin sähköposteja jonnekin Tinderin työntekijälle. Täsmennän, näitä keskusteluja ei käyty kyseisen sovelluksen chat-palstalla.
Eli: Latasin tuon kultaisen palvelun silloin syyskuussa vanhalla rakkaalla Huawein Android-puhelimellani. Tämä rakkaus sitten eräänä kauniina päivänä lipsahtikin taskusta suoraan asfaltille. Osumakohta oli täydellinen ja panssarilaseista huolimatta tunti, tunnilta näyttöni valtasi sininen, massamainen pikselipainajainen. Ei ollut enää mitään tehtävissä ja Powerin reippaan myyjän avustuksella oli aika siirtyä omenapuhelinten arvokkaaseen maailmaan.
Tämä liekkisovelluksen kultainen versiohan siellä taustalla olikin jatkunut jo pidempään, kuin tämän suunnittelemani kuukauden sopimusjakson. Ei, ei se sen takia jatkunut, että olisin koejaksolla suoriutunut niin onnistuneesti, jotta olisin seuran vakuuttanut hyvällä tekemiselläni. Se jatkui, koska en vaan löytänyt mistään paikkaa, josta sen katkaista. Ei löytynyt Androidin Google Play-kaupasta, ei löytynyt Appstoresta. Itse olin silloin maksun hetkellä jotain sählännyt. Ehkä jännitti niin paljon, että etusormi oli jonkun väärän raksin jonnekin napauttanut. Ja siitä vanhasta sinisestä pikselimössöpuhelimesta en enää päässyt sopimustani peruuttamaan. Oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen…
…alkoi sähköpostivaihto Tinderille. Siinä vaiheessa kyllä meni hommat jo huumorilla. Minä laittelenkin yhtäkkiä viestejä seuranhakusovelluksen sijaan seuranhakusovelluksen työntekijälle Ameriikan Yhdysvaltoihin. En aloittanut keskustelua kolmen kirjaimen ytimekkäällä yhdistelmällä WAU! Nauroin ääneen, kun äsken kaivoin tuon ensimmäisen sinne lähettämäni viestin. Sanotaanko näin, että ei tuosta oletettujen kielioppivirheiden sijaan myöskään dramatiikkaa (ja huutomerkkejä) puutu.
Hello!
Im in biiiig trouble. I took Tinder Gold from my old phone. It was Android. It broke in a thousand pieces and now i got Iphone.
I paid it from my Credit card and i cant stop it from my new phone. It is impossible!!!
I would like to stop my Tinder Gold!!!!
Please help me!
Lopetusvirkekin antaa ymmärtää, että nyt on länsihelsinkiläinen luokanopettaja todellisessa hädässä. Veikkailisin, että on liekkisovelluksen toimistollakin viestini saanut henkilö vetäissyt nauraessaan lattensa väärään kurkkuun. Ja annanpa tässä viesteihini reagoineelle henkilölle arvosanan kymmenen plus. Asia hoitui todella nopeasti ja hienosti. Ovenkahvapedagogin sopimus katkaistiin ja hänet siirrettiin takaisin miljoonien rivikäyttäjien joukkoon.
Semmoinen seikkailu. Huhheijjaa.
-Esko-
// Kuvassa oleva kuva: Amanda Aho //
No Comments